torstai 12. marraskuuta 2015

Ajatuksia tulevalle kasvukaudelle

Miten sitä hetki palstan mullassa kuopsuttelua, inspiroikaan makustelemaan jo tulevaa kasvukautta. Ei tarvitse kuin hetkeksi työntää sormet multaan, ja jokos sitä on taas ihan huumaantunut luonnon voimasta ja mahdollisuudesta kasvattaa itse syötävää. Vaikka kevään tulevat muutokset hieman saavat minut epäröimään palstan hoitotarmoani, ajatukseni karkasivat kuitenkin hyötykasvien pariin. Palsta oli saateltu talviunille, mutta mielessäni palstapuutarha jo vihersi uusia versoja! Tuntui, että hetkessä unohtui se vaiva ja velvollisuus, jota palstan hoitaminen myös välillä itselleni oli. Nyt näin ajatuksissani vaan keväällä koittavan kasvukauden ja kaikki ne kasvatusmahdollisuudet, jota oma palsta tarjoaisi. Olin jälleen inspiroitunut! Aina voi unelmoida!

Tulevaan kasvuun...

Se, mitä tänä vuonna jäi kasvattamatta, oli talvikurpitsat. Niitä haluaisin kasvattaa ensivuonna. Myös kesäkurpitsoja laittaisin, mutta ei enää keltaista kesäkurpitsaa. Tosin eiköhän se kyllästyminen keltaiseen kesäkurpitsaan talven pimeinä hetkinä unohtuisi. Joten talvi- ja kesäkurpitsaa kylvölistalle. Täytyisi katsastaa siemenvarastot, ja laittaa jo ajatuksen tasolle, mitä siemeniä pitäisi hankkia.

Toinen laji, johon haluaisin panostaa, olisi sipulit. Tänä vuonna saimme ihan mukavan saaliin puna- ja keltasipuleita, mutta valkosipulisato jäi laihaksi. Miten lie lähtevät kasvuun, nyt marraskuun alussa maahan laittamani valkosipulin kynnet, sen näkee keväällä. Mutta onneksi keväällä olisi mahdollista laittaa vielä lisää valkosipuleita kasvamaan, jos talvivalkosipulien kasvu kangertelee. Maaliskuun alussa kylmäkäsittelyllä aloitettava valkosipulin kasvatus, olisi toinen mahdollisuuteni. Listalle siis myös valko-, puna- ja keltasipulit. 

Tänä kesänä jäin myös kaipaamaan porkkanoita, uusia perunoita ja punajuuria. Niiden sato oli tänä vuonna joko olematon tai heikko. Ovathan ne sellaisia peruskasviksia, joita kaupastakin saa satokautena herkullisina ja edullisesti, mutta toisaalta olisihan se ihana saada niitä omasta maasta. Harkintaan.

Salaattia kasvatin palstalla, ja sitä kasvoikin ihan hyvin, mutta jokin siinä mätti. Ehkä pitäisi valita joitain muita lajikkeita, kuin ne, mitä laitoin. Salaattia kasvamaan joo, mutta minkälaista, se vielä pohdintaan.

Lehtikaalia kasvatin muutamaa erilajia, mutta jostakin syystä niiden syöminen ei sitten inspiroinutkaan. Lehtikaalit kasvoivat runsaina ja satoa olisi tullut vielä melkein marraskuulle kerättäväksi, mutta kompostiin päätyivät loput varret lehtineen. Jos laitan lehtikaalia ensivuonna, niin laitan ehkä vain muutaman siemenen. Turha laittaa kokonaista penkkiä, kun muutamasta varresta saa jo riittävästi satoa syödäkseen.

Samoin hieman turhakkeiksi totesin tillin ja persiljan. Niitäkään ei tule syötyä niin paljoa, että omia penkkirivejä tarvitsisi. Toki niitä voisi säilöä, mutta harkintaan sekin, laitanko niitä ollenkaan.

Parhaitenhan satoa tuli kesäkurpitsasta, sipulista, härkäpavuista ja lehtikaalista. Hyvä niinkin, vaikkakin parempia satoja myös muista odotellessa.


"popsi, popsi porkkanaa..."

torstai 5. marraskuuta 2015

Palsta talviunille

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Tällä viikolla olin sinnikkäästi päättänyt, että on aika mennä laittamaan palsta sellaiseen talvilepokuntoon kuin vain olisi tässä kohtaa vielä mahdollista. Säätiedotuskin lupaili aurinkoista ja lämmintä marraskuista viikkoa, joten ei tarvitsisi jäisessä maassa kuopia. No tänä aamuna oli yöpakkanen kuitenkin saanut maan kuuraan, ja hieman epäilytti, että niinköhän jää palsta laittamatta. Itsepäisesti kuitenkin päätin lähteä liikkeelle, katsastamaan palstan ja päättäväisesti tuumin, että kotiin ei ole menemistä ennenkuin palstalle on tehty jotain. 

Huurteinen palstamaisema odotti auringon säteitä sitä sulattamaan. Ja kuten kuvista huomata saattaa, jäi syksyllä todella hommat kesken...
No ei siinä muu auttanut kuin vetäistä puutarhahanskat käteen ja ruveta hommiin - kerätä ensimmäiseksi helpoiten irtoavat kasvinjäänteet kompostikehikkoon ja tarttua lapioon kääntämään penkkien mullat. Penkkien väliset kujat jätin suosiolla puhdistamatta, siinä olisi tarvittu jo talkooporukkaa, että ne olisi saatu siistiksi. 

Miten keväiseltä tuntuikaan tuon marraskuisen auringon alla puuhata palstalla. Ja sanottakoon, että oli taas ohikulkijoilla ihmeteltävää - nimittäin marraskuinen puutarhuri lapio kädessään.

No tulihan se tehtyä. Ei ehkä aivan oppikirjojen mukaan, mutta ainakin kehtaa keväällä palata omalle palstalle aloittamaan kevättyöt. Enimmät kasvien jäänteet kerättynä ja penkit käännettynä.
Tässä vielä toinen naapuripalsta...
En osaa sanoa motivoiko vai lannistiko naapurin palsta omaa intoani palstan laittamisessa talviteloille. No tuossapa tavoittelemista...

Lykkäsin myös alelaatikosta löytämäni muutamat narsissin ja tulppaanin sipulit maahan. Ja ainiin ne talvivalkosipulin kynnet myös, jotka olivat kuukauden päivät eteisen pöydällä odottelemassa palstalle pääsyä. Mielenkiintoista on nähdä nousevatko kukat keväällä kukkimaan ja heräilevätkö valkosipulit kasvuun, vai menikö aivan harakoille.

Aikamoinen palstakausi sanoisin. Ensikeväänä onkin sitten muutoksia tiedossa, ja rupesin jo miettimään, että palstan jakaminen toisen viherpeukalon kanssa saattaisi olla tarpeellista. Noh katsotaan, mitä tuleman pitää. Kohta se uusi kasvukausikin jo pyörähtää käyntiin, muutaman kuukauden päästä, kun voi laittaa ensimmäiset esikasvatettavat kasvamaan. Tässä välissä voi hieman toipua ja suunnitella tulevaakin, jos niinkseen tulee.

Tekemistä ja ideoita, kun tuntuu riittävän muutenkin, mutta kyllä oman puutarhan pitäminen on niin voimia antavaa hommaa, vaikka ihan ei aina kaikkien viherpeukaloiden oppien mukaan menisikään.

Hyvinhän sitä oman palstan ensimmäisen kasvukauden hoidosta selvittiin, vaikka puuhaahan siinä riittää. Joka kerta kun omalle palstalle astuu, niin siinä kohtaa viimeistään muistaa, että minkä takia sitä tuohonkin hommaan lähti... mullan tuoksu, raitis ilma ja kasvunihmeen seuraaminen, siinä jo inspiraatiota kerrakseen!

Joten, "Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään!".

Leppoisia talvilepopäiviä ja puutarhahommista unelmointihetkiä!



sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Paluu blogin äärelle?

Niin se vaan melkein kaksi kuukautta on vierähtänyt viimeisimmästä kirjoituksesta, hui kauhistus! Viime päivinä blogi alkoi palailla mieleeni, ja tuntui, että nyt olisi aika taas palata kirjoittelun pariin. Palstan ja parvekkeen sato on jo kerätty aikapäivää sitten ja luontokin valmistautuu talven tuloon. Minne se kaksi kuukautta vierähti, veikö palstan ja parvekkeen satoherkut kielen mennessään? Jonkinlainen tauon paikka oli näköjään paikallaan. Tauko kai kuitenkin, eikä sentään blogin loppu?!

Parvekepuutarhan olen jo korjannut pois, mutta laiskuuttani myönnän, että palstaa en ole vielä laittanut talviteloille. Vielähän sen ehtii ennenkuin lumikinos peittää kaikki työkalutkin alleen. Sieltä niitä sitten olisi kiva kaivella. Syksy se on jo pitkällä, ja talvi tulossa, niin se vain ensimmäinen viljelykausi vierähti tullen-mennen!

Tätä kirjoitellessa, ei ole kylläkään uuden tulevan satokauden jutut mielessä. Tuntuu, että sitä on viimeaikoina majoittautunut neljän seinän sisälle käsitöiden ja haaveilun pariin. Talvivalkosipulin kynnetkin ovat odottaneet jo kuukauden päivät eteisen pöydällä, milloin pääsisivät kasvattamaan juuriaan palstan multaan, niin ahkeraksi on puutarhuri heittäytynyt. No toivottavasti ne pääsevät juuriaan kasvattamaan vielä tänä vuonna...

Mistä on Kuutarhurin syksy ja lähestyvä talvi tehty? 
Unelmoinnista, haaveilusta, päiväunista, toiveista, onnesta, ilosta ja luovuudesta.
Mitä se sitten tarkalleen ottaen pitää sisällään?
Sitä ei taida Kuutarhurikaan vielä tietää, 
joten annettakoon virran vain viedä.

Tässä vielä muutamia makupaloja satokaudelta...
Kuivattuja härkäpapuja
Kurkkusatoa palstalta
Oman palstan sipuleita
Herkkuhyppykurkkuja, joista jäi talteen otettavaksi...
...mustat hassun näköiset siemenet

Millaisena Kuutarhurin blogi jatkaa matkaansa, sitä en osaa vielä sanoa. Jotain uutta taitaa olla kuitenkin tulossa, ja uskon, että juttu jatkuu, sitä minkälaisena ja milloin, en osaa vielä sanoa!


"Lennä, lennä hetken tulinen lintu.
Tee pesä pilvien väliin.
Sitä se onni on,
ettei hetkeen katso taakseen,
eikä eteen."
Tabermann







keskiviikko 26. elokuuta 2015

Miniset munakoisot - almost done

Huhtikuun alussa liuottelin melkein liiaksikin ennen kasvamaan laittamista minimunakoison Patio Mixed F1 Hybrid siemeniä (Lueskele täältä). Eipä näyttänyt kuitenkaan liiallinen vesitilkassa lilluminen siemeniä haittaavan, sillä munakoison taimet aloittivat kylvön jälkeen kasvunsa ja venähtivät reippaasti kesän aikana puolimetrisiksi puskiksi. 

Munakoisot 16.7.2015
Siellä täällä aukeili myös herkkiä vaalean-lilan/punaisen kukkia. 
Viileän ja sateisen alkukesän munakoisot värjöttelivät sisällä ikkunan edessä ja heinäkuun puolella laitoin ne parvekkeelle kasvamaan. Hetken epäilin taasen, että mitenköhän lämpö riittää, mutta kyllä vain pienet munakoison palleroiset siellä oksilla alkoivat kiikkua kypsymistään. 
17.8.2015
Elokuinen aurinkoinen ja lämpöinen jakso, on kypsyttänyt munakoisot jo melkein sopiviksi lautaselle kerättääksi. Hetki vielä odotellaan!
Kasvis-moussakaako pian ruokalistalla? Ja vielä oman puutarhan munakoisoista, nam! Elämän suuria-pieniä ihmeitä!




maanantai 17. elokuuta 2015

Sipulien nosto

Iltaisella kastelukäynnillä palstalla huomio kiinnittyi tuuleentuneisiin sipuleihin - sipulit olivat valmiita jo nostettavaksi. Niin kuivahtaneen näköisiä olivat, että päätin ruveta saman tien nostohommiin ja kerätä sipulit mukaani vietäväksi parvekkeelle kuivumaan. 

Ja parvekkeella ne ovat nyt kuivumassa ja toivottavasti kuivuvat hyvin. Tarkkaa puuhaa tuo sipulien kuivattaminen nimittäin on - että ne säilyisivät pidempään, eivätkä menisi huonoksi, tulisi sipulien varsien kuivua kokonaan ja varsien kaulakohdan sisempien lehtienkin kuivua niin, etteivät tunnu pehmeiltä. Jos epäilee omia kuivatustaitojaan, niin sitten tietenkin voi vaan syödä sipuleita ahkerasti, eipähän siinä sitten muuta... ;) 
Hyvä saalis tulikin - puna-ja keltasipuleita viiden litran sankollinen

Oman palstan sipuleita, oih! 


perjantai 14. elokuuta 2015

Kaikki on keltaista!

Minne katosivat Eight Ball, Diamant ja Nimba?

Palstani kesäkurpitsasato on ollut runsas, siitä kiitos kyllä tälle kesälle, mutta jostakin kumman syystä kaikki kesäkurpitsapuskat tuottavat vain keltaista kesäkurpitsaa Atena Plokaa. Onko puutarhurilla mennyt taas laput sekaisin, vai minne ovat hävinneet muiden kesäkurpitsalajien taimet palstalle istutusvaiheessa?

Eihän siinä sinänsä mitään, keltainenkin kesäkurpitsa on herkullista, mutta olisihan se ollut mukavaa vaihtelua maistella Eight Ballin, Diamantin tai vaikka Nimban lajikkeiden kesäkurpitsoja. Vertailla makua, seurailla kasvua ja niin edespäin. Noh... ensikesänä sitten! Tänä kesänä meillä syödään keltaista kesäkurpitsaa oikein urakalla, toivottavasti ei kyllästymiseen asti...

Jokaisella palstavisiitiltä saa mukaansa astiallisen kesäkurpitsoja.

...paistettuna, marinoituna, pikkelsinä, hilloissa, kastikkeissa, pizzassa, piirakoissa, jne, jne, jne...






perjantai 7. elokuuta 2015

Tatti

Ensimmäinen löytämäni (todennäköisesti) herkkutatti ansaitsee oman juttunsa.
Tässä.
 Paistui paistinpannulla voissa ja maistui herkulliselta!


torstai 6. elokuuta 2015

Marjakimaran jatkot

Viime päivien ohjelmaan on kuulunut marjakimaran jatkot - keruuta, puhdistusta, pussitusta, pakastusta ja hilloksi keittämistä. Olen nauttinut luonnon helmassa puna- ja mustaherukoiden sekä yllätyksellisen valkoherukan keruusta. Metsämarjojen keruu ja sienten perässä juokseminen jäivät tällä kertaa enemmänkin haaveeksi. Herukoita tai ts. viinimarjoja olisi ollut kerättäväksi sankokaupalla ja vielä jäi niin kypsiä kuin kypsymättömiä marjoja odottamaan seuraavaa keruureissua. 
Viinimarjojen keruu on onneksi nopeaa puuhaa, ja astiat täyttyvät nopeasti. Putsaaminen onkin sitten jo hitaampaa näpräämistä, mutta kesän lämmössä nurmikolla puuhastellessa se on oikeastaan rentouttavaa. 
Kuinkakohan paljon kaikenkaikkiaan keräsimme marjoja? Noh, aika paljon, mutta aivan kuin vielä ei olisi täyttynyt viinimarjojen keruutarve. Pienehkö este tai oikeastaan hidaste on se, että pakastin alkaa olla jo täynnä marjoista, sienistä ja ruuista. Hilloaminen taitaa olla tässä kohtaa sitten edessä, mikäli vielä meinaan marjoja kerätä. Tai - nim.merk. arkkupakastimesta haaveillen... -


Mahdollisesti elämäni ensimmäisiä hilloja keitellessä... Kannattaa olla tarkkana reseptiä lukiessa, ettei desit vaihdu litroiksi ja puolen desin sijaan vettä kaatuukin "hilloon" puoli litraa... Saattaapi olla aikas löysää mustaherukkahilloa... No päädyin siihen ajatukseen, että löysempää hilloa voi sitten käyttää hyvinkin smoothieihin, joten hillon muodonmuutos kiisseliksi ei haitanne. Punaherukkahillosta tuli sitten jo enemmän hillomaista. Hyvä niin! Loppu hyvin, kaikki hyvin!




tiistai 4. elokuuta 2015

Sipuleita ja kesäkukkia

Sipulit ne kasvaa ja vaikka vielä ei olekaan sipulien "virallinen" sadonkorjuuaika, niin pakkohan se oli muutama napsia mukaan maistettavaksi. Palstalla kasvaa kelta- ja punasipulia ja lisäksihän minulla kasvaa valkosipuleja ystäväni palstalla. 
Valkosipulit kuljetin kotiin käsilaukussa, kun muuta astiaa ei ollut saatavilla. Ja koko käsilaukku tuoksui voimakkaalta valkosipulilta. Pitäisi aina olla kassi mukana, kun on liikenteessä. Koskaan ei tiedä, mitä saalista joutuu kuljettelemaan!
Kelta-, puna ja valkosipulia
Valkosipulithan laitoin kasvamaan viime vuoden alkutalvesta. Harvakseltaan näyttivät lähteneen kasvamaan. Saattoi johtua siitä, että rikkaruohot olivat vieneet enimmän kasvutilan laatikosta... No tänä vuonna aion laittaa talvivalkosipuleita kasvamaan reilusti omalle palstalle, jotta seuraavana vuonna saadaan sitten kunnon sato.

Naapuripalstalainen ilahdutti minua myös kukkakimpulla kotiinvietäväksi. Malvaa, kehäkukkaa ja kultapiiskua!

Kyllä kesän värit, maut ja tuoksut ovat ihania!


maanantai 3. elokuuta 2015

Tulisia makuja


Chileistä (Cayenne Long Slim) muutamat ovat alkaneet punertua ja avopuoliso pääsi testaamaan muutaman chilipaprikan tulisuutta. Ensimmäiset itse kasvatetut chilimme, on se upea tunne! Siemenpussin ohjeen mukaan chilejä olisi voinut syödä vihreänäkin, mutta päätin antaa niiden punertua. Avopuolisoni mukaan olisi voinut antaa niiden punertua kokonaan, sillä olivat hänen mielestään paremman makuisia, mitä punaisempia olivat. Ja olivat kuulema myös sitä tulisempia, mitä punaisempia! Malttamaton, kun olen, käskin hänen kuitenkin ruveta maistelupuuhiin. 
Itse en tulisesta välitä, niin ihastelin hauskan näköisiä chiljelä vain ulkoisesti.
 
Ensivuonna voisi laajentaa chilienkin kasvatusta ja valita kasvatettavaksi muutamaa eri lajia, sen verran jännä on ollut seurata niidenkin kasvua.

Kuuma-kuumempi-kuumis, hotti-hotimpi-hottis!


 

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Marjakimara

Nyt, jos milloin, kannattaa suunnata luontoon marjoja keräämään. Viikonloppu tarjosi itselleni oikean marjakimaran, kun metsää värittivät ahomansikat ja mustikat, suolla odottivat lakat kerääjäänsä ja mökkipuutarhassa marjapensaiden oksat notkuivat musta- ja punaviinimarjoista. Vain puolukoiden raakileet antoivat odottaa kypsymistään. Luonto tarjosi taas parastaan!

Mustikkaa ja lakkaa keräsin pakkaseen asti. Ahomansikkaa ja viinimarjoja maistiaisiksi ja puolukoiden makumatkasta jäin vielä vaan haaveilemaan. 

Pakastinkin alkaa uhkaavasti täyttyä jo tässä vaiheessa, vaikka säilöön keruu on vasta aluillaan. Pitäisi keksiä, millä muulla tavoin esimerkiksi marjoja säilöisi - hilloiksi, mehuiksi, kuivattavaksi - vaiko suoraan vaan vatsanpohjalle. 

Siispä marjasta marjaan!


Runsaudellista elokuun alkua toivotellen!

Kuutarhurin 

 

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Muutama vattu ja istutuslaatikko

Olen seuraillut palstallani olevia kolmea puskaa, ja odottanut, että ne paljastavat todelliset olemuksensa. Kaksi puskaa ovatkin kasvattaneet oksansa notkumaan karviaisista, mutta kolmas puska on antanut odottaa paljastumistaan. Olen sitä epäillyt vadelmapensaaksi ja eilen palstakäynnillä minua odottikin siellä yllätys - söpöisen vadelmanpunaisia marjoja roikkui oksalla - vattuja, vadelmia, vaaraimia, vaapukoita. Ensimmäiset omat vadelmat, miten hyviltä ne maistuivatkaan. Saaliina oli viisi kypsää vadelmaa, enkä ole varma kasvattaako puska enempää tänä vuonna. Jospa se halusi vain näyttää minulle olemuksensa ja antaa pienen makupalan tulevista vadelmasadoista. Ehkä ensivuonna vattusatoa on odotettavissa sitten jo enemmän.


Käväisin palstareissulta tullessani erään kodintarvikekaupan alemyynnissä "vain hieman kiertelemässä". Eipä sitä itselleen voi mitään, kun mukaan tarttui hyvässä alennuksessa olevia istutuslaatikoita. 3/kpl stutuslaatikoita paketissa 2 eurolla! Muutama paketti tarttui mukaan. Johan se melkein jo seuraava kasvatuskausi alkaa, ainakin suunnittelun tasolla, täytyy olla tarvikkeet valmiina. ;)
Tämän vuoden taimikasvatuskaudelta opin sen, että ei kannata laittaa niin tiiviisti siemeniä, mitä joidenkin kasvien kohdalla laitoin. Ja ainakin omalla kohdallani erilliset kipot ovat parempia kuin yksi suuri astia, johon sitten vahingossa unohtaa taimet kasvamaan liian pitkäksi aikaa, niin että ne ovat jo liian suuria harvennettavaksi. 
Uutta taas opittu.

Heinäkuun viimeiset päivät menossa, saadaankohan elokuussa aurinkoa ja lämpöä?

Pohdiskellen,

Kuutarhurin

 

torstai 23. heinäkuuta 2015

Keltaista kesäkurpitsaa!

Nyt niitä saa, nyt niitä saa, nimittäin vatsansa täyteen kesäkurpitsaa. Ja vieläpä keltaista sellaista. Innolla olen seurannut kesäkurpitsapuskien kasvamista, kukkien aukeamista ja kurpitsojen kasvamista. Tänään piipahdettuani palstalla siellä niitä sitten odotteli - keltaisen herkullisia kesäkurpitsoja Atena Ploka F1.

Keltaisia herkutteluhetkiä!

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Metsästämässä herkkuja

Aloitin kanttarellien metsästämisen jo hyvissä ajoin kesäkuun puolella. Ja kuinka monta kertaa olenkaan tullut metsästä tyhjin käsin ja todennut, että ei niitä sieniä vieläkään eksynyt poluilleni. Eilen aamulla olin asennoitunut metsäretkelle niin, että jos sieniä ei näy, niin kerään sitten vaikka mustikoita. 
Jonkun aikaa metsässä sitten risteiltyäni ja korin näyttäessä tyhjääkin tyhjemmältä, jokin keltainen loisti kuin auringon lailla edessäni - siinä niitä nyt sitten oli - ensimmäiset, jos ei jopa elämäni ensimmäiset, itselöytämäni kantarellit! Voisi melkein sanoa, että kyllä sillä hetkellä onnenkyynel kimalteli silmäkulmassa. ;) Ei niitä suuressa ryppäässä kasvanut, vaan sieltä täältä löysin muutaman, juuri sen verran, että niistä sai pienen kastikkeen ainekset. Ahneuksissani napsin myös muutamia turhan pieniä alkuja mukaani - mutta menkööt tämän kerran, kun on ensimmäisten kanttisten löytämisen riemua.

Kantarellit päätyivät saman tien syötäväksi kastikkeen muodossa (voissa paistettua-sipulin kera-kermaa ja suolaa ja pippuria, nam nam nam). 
Koivun-, haavan- vai männynpunikkitatti?
Metsässä minut yllätti myös yksi ainoa tatti, jonka sieltä bongasin. Tunnistukseni jäi punikkitattiin. Syötäväksi ei tuo tatti vielä päätynyt.

No ei sieltä metsäretkeltä onneksi tarvinnut tyhjin käsin lähteä. Korissa kastike-kantarellit ja sankon pohjalla kourallinen mustikoita maisteltavaksi.

Metsäretket odottavat kulkijaansa ja herkut kerääjäänsä!
 

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Lanttua vai naurista?

Laitoin palstalle kasvamaan kesän alussa lanttua ja naurista, mutta enpä sitten merkinnyt kummalle puolelle penkkiä kylvin kumpaa. Rikkaruohojen nyhtämisvimmoissani taisin sitten kasvun alkumetreillä nyppiä toisesta alut kokonaan pois... Ja nyt minulla kasvaa yhdessä penkissä lanttua tai naurista, en vain tiedä kumpaa. No se selvinnee aikanaan, tässä kohtaa kallistuisin nauriin kannalle, mutta katsotaan. 

Kesäkuun puolivälissä lanttunauriit olivat kasvaneet jo sen verran, että vaistoni sanoi, että niitä olisi parempi harventaa, että olisi enemmän tilaa kasvaa.
17.6.2015
Hennoilta tuntuivat kasvien alut, kun niitä varovasti yritin irrotella tupoista. Lehdetkin olivat reikäiset, ovat tainneet kelvata nuo pienet hentoiset alut nakerreltaviksi jo jollekulle. Epävarmuus hieman kolkutteli olkapäätä - etten vaan mene ja tapa hentoisia taimia, kun niitä irrottelin tiivistä ryppäistä

Taimet laitoin oman arvioni mukaan sopivan matkan päähän toisistaan. Nauriit eivät ainakaan niin kovin isoiksi kasva.
Taimirivi on luovasti mutkalla.
No yllätyksellistä kyllä, tältä näyttää tilanne nyt kuukausi myöhemmin. Lanttunauriit ovat kasvaneet harson alla reheväksi jonoksi. Kasvien selvitymistahto yllättää minut joka kerta, ja on upeaa ihmetellä, miten pienikin taimi selviytyy, vaikka se on joutunut harvennuskäsittelyyn.  Minulle se on vieläkin pieni ihme!
12.7.2015
Jotain sieltä kasvaa rikkaruohojenkin lisäksi, lanttua tai naurista.

Kohta pitäisi varmaan ruveta miettimään, mitä voi kokata nauriista tai lantusta, jos tuosta koko penkillinen juureksia valmistuu... Eipä sitä satokaudella tosin mietitä, että mitä tekisi mieli syödä vaan syödään sitä, mitä puutarhasta saadaan ;) .

PS. tällä hetkellä ei kannata muuten eksyä siemenkauppojen nettisivuille, ettei vaan rupea kesäalet houkuttelemaan... tai sitten on kohta krassikanankaalia, hooligania, heatwavea ja montaa muuta tilauksessa. 



tiistai 7. heinäkuuta 2015

Keskeneräisyyksiä suven ja runojen tunnelmissa

No eilenhän se oli suven ja runojen ja Eino Leinon päivä, mutta voihan sitä suven ja runojen tunnelmissa olla muinakin päivinä. Tässäpä siis runomakupalana runo eilisen liputuspäivän kunniaksi.


"Mä metsän polkua kuljen
kesäillalla aatteissain
ja riemusta rintani paisuu
ja mä laulelen, laulelen vain.
Tuoll´lehdossa vaaran alla
oli kummia äskettäin,
niin vienoa, ihmeellistä
all´lehvien vehreäin.
Minä miekkonen vain sen tiedän,
minä vain sekä muuan muu
ja lehdon lempivä kerttu
ja tuoksuva tuomipuu."
Eino Leino



Muita makupaloja ei olekaan tarjolla, sillä jostakin kumman syystä viimeaikaiset makupalaprojektit ovat kariutuneet alkuunsa, epäonnistuneet toinen toisensa jälkeen, heh!

Ensin yritin tehdä voikukannuppukapriksia. Ohjeen löysin täältä.
No ne eivät onnistuneet, sillä unohdin saamattomuuttani nuput lillumaan suolaveteen tuuurhan pitkäksi aikaa, pois ne oli heitettävä.

Sitten päätin tehdä hölskyretiisejä, ohjenuorana käytin netistä löytyneitä ohjeita. No eivät nekään onnistuneet, vaikka olin niitä viime kesänäkin kokeillut.  Oli oman palstan retiisejä, tilliä ja persiljaakin, mutta jostakin kumman syystä haisivat ja maistuivat oudolta, pois nekin oli heitettävä. 
Näiden jälkeen päätin vielä yrittää makupalojen parissa ahertamista, ja inspiroiduin keräämään mustaherukanlehtiä kesäjuoman valmistamista varten. Reseptiksi otin tällä kertaa netissä vastaan tulleen ohjeen Louhisaaren juoma. Kuulostaa ja varmaan maistuukin aivan loistavalta kesäjuomalta. Joskus olen maistellutkin mustaherukanlehtijuomaa ja vesi herahtaa kielelle jo ajatuksesta. No en päässyt maistelemaan oma tekemää juomaa, sillä herukanlehdet ehtivät ruveta käymään vesikipossa johon ne laitoin "hetkeksi" likoamaan. No kieltämättä hetki muuttui 1,5 päiväksi ja siinä sitä sitten oltiin, pois heitettävien lehtien äärellä. Jäi juomat tekemättä ja maistamatta. 
Eipä onnistunut makupalat ei. Turhapa sitä lannistua epäonnistumisista, jotakinhan tästäkin kait opin. Ja ehkäpä joku saa tästä jutusta inspiraation kokeilla jotakin näistä ja onnistuukin siinä.

Onnistumisiin!


"Oli mullakin pieni onneni,
mut minusta oli se suuri,
ja luulenpa, siks oli suuri se,
kun se mun oli onneni juuri."
Eino Leino