sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Paluu blogin äärelle?

Niin se vaan melkein kaksi kuukautta on vierähtänyt viimeisimmästä kirjoituksesta, hui kauhistus! Viime päivinä blogi alkoi palailla mieleeni, ja tuntui, että nyt olisi aika taas palata kirjoittelun pariin. Palstan ja parvekkeen sato on jo kerätty aikapäivää sitten ja luontokin valmistautuu talven tuloon. Minne se kaksi kuukautta vierähti, veikö palstan ja parvekkeen satoherkut kielen mennessään? Jonkinlainen tauon paikka oli näköjään paikallaan. Tauko kai kuitenkin, eikä sentään blogin loppu?!

Parvekepuutarhan olen jo korjannut pois, mutta laiskuuttani myönnän, että palstaa en ole vielä laittanut talviteloille. Vielähän sen ehtii ennenkuin lumikinos peittää kaikki työkalutkin alleen. Sieltä niitä sitten olisi kiva kaivella. Syksy se on jo pitkällä, ja talvi tulossa, niin se vain ensimmäinen viljelykausi vierähti tullen-mennen!

Tätä kirjoitellessa, ei ole kylläkään uuden tulevan satokauden jutut mielessä. Tuntuu, että sitä on viimeaikoina majoittautunut neljän seinän sisälle käsitöiden ja haaveilun pariin. Talvivalkosipulin kynnetkin ovat odottaneet jo kuukauden päivät eteisen pöydällä, milloin pääsisivät kasvattamaan juuriaan palstan multaan, niin ahkeraksi on puutarhuri heittäytynyt. No toivottavasti ne pääsevät juuriaan kasvattamaan vielä tänä vuonna...

Mistä on Kuutarhurin syksy ja lähestyvä talvi tehty? 
Unelmoinnista, haaveilusta, päiväunista, toiveista, onnesta, ilosta ja luovuudesta.
Mitä se sitten tarkalleen ottaen pitää sisällään?
Sitä ei taida Kuutarhurikaan vielä tietää, 
joten annettakoon virran vain viedä.

Tässä vielä muutamia makupaloja satokaudelta...
Kuivattuja härkäpapuja
Kurkkusatoa palstalta
Oman palstan sipuleita
Herkkuhyppykurkkuja, joista jäi talteen otettavaksi...
...mustat hassun näköiset siemenet

Millaisena Kuutarhurin blogi jatkaa matkaansa, sitä en osaa vielä sanoa. Jotain uutta taitaa olla kuitenkin tulossa, ja uskon, että juttu jatkuu, sitä minkälaisena ja milloin, en osaa vielä sanoa!


"Lennä, lennä hetken tulinen lintu.
Tee pesä pilvien väliin.
Sitä se onni on,
ettei hetkeen katso taakseen,
eikä eteen."
Tabermann