Puolivuosijuhlapäivä!

Aamulla ajatukseni karkasivat blogiini ja tuleviin aiheisiin ja samalla myös mieleeni putkahti pohtiva ajatus siitä, että milloin olinkaan ensimmäisen blogitekstin julkaissut. Muistin sen olleen viime vuoden marraskuussa ja pakkohan se tarkka päivämäärä oli mennä tarkistamaan blogiarkistosta, sillä kohtahan olisi sitten varmaankin puolivuotta blogin aloittamisesta. Ette varmasti usko, tai ehkä uskottekin, mutta juuri tänään 25.5.2015 tulee kuin tuleekin puoli vuotta siitä, kun kirjoitin ensimmäisen Kuutarhurin blogikirjoituksen! Kuutarhurin blogi astui esiin "Siemen itämään"-merkeissä 25.11.2014! Sehän tarkoittaa sitä, että juuri tänään on syytä juhlaan puolivuosijuhlapäivän merkeissä!

Joten, blogille toivotellen,

"Onnen onnen omenoita,

menestyksen mansikoita,

hyvän tuulen pulvereita,

ilonpäivien ihmeitä noita!" 

Juhlapäivää juhlistin kahvituokiolla auringonpaisteessa parvekkeellamme ja ulkoilutin samalla taimia. Ja rentoutuen totesin, että aurinko se paistaa jo kesän tunnelmissa. :)

Matka sai alkunsa...

"Kysyykö kukaan kukilta 

miten ne uskaltavat?

Rohkeudessa

on aina pisara hulluutta

hulluudessa 

ei pisaraakan muuta"

Rohkeus, 1986

T. Tabermann

... ja matka jatkuu...

"Pimeydeltä älä kysy,

mitä mieltä se on auringosta.

Tieltä älä kysy,

minne sinun pitäisi mennä.

Kukalta älä kysy,

milloin syksy tulee.

Sydämeltäsi kysy vain

vieläkö sitä huvittaisi."

T.Tabermann

Kohti uusia seikkailuja,
"Tie on auki. Tartu tilaisuuteen" 
tämänpäiväisen mainossähköpostin otsikon ohjastamana 
matka jatkukoon, sillä tie on auki.

Kiittäen,
Kuutarhurin

Taimet ne vaan kasvaa...

... ja sisällä alkaa olla ahdasta. Kohta pitäisi saada kasvihuone jo parvekkeelle ja sää saisi lämmetä niin, että taimia voisi viedä ulos huoleti.

Taimikasvatus on edennyt siihen vaiheeseen, että suuri osa taimista on jo siirretty isompiin astioihin. Laiskuudesta johtuen osa taimista on kasvanut liiankin isoiksi alkuperäisissä astioissaan ja nyt vain mietityttää, mitenköhän harvennus enää tässä kohtaa onnistuu. Ja olisikohan parempi vaan joissakin tapauksissa siirtää koko nippu suurempaan astiaan ilman erottelemista.

Rehvakkaana kasvavat ikkunan edessä. 
On myös ollut joitakin kasveja joiden kohdalla olen joutunut myöntämään tappioni ja muun muassa kaikista kylvämistäni purjon siemenistä, vain kaksi kasvaa edelleen. Loput purjon aluista kuivahti, ja jouduin ne heittämään pois. Oppia ikä kaikki.

Jollakin tavalla sen myös huomaa, mitkä kasvit itseä eniten innostavat ja mitkä kasvit jättäisi vähemmälle huomiolle. Intoni on herännyt erityisesti tomaattien, kurkkujen ja kesäkurpitsan taimien kasvua seurataessa. Liekö johtuu siitä, että ne kasvavat niin nopeantuntuisesti ja rehevästi. Chilipaprikat taasen eivät ole intoani herättäneet, ehkä johtunee siitä, että niiden syömistä en itse odota ja ne tuntuvat haastavilta kasvattaa satovaiheeseen asti.

Herkkuhyppykurkun (saatu Maatiaiselta blogin kautta kasvatettavaksi) laitoin ohjeistuksen mukaisesti kasvamaan vapun tienoilla, tarkalleen 3.5.2015, ja tuloksia on jo nähtävissä. Siirsin taimet jo isompiin astioihinkin kasvamaan. 
Ja itselleni muistutuksena, kouliminen olisi hyvä tehdä varovaisesti, ettei pahasti vahingoita herkkiä alkuja. Onnistuin jo nimittäin yhden herkkuhyppykurkun taimen katkaisemaan siirron yhteydessä. Miten sitä tuntuukaan, että jokainen pieni kasvin alku on niin tärkeä. <3

Herkkuhyppykurkun kummallisia siemeniä, yhtä kummallisia kuin on kasvin nimikin :)

3.5.2015 Herkkuhyppykurkun siemenet multaan

Herkkuhyppykurkku 21.5.2015

Kasvitarhani helpotukseksi, sain blogin kautta testattavaksi Green House Effectin Sack -kasvatussäkkejä. Laitoinkin heti L-koon säkkiin TinyTim-tomaattipuskan kasvamaan. Kirsikkatomaattipuska olisi varmastikin sopivan kokoinen kasvi kasvamaan tuossa säkissä koko kasvukauden. 
Ihastuin GHE:n kasvatussäkkeihin heti, materiaali on pehmeää, väri on luonnollinen ja kantokahvat helpottavat huomattavasti säkin siirtämistä. Kastellessa tulee olla tarkka, että alla on vedenkestävä alusta, sillä säkki päästää veden läpi. No näinhän se on normaalin ruukunkin kanssa, että alusta tarvitaan ylimääräistä vettä varten. Mutta kyseinen kasvatussäkki "vuotaa" ylimääräisen veden läpi myös muualta kuin pohjasta, joten aivan pienelle alustalle ei säkkiä kannata laittaa, ettei ympäristö lainehdi.  

Kaiken kaikkiaan kasvit alkavat olla valmiita seuraavaa vaihetta varten, eli siirtoa ulkopuutarhaan - parvekkeelle, palstalle ja mökille. Kesä, tule jo - täällä ollaan jo valmiita!

Palstallakin alkaa näyttämään jo sellaiselta, että vihertävää maisemaa kaipaillaan. Naapuripalstoilla kukkii jo värikkäät kukat, omalla palstalla vihertävät tällä hetkellä vain rikkaruohot. Paljon on palstan penkkien välissä ja etualalla tilaa, joten katsotaan minkälaisiin rikkaruohotalkoisiin tässä päästään.  No jospa nyt ei kuitenkaan... ;)

Ostin muuten palstalle myös kasvitunnelin, jota rupesin kokoamaan, mutta silloisen tuulisen sään vuoksi jäi sillä kertaa kokoamatta. Ohuen muovin laittaminen kaarien päälle, tuulenpuuskien riepotellessa, tuntui liian haastavalta yksinään toteutettavaksi. Täytyy ottaa ensikerralla apuvoimia mukaan. 

Taimet ne vaan kasvaa, ja luonto se vaan vihertyy silmissä. Joko sitä voisi sanoa, että on kesä jo? Vai mitä olette mieltä?

"Kuu kiurusta kesään

puolikuuta peipposesta

västäräkistä vain vähäsen

pääskysestä ei päivääkään"

  

Kierrätystä mökkipuutarhassa

Mökkipuutarhan teko oli siinäkin mielessä inspiroivaa, että puutarhasta löytyi aarteita puutarhassa hyödynnettäväksi. Tässäpä makusteluja kierrätysideoista. 

Vanhat metalliset kottikärryt olivat hylättyinä kasvimaan reunalle. Kärryihin laitettiin kukkien siemeniä kasvamaan. Ja löysipä kärryn kahvasta myös vanha amppeli paikkansa.

Vanhat metallisankot olivat täynnä kasvin raatoja ja sammalta. Sankot tyhjennettiin ja täytettiin mullalla ja kukkien siemenillä. Onkohan ensikerralla luvassa sankon täydeltä kukkaloistoa?

Vanhat sammalet vielä sankoissa.

Metallitynnyreihin laitettiin multaa ja kukkien siemeniä ja vanhat tarpeettomat grilliritilät laitettiin tuomaan kukille tukea tai ehkä enemmänkin katsojan iloksi. 

Pohjattomat puulaatikot saivat uuden tehtävän kompostikehikkona palstan reunalta. Hieman huterannäköinen kyhäelmä, mutta ajaa varmasti tarkoituksesa. Jospa siitä saataisiin multaakin vielä jonain päivänä.

Kanneton puinen laatikko tyhjennettiin vanhoista kasveista ja sekin sai sisälleen uudet mullat ja siemeniä. Mitenköhän lie alunperin laatikko on päätynyt puutarhaan?

Kattotiilet päätyivät poluksi kasvimaan penkkien väliin. Ehkä ne myös hieman rauhoittelevat rikkaruohoja kasvamasta valtoimenaan.

Ikkunat ajavat vähän kuin kasvihuoneen virkaa ja tuovat lisäsuojaa kasveille. Vierelle useampi ikkuna tai vaikka kasvuharsoa, niin tomaatitkin voisivat viihtyä.

Puutarhasta löytyi myös autonrenkaita, joita päätettiin käyttää myös kukkakehyksinä. Jos kierrätysmateriaalia päätyy käyttämään, niin tietenkin on hyvä miettiä, voiko materiaaleista irrota syötäviin kasveihin joitain haitallisia aineita. Jos kuitenkin puutarha täyttyy enemmän kukilla kuin hyötykasveilla, niin miksipä ei voisi hyödyntää kaikkea autonrenkaista vanhoihin metallisankoihin.

Ehkäpä seuraavalla mökkireissulla on jo tuloksia nähtävissä ja kottikärryissäkin on kukkakuorma kärrättäväksi.

Makupaloja nokkosesta, horsmasta ja raparperista

Mökillä ollessa ympärillä olevan luonnon puhkeaminen vihertävään väriloistoonsa inspiroi maistelemaan luonnon antimia. Muun muassa nokkosta, parsaa ja raparperia päätyi tällä kertaa lautaselle erimuodoissa.

Nokkosta keräämään

Keittymässä nokkoslannoitetta kasveille ja teetä itselle

Nokkossipsejä uuniin menossa

Ripaus oliiviöljyä ja suolaa, ja uuniin 200 °C noin 5 minuutiksi

Hmm... hieman täytyy totutella nokkossipsien suussasulavaan rakenteeseen, maku on kyllä ihan hyvä. :)

Horsmaparsoja odottamassa keittämistä. Keitto-ohjeena parsojen tapaan, keittäminen suolalla maustetussa väljässä vedessä niin että pehmenevät, mutta pysyvät kiinteinä.

Keittämisen jälkeen lautasella, vain voi puuttuu.

Raparperista tehtiin mehua ja raparperimuhennosta lettujen kanssa. Raparperi on kyllä yksi kestosuosikeistani, vaikka vielä reseptit vaativat hiomista. Raparperi-mansikkakiisseliä ei kyllä mikään voita.

Korvasieniä metsäpolulla

Jotain jäi luontoonkin vain ihmettelemistä varten, nimittäin korvasieniä, joita löytyi metsälenkin varrelta muutama hassu pieni. Tätä erikoisuutta en ole vielä päässyt/uskaltautunut kokkailemaan. Ohjeenahan on vähintään kaksi kertaa 5 minuutin keittäminen väljässä vedessä. Ei vain ryöppääminen vaan keittäminen ja keittämisen välissä huuhtelu. Keittämisohjeet toki kannattaa vielä tarkistaa Eviran sivuilta sillä korvasienihän on käsittelemättömänä / väärin käsiteltynä tappavan myrkyllinen. Vaatii siispä vielä rohkeutta, että kokkailtavaksi asti päätyvät keittiööni. ;) Korvasienet bongasin tarkkaillessani, löytyiskö huhtasieniä tai muita herkullisia keväisiä sieniä, mutta tällä kertaa sienet päättivät piilotella minulta.

No löytyipähän muuta maisteltavaa. Luonto on kyllä ihmeellinen aarreaitta!

Raparperinlehti kipsissä

Suunnitelmissani on tehdä viljelypalstani reunapenkkiin muutama astinkivi. Tein yhdestä reunapenkistä sen verran leveän, että penkki kaipaisi muutamaa astinkiveä, joilta ylettyisi hyvin kasvien keskelle työskentelemään. Olin joskus nähnyt jutun itse tehdyistä betonilaatoista ja hetken etsittyäni löytyikin netistä ohjeita betonisten laattojen tekoon, esimerkiksi täältä.

Betonilaattojen tekeminen vaatisi sementtilaastin ostamista, mutta koska en mökille sitä vielä ehtinyt ostaa, päätin kokeilla tekniikkaa käytännössä joskus askarteluliikkeestä ostamani kipsijauheen avulla. Kipsityö tuskin tulisi kestämään astumista tai ulkoilmaa, mutta ehkäpä se päätyy sisälle koristeeksi. Joka tapauksessa halusin testata, millä tavoin raparperinlehdestä onnistuisi tehdä lehden muotoinen kipsityö. 

Etsiskelin työvälineiksi vanhan sankon, sekoitustikun, muovipussin suoja-alustaksi ja hanskat, ja rupesin hommiin.

Kipsin mukana tuli sekoitusohje mittamääristä ja laskeskelin, että 1,5kg kipsijauhetta tarvitsisi noin 0,75 litraa vettä. Tarkasti en vettä mitannut, vaan arvioin mutu-tuntumalla massan koostumusta. Sekoittelin jauheen veteen ja sekoituksen jälkeen levittelin massan lehden päälle, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

 

 

Kipsi kuivui muutamassa tunnissa (tai muutaman tunnin kuluttua kävin kipsiä kokeilemassa) sellaiseksi, että sitä uskalsin jo liikutella. Ja pakkohan se oli heti kokeilla irrotella myös lehteä siitä. Innostuksestani huolimatta, jätin kuitenkin lehden vielä kuivumaan siinä ajatuksessa, että kuivana lehti varmasti irtoaisi vielä paremmin. 

Seuraavana päivänä jatkoinkin irrotustyötä. Lehtiruodit olivat joissakin kohtaa tiukahkosti kipsin välissä kiinni, mutta pala kerrallaan irtosivat. Ehkä joku tarkempi haluaisi pitää kipsityön valkoisena, ja selvittäisi, miten lehti irtoaa parhaiten. Voisiko käyttää esim. öljyä lehden päällä tms. Nyt kipsiin jäi värjäytymää lehdestä, mikä minua ei kuitenkaan haitannut.

Mikäli sikäli kun päätän ryhtyä betonilaattojen tekoon, täytyy ehkä tutkia ohjeistusta hieman tarkemmin eikä vai hutkia. No mielestäni raparperinlehtikipsityö onnistui joka tapauksessa hyvin ja itse olen tyytyväinen. Kipsi tuntuu vielä muutaman päivän jälkeenkin hieman kylmän kostealta. En ole aikaisemmin tehnyt kipsitöitä, joten en tiedä, miten työ kestää ja voiko kuivua ja haljeta, mutta senhän näkee sitten. Voisihan sitä tietty ohjeitakin lukea, mutta mennään nyt intuition ja käytännön oppimisen varassa. 

Ja seuraavalla kerralla betonitöiden kimppuun.

Mökkipuutarhaa laittamassa

Viime päivät ovatkin kuluneet mukavissa ja ahkerissa merkeissä, kun olimme siskoni kanssa laittelemassa mökkipuutarhaa valmiiksi. Ennen kuin pääsimme tositoimiin, oli aluksi kuitenkin ohjelmassa vanhojen rakennelmien purkaminen ja alueen tyhjentäminen, sillä puutarhalla on ollut aikaisempina vuosina eri tarhuri. Tänä vuonna puutarhalla häärisi lauma uusia innokkaita tarhureita.

Mitä kaikkea löytyikään tuolta mullan kätköistä - lautaa, muovia, tiiliä ja laatikkoa. Myös ensimmäiset matelijat heräilivät lautojen alta ihmettelemään asuinpaikan muodonmuutosta. Toivottavasti löysivät uudet asuinpaikat järkytyksen jälkeen.

Maan tyhjentämisen jälkeen olikin vuorossa mullan kääntämistä ja penkkien tekoa. Maa oli pehmeää ja muhevaa, sillä osassa aluetta oli ollut myös suojamuovia estämässä rikkaruohojen kasvua. Maa kääntyi kuin leikiten ja aikakin kului kuin siivillä. Eipä sitä melkein edes huomannut, että kymmenenkin tuntia melkein yhtäsoittoa ;) vierähti hommissa, niin innostavaa oli nähdä omien kättensä jälki.

Ilman suunnittelua vain luovuuden puuskassa, alkoi puutarha hiljalleen hahmottua penkkipenkiltä ja osaosalta. Kaikki tarvikkeet ja materiaalit löytyivät oikeastaan tuolta tarvikekasasta, jotka alkuun sieltä maasta perattiin pois. Tämähän on sitä kierrätyspuutarhaa parhaimmillaan. 

 Ja laaduntarkkailijat olivat paikalla joka vaiheessa. :)

Ja valmistuipa siinä samassa luovuuden puuskassa pienempikin kasvimaa sivummalle. Kyllä näiltä kasvimailta saadaan kesäkasvikset mökkiläisille, jos vaan lämpöä ja sadetta piisaa. Laittelimme myös joitakin kasveja jo kasvamaan mm. sipulia, perunaa, tilliä, härkäpapua, lehtikaalia, yrttejä, lanttua, naurista, porkkanaa jne. Jännitystä toki on ilmassa, että miten mahtavat pärjätä ilman säännöllistä hoitoa. Villinä ja vapaana se siellä kasvakoon, mikä siellä sitten kasvaakaan.

Kesäpuutarhaksi nimetty kasvimaan lisäosa

Mökkimaisemat tarjosivat myös muita mielenvirikkeitä ja inspiraation lähteitä kuin vain puutarhanlaitto, mutta niistä seuraavalla kertaa lisää.

Näihin tunnelmiin...

Herkkuja iltalenkin varrelta

Ettei menisi ihan vain puutarhahommiksi tämä blogi...

Toissa iltana iltalenkki avopuolison ja koiran kanssa kodin lähimaastossa muuttuikin gourmetherkkujen keräilyksi. Siinä ne nököttivät suippomaisine hattuineen, nimittäin elämäni ensimmäiset löytämäni kartiohuhtasienet. Häkeltyneenä ja hurmioituneena en tajunnut ottaa kuvia paikan päältä. En ollut aikaisemmin löytänyt, enkä maistanut kartiohuhtasieniä. Eikä ollut avopuolisonikaan, joka hieman epäili vakuuttelujani siitä, että "kyllä nuo ovat huhtasieniä, keräämään vaan!". No uskoipa kuitenkin ja suostui keräämään kaikki näkyvillä olevat sienet kanssani. Eipä ollut sienikoria, ei edes koirankakkapussia mukana, joten sienisaalis kulkeutui kotiin avopuolisoni takin hupussa. Sieniä hupussa, kyllä, "kaikkeen sitä joutuukin" luin hänen ajatuksistaan ;) ! 

Kotona vielä varmistelin sienikirjasta ja facebookin sieniryhmästä, vaikkakin olin 99.99% varma itsekin jo asiasta - kyllä kyseessä oli kartiohuhtasienet. 

"Lakkiosa on ontto, nuorena vaaleanruskea, tummuu iän ja kuivumisen myötä.

Verkkomaisesta pinnasta erottuu selkeimmin pystykuvio ja alareuna on kiinni jalassa.

Ontto jalka on vaalea, vaaleankeltainen ja pinta on jyväksikäs."sanoi Sepon sieniopas

Sieniä halkaistuna, onttoja ovat

Voissa paistumassa

Kartiohuhtasienet ovat erinomaisia ruokasieniä. Ja vaikka ensin ajattelin, että pakastan koko saaliin, niin olihan sitä muutama pala maistettava. Ei kun voita pannulle ja muutama sieni halkaistuna paistumaan ja ripaus suolaa. Ja ei voi muuta sanoa, kuin että "VAU!". Eipä ole turhaan kehuttu tuota herkkua. Sienet olivat paistettuna todella herkullisen makuisia. Avopuolisolleni piti vielä paistaa muutama sieni lisää, taisi hänkin tykästyä. Loput sienistä paistoin sienten omassa nesteessä ja laitoin rasiassa pakastimeen. Sienet kutistuvat kasaan aika reilusti, joten pakasterasian pohjalle ei kovin isoa määrää jäänyt pakastettavaksi. Eiköhän tuosta pienestäkin määrästä kuitenkin jotain kokkaile, vaikka sienilisäkkeen jonkin ruuan seuraksi.

Täytyy toivoa, että huhtasieniä tulee vastaan toistekin, niistä tuli meidän perheen lemppareita! Kartiohuhtasieniä kannattaa etsiskellä muuten esimerkiksi Luontoportin ohjeistuksen mukaan sellaisista paikoista kuin: "Kartiohuhtasieni kasvaa melko yleisenä koko maassa pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. Se on karikkeenlahottaja ja viihtyy lehti- ja sekametsissä, lehdoissa ja puistoissa hiljattain rikotulla maassa, metsäteillä ja hakkuujätteillä. Puutarhassa vanhoihin omenajätekasoihin voi ilmaantua runsaastikin huhtasieniä.". 

Suosittelen!

Suomen Luonto: "Huhtasieni on ruokasienen aatelia"

Ps. kuvien kuvanlaatu ei ole parhaimpia, kun siinä iltavalaistuksessa kännykkäkameralla sieniä innoissani kuvailin, mutta eiköhän kuvista  selvää saa. :)