Messuilla osa III: kiertelyä, lehtikaalia, herkkuhyppykurkkua ja tomtatoa

  

Tänään aamulla lähdin taas suunnistamaan kohti Kevätmessuja. Oli viimeinen messupäivä. Aikomuksenani oli vielä kierrellä ja katsella, olisiko jokin tieto tai taho jäänyt huomaamatta. Kiertelinkin aamuruuhkattomilla käytävillä ja tuntui, että hyvin olin löytänyt tarvisemaani tietoa jo aikaisempina päivinä. Kotona odotti lisäksi paksu pino mielenkiintoisia messuilta kerättyjä tietopaketteja. Joitakin uusia ihmetyksen ja kiinnostuksen aiheita tuli kuitenkin vielä myös vastaani. 

Sitruspuita

Karpaloita

Messuille lähtiessäni aamulla, minulla oli myös uusia ideoita blogini kannalta. Olin mietiskellyt ns. tuote"testausta". Minulle se tarjoaisi uusia tuttavuuksia ja kumppanitaholle tietenkin näkyvyyttä, joten se olisi kahden kauppa. Minulla olikin muutama taho jo mielessäni, ja molemmin puolisella innolla sain sitten Isoäidin kasvit Oy:ltä ja Maatiainen ry:ltä blogia varten tuotenäytteenä ja kokeiltavaksi siemeniä.

Isoäidin kasvit Oy:n edustajan kanssa ideoimme, että voisin testata lehtikaalin kasvatusta. Lehtikaali on tämän hetken hittikasveja ja suosion siivittämänä lehtikaali sopisi oikein hyvin blogin yhdeksi tähdeksi. Isoäidin kasveilta sain lehtikaali Red Russianin siemeniä. Suunnitelmissa on laittaa lehtikaali ensin taimikasvatukseen ja sitten viedä se palstalle. Red Russian -lajikkeessä on vihreät lehdet ja hieman violetit varret ja sen pitäisi olla helppo kasvattaa. Kylvö aika on maaliskuusta-kesäkuuhun, joten sen voisinkin laittaa kasvatukseen ehkäpä jo tänään. Siitä lisää siis myöhemmin.

Isoäidin kasvit Oy / Lehtikaali

Maatiainen ry:n edustajien kanssa pähkäilimmekin yhdessä pidemmän aikaa, mikä voisi olla juuri oikea laji blogin tähdeksi. Mietimme yksivuotisia kukkia, jotka ovat jääneet turhankin sivuosaan puutarharintamalla. Ja taasen toisaalta hyötykasvit olisivat aina mielenkiintoisia. No sitten löytyikin oikea tähti, tai itseasiassa kaksi tähteä, Herkkuhyppykurkku ja Tomtato tomaattiperuna. Herkkuhyppykurkun siemeniä sainkin matkaani mukaan, ja Tomtaton siemenet noudan kasvatukseen myöhemmin. 

Herkkuhyppykurkku on todella uusi tuttavuus minulle, en ollut kuullutkaan siitä! Tällainen tieto löytyi Maatiaisen nettisivuilta:

"Herkkuhyppykurkku, Cyclanthera pedata

Meksikolainen kasvi, jonka nuoret raa'at hedelmät syödään sellaisenaan, vanhemmat kypsennettynä tai vaikkapa täytettyinä. Sirolehtinen köynnös, jonka lehdet muistuttavat villiviiniä. Korkeus 2-3 m. Kellertäviä kukkia pitkin kesää ja kurkunnäköisiä hedelmiä alkaa muodostua keskikesästä alkaen. Kypsyttyään "kurkku" halkeaa ja kaarnanpalasta muistuttavat ruskeat siemenet tulevat näkyviin. Tarvitsee pajukehikon, säleikön, verkon tai muun tuen. Lyhyt taimikasvatus, kylvö toukokuussa ruukkuihin. Hallanaret taimet istutetaan ulos kesäkuun alkupuolella. Taimiväli 30-40 cm. Nuoria versoja ja lehtiä voi myös syödä keitettynä."

Herkkuhyppykurkku ja tomtato ovat loistavia blogitähtiä. 

Haastattelin siinä samassa myös Maatiaisen edustajia siitä, mitä ovat olleet messujen ostetuimpia siemeniä. Selkeästi kuulema valkosipuli, tavallinen sipuli ja pillisipuli olivat menneet kaupaksi. 

Maatiainen ry / Herkkuhyppykurkku

Kevyehkö yhteistyö kuulostaa innostavalta!

Innostumaan minut lisäksi sai messuilla muutama kuuntelemani infotuokio, aiheina Puutarhan trendit 2015, jonka piti arboristi-puutarhuri Minna Toivonen ja Sipulien ja valkosipulien kasvatus, josta kertoi Kotipuutarhalehdestä Maija Stenman. Uusia ajatuksia, tiedoa ja ideoita sain myös heiltä.

Kaiken kaikkiaan Kevätmessut tarjosivat ainakin minulle kasan uuttatietoa, mielenkiintoisia tahoja, uusia kasvituttavuuksia ja leppoisia hetkiä viherpeukaloiden parissa. Kiitokset messujen järjestäjille ja blogin lukijoille myös! Juttu jatkuu ja lehtikaali, herkkuhyppykurkut ja tomtatot kasvavat.

Messujen kukkaloistoa!

Messuilla osa II: yellow submarine, kukkien loistoa ja muinaisniittyjä

 

Messuvierailu alkoi tänään Kotipuutarhan pisteeltä, jossa sai osallistua arvontaan ja pikapalkinnoksi mukaansa sai valita siemenpussin. Suosituksesta valitsin pensaskrassin siemeniä, joista saisin kukkaloistoa parvekkeelle. Olen kuin olenkin hamstrannut pääasiassa vihannesten ja juuresten siemeniä, joten kukkaloisto parvekkeella kuulosti hyvältä vaihtoehdolta. Messuilla sainkin esimakua upeasta kukkaloistosta! Erikoisten mukuloiden, sipulien, juurakoiden ja siementen valikoimasta olisi varaa kyllä valita, vaikka itse keskitynkin hyötykasveihin. Syötävät kukat olisivat tietenkin myös yksi tutustumisen arvoinen aihe, mutta se vielä odottakoon.

Kukkavalikoimista häkeltyneenä suuntaisin määrätietoisesti tällä kertaa eteeni ilmestyneen Hyötykasviyhdistyksen siemenhyllyjen luokse. Myyjä taisi kuulla pähkäilyni siitä, mitä tomaatin siemeniä ostaisin, sillä ystävällisesti hän tuli avustamaan minua tomaattien ja härkäpavun valinnassa. Mukaani tarttui laajasta valikoimasta Kontu Härkäpapu ja Yellow Submarine- ja Black Russian- tomaatit.  Kontu taitaakin olla yksi Suomen suosituimpia sekä vanhimpia suomen olosuhteisiin jalostettuja härkäpapulajikkeita, olin kuulevani myyjän sanoneen. Black Russian oli uusi tuttavuus minulle ja siitä nimensä mukaisesti tulisi mustahkoja, ruskeahkoja tomaatteja, mielenkiintoista! Ja Yellow submarine antaisi keltaisia tomaatteja. Tällä kertaa hyllyyn jäi houkutteleva Moneymaker -tomaatti, olisikohan sillä ollut myös nimensä mukaisia vaikutuksia!?

Black Russian, Yellow submarine ja Kontu

Hyötykasviyhdistyksen härkäpapuvalikoimia

Sipuleita en ollut suunnitellut laittavani kasvamaan palstalle, mutta eiköhän mukaani tarttunut yksi punasiemensipulipussi. Olivat niin herkullisen näköisiä! Eli punasipuleita on siis myös luvasssa.

Kukkakedoille...

Kierrellessäni eessuntaas, alkuun en edes huomannut tuota yhtä hyllyä, olin kävellyt vain sen ohi. Mutta ystäväni johdatti minut takaisin tuon värikkään hyllyn luokse. Hylly. joka näytti siltä, kuin se olisi ollut täynnä kortteja. Mutta nuo kortit paljastuivatkin Suomen Niittysiemen Oy:n valikoimaksi. Tuolta valikoimasta löytyi muun muassa niittysiemensekoituksia erilaisiin kasvuympäristöihin. Esimerkiksi muutaman mainitakseni merenrantaniitty, perhosniitty, lehtoniitty, tulvaniitty, kallioketo jne. Nuo siemensekoitukset olivat jotenkin vaikuttavia. Ja erityisesti minua kiinnosti vanha suomen kasvikanta ja siihen liittyvät siemensekoitukset. Messuillla jo valikoimaa selailin, mutta vielä kotona palasin Niittysiemenen verkkokaupan sivuille, josta löytyikin historialliset teemaniityt osio. Valikoimissa olivat alkuniitty, kaskiniitty, painolastiniitty ja muinaisniitty. Jonnekin olisi saatava laitettua muinaisniittyä, sen päätin. piste. Ehkäpä sellainen mahdollisuus avautuisi. :) Toki sissiviljelykin olisi mahdollista.

 

Muinaisniittypussista lainattua "Muinaistulokas eli arkeofyyttikasveja, jotka tulivat Suomeen ihmisten mukana esihistoriallisella tai keskiajalla. ".

Messuilla vierähti taas muutama tunti ihmetellessä, ja hyvässä seurassa se olikin mukavaa. Kiitos Hanna ja Taru mukavasta messuvierailusta!

Vielä olisi huomenna mahdollisuus mennä messuilemaan, jos siltä tuntuisi. :) Vielähän siellä olisi asioita tutkittavana. :) 

 

"kysyin onnesta,

ne kaikki vastasivat eri tavalla.

Hengenmies huitoi kädellään:

Tuonpuoleisessa.

Kissa vakuutti:

Uuninpankolla hiirien talossa.

Kalastaja neuvoi:

Ah, se on vene, kun on verkot täynnä.

Onneksi kuuntelin perhosia.

Ne olivat menossa kedolle"

Mari Mörö

Messuilla osa I : ötökkämökki, viiniköynnökset ja laudeliina

"Luomista yöt, luomista aamut,

luomista päivien kulku, laulut ja muut

Kiertyminen, ajan suunta

hälinättä: kauneus"

Mari Mörö

Lähdin tänään työpäivän jälkeen suuntaamaan kohti Kevätmessuja. Aurinkokin esiintyi sinisellä taivaalla hymyillen ja ilma oli viileydestä huolimatta keväistä tunnelmaa täynnä. Vai olikohan se oma intoni, joka keväisesti kurnutti innoissaan vatsani pohjassa. Ajatuksena oli työpäivän jälkeen vain vaellella messuilla ympäriinsä ja ottaa vastaan se tieto, mitä eteen tarjoutui. Nautiskella tunnelmasta ja keräillä esitteitä. Viikonloppuna olisi enemmän aikaa sitten tutustua tarjontaan tarkemmin. 

Bloggaajapassi löytyikin helposti sisäänkäynniltä, ja messuilla vaikutti olevan mukavan rauhallinen tunnelma, juuri sopiva vaelteluun. Viikonloppuna olisi varmasti vilkkaampaa. Messualue oli jaettu aihealueittain ja suuntasin ensimmäiseksi KevätPuutarha -alueelle.

Löysinkin itseni melkeinpä heti ensalkuun sellaisen pöydän ääreltä, jossa oli usemman kiinnostavan tahon esitteitä, kuinkas sattuikaan! Mm. Suomen Luonnonsuojeluliitto, Vuokon luonnonsuojelusäätiö, Suomen Perhostutkijain Seura ry, Luonnonperintösäätiö, Salon Luonnonmetsäsäätiö, Sääksisäätiö, Hyönteistarvike tibiale, Suoseura ja Päijänteen Luonnonperintösäätiö olivat lyöttäytyneet yhteiseen pisteeseen ja sekös sopikin minulle hyvin. Keräsin pöydältä kaikki esittteet ja kerroin tulevani uudelleen paikalle kysymysten kera, jos nyt niitä mieleen tulisi viikonloppuun mennessä. 

Suoseuran kanssa jaoin lyhyen suohon uppoamiskokemukseni, kun lapsena äitini kanssa lakkasuolla ollessani toinen jalkani upposi suohon (se taisi olla kyllä enemmän umpeen kasvanut oja), kokemushan se sekin oli. Ja hyönteistutkija Reima Leinoselta sain lyhyen esittelyhetken keinopesistä. Minusta sopiva nimi olisi myös ötökkämökki. Olen aikaisemminkin muutaman kerran törmännyt juttuihin kyseisistä keinopesistä ja niistä aion kerätä vielä lisääkin tietoa. Leinosen mukaan keinopesien tarve on kasvanut. Tuollaisia keinopesiä tarvitaan nykyään, sillä muun muassa erakkoampiaisten ja monien muiden ötököiden pesäpaikat ovat vähentyneet kaupungistumisen ja esimerkiksi rakennusmateriaalien muutoksen vuoksi. Kyseessä on siis koloissa pesivien ötököiden asuinmaja, joita rakentamalla ja laittamalla luontoon, voi suojella lajien kantaa ja monipuolisuutta. Ja kuulema mökkejä voi laittaa luontoon vähän kuin linnun pönttöjäkin! Sain mukaani siispä ötökkämökin rakennusohjeet ja ne kuulema löytyisivät myös netistä. Ötökkämökeistä siispä myöhemmin varmasti lisää.

Keinopesä

Kevätpuutarha-alueella oli myös useampia taimi- ja kasvialueita, jotka huokuttivat jo pelkästään vehreydellään ja värikkyydellään. Kasvien lomasta bongasin jotain houkuttelevaa, nimittäin viiniköynnöksiä. Vielä ei tarttunut mukaani sellaista, myyjät kun tuntuivat olevan niin kiireisiä, että en ehtinyt haastatella jotakuta siitä, mikä olisi juuri minulle sopivin köynnös. Ehkäpä viikonloppuna sellainen tarttuu vielä mukaani. Viiniköynnösten kasvatus onnistunee lämpimällä aurinkoisella parvekkeelle ja sellainenhan meiltä löytyy. Aurinko kun tuppaa paistamaan melkeinpä läpi päivän parvekkeellemme.

Yrttien taimet houkuttelivat myös ostajiaan, mutta tällä kertaa ei vielä yrttejäkään lähtenyt mukaani. Erityisesti yksi yrtti herätti kiinnostukseni, nimittäin suklaaminttu! Tuoksussa oli lievä suklainen aromi. Se varmasti sopisi vaikka jälkiruokiin tai smoothieihin! Nam! Auttaisikohan suklaamintun pureskelu myös suklaan himon taltuttamiseen? Taas olivat myyjät karkuteilla, niin jäi kysymykseeni vastaus saamatta. :)

Tällä kertaa en ryhtynyt suurempiin hankintoihin vaan kassi täyttyi kasalla esitteitä ja tietoa. Ehtii sulatella ennen viikonloppua mahdollisia ostoksia. Joitakin siemeniä ja taimia ainakin voisi olla ostoslistalla. Viiniköynnös olisi mielenkiintoinen. Jäin tällä viikolla laittamienimi kirsikkatomaattikylvöjen rinnalle kaipaamaan ns. normaalitomaatteja ja myös härkäpapuja voisin laittaa palstalle, eli ne ainakin olisivat ostoslistalla. 
Viikonloppuna ehtisin paremmin myös jäädä kuuntelemaan ohjelmia ja esittelyjä.

Ainiin, no sen verran kyllä törsäsin, että löysin Korpikangas Siemen-Frön pisteestä 1 eurolla puutarhalapion. Myyjä kehui vielä kaupan päälle lapiota, ja sanoi, että en varmasti kadu ostopäätöstä. :) 

Niiin ja itseasiassa, löysinhän myös Punaisen Ristin Kontti -messumyymälästä Tampellan vanhan pellavaisen laudeliinan. Laudeliinaa olinkin kaivannut uuden kodin saunaamme. Plussapisteet Kontin myymälän esillelaitosta sekä myyjän iloisesta asenteesta. Tavarat olivat siististi ja houkuttelevasti esillä ja oli mukava tehdä kierrätystä tukeva ostos messuilla!

Puutarhalapio ja laudeliina

Kontti myymälä

Muutama tunti vierähti kierrellessä ja useampi tunti menee lukiessa kerättyä tietopakettia. Messualueista KevätPuutarha sekä Lähiruoka ja luomu olivat tämän kerran messukierroksella pääosassa. 

Viikonlopun messuvierailua odotellessa. Onkin hyvä, että on aikaa mutustella, niin näkee metsän puilta!

"Huomata saa.

Kaikki on kohdallaan tai vielä paremmin

paikallaan, ei pelkällä silmäyksellä

mitään näe.

On hankittava puun maltti."

Mari Mörö 

Tomaattien kylvöä takatalvisessa säässä

"Paahdetut kirsikkatomaatit

Huuhtele tomaatit ja siirrä ne uunivuokaan. 

Lisää päälle öljy, suola, sokeri, silputtu chili ja timjami. 

Kypsennä tomaatteja 125-asteisen uunin keskitasolla 1 1/2–2 tuntia 

kunnes tomaatit ovat pehmeitä, mutta eivät hajoa. 

Anna jäähtyä ja vetäytyä hetki. 

Tarjoa kalan tai lihan lisäkkeenä tai esimerkiksi mozzarellajuuston kera salaattina.

yhteishyva.fi"

Niinhän se lievähkö takatalvi on kolkutellut viime päivinä virnistellen ovella. Räntäinen, kalsea sää saa nopeasti unohtamaan keväisen auringon paisteen. No toivottavasti tämä olisi vain lyhyt kylmähkö jakso ja keväinen aurinko palaisi jälleen lämmittämään viherpeukaloiden multasormia. Minua onneksi eilen lämmitti ajatus tomaatin siementen kylvöhetkestä. Olin päättänyt laittaa myös tomaattien siemeniä esikasvatukseen. Kaiveltuani siemenlootaani sieltä löytyi kolmen erilaisen (tai liekö samanlaisen) kirsikkatomaatin siemeniä. Ei ainuttakaan "normaalin" tomaatin siemenpussia... hmm.. Siementilauksia tehdessäni ovat näköjään kirsikkatomaatit houkutelleet enemmän. No eipä se mitään, kirsikkatomaatithan ovat oikein maukkaita, ja sopivat hyvin vaikka parvekkeelle kasvamaan. 

Siementen lisäksi kaivelin sitten myös esiin taimimultaa sekä kasvatusastioita. Tomaateille löytyikin tarvikesäilöistäni mukavasti kaupan tomaattirasioita pieniksi kasvihuoneiksi. Tomaatteja tomaattirasioissa. Nyt ei kuitenkaan rasioissa olisi espanjalaisia kirsikkatomaatteja vaan itsekasvatettuja suomalaisen auringon alla kypsyviä kirsikkatomaatteja, nam! Vaikka kasvatustyöt ovatkin nautinnollisia, silti sadon syöminen taitaa olla monesti se paras hetki. Melkein jo maistoin makeiden pikkutomaattien herkullisen maun suussani. 

Maaliskuun esikasvatukset taitavat jäädä tomaatteihin, seuraavia esikasvatettavia katselen huhtikuun puolella, ehkäpä pääsiäisenä voisi olla sopiva hetki seuraavin kylvöihin, jos vaan kuun vaikutus on suotuisa.

Esikasvatusaikatauluja miettivälle, siemenpussien merkinnät ovat tietenkin hyvä tietolähde ja netistäkin löytyy monta hyvää tietopankkia, esimerkiksi kotipuutarha.fi sivustolta löytyy neuvoa antava kylvöaikataulu. Itse tarkistelen lisäksi Kuukalenterista onko milloinkin hyvä aika kylvää siemeniä kuun vaiheiden mukaan. Viime viikon perjantaina oli uusikuu, joten nyt on kasvavan kuun aika, eli oikein sopiva aika siementen kylvöön. 

Jonkinlaisen kylvöaikataulusuunnitelmankin tein itselleni aikaisemmin, mutta mukavaa ja rentouttavaa on myös selata siemenlootaa läpi ja tarkastella, mitä kasveja milloinkin voisi laittaa kasvamaan. Jospa siinä myös jäisi paremmin mieleen kasvien tietojakin kun useamman kerran niitä selailee. 
Kevätkylvöjen tunnelmissa...

"Kevätkukkasten

tuoksu otti mieleni

ja vei mukanaan.

Palanneeko luokseni

kun terät putoavat?" 

Saigyo

Muuttopuuhien lomassa löytyi mukava yllätys tavaroiden keskeltä, nimittäin joskus ostamani pienoiskasvihuone. Turha sitä olisi viedä enää kellariin säilytykseen vaan samahan olisi kasata se jo parvekkeelle odottamaan kasveja ulkoilutettavaksi, onhan kevät jo, ja kohta kesäkin, vaikkakin takatalvi vähän muistuttelee mahdollisesta yllätystulemisestaan. Ehkäpä uskaltautuisin  salakuljettamaan kasvihuoneen vaikka keittiön nurkkaan taimikasvatusta varten. :) Eipä tarvitsisi täyttää jokaista pöytätasoa taimilla, kun taimet olisivat omalla paikallaan kasvihuoneessa. 

Yläkuun ja alakuun taimikasvatukset ovat myös edelleen reippaassa kasvuvaiheessa Ja edelleen olen sitä mieltä, että yläkuun kasvatusten multa on koko ajan kuivempaa kuin alakuun kasvatusten. Hieman mietityttää kasvien turhan tiiviissä tilassa oleminen, mutta kunhan rohkaistun, koulin niitä isompiin astioihin, esimerkiksi maitotölkkeihin. Jokin epävarmuus nostelee päätään kuiskutellen, että mitäpä jos taimet eivät kestäkään siirtämistä ja onnistun tappamaan ne. Noh varmasti taimet kestävät ja vielä saan satoakin niistä. Kun on itse nähnyt kasvin kasvun siemenestä alkaen, jokainen taimi tuntuu niin arvokkaalta. 

Torstaina sitten pääsen messuille tutkimaan uusimpia puutarhavillityksiä. Mitäköhän kaikkea sieltä tarttuukaan mukaan. 
Kevätmessuille Messukeskukseen. Messujen aukioloajat ovat: 

Torstai  26.3.2015, klo 10-18

Perjantai 27.3.2015, klo 10-18

Lauantai  28.3.2015, klo 9-18

Sunnuntai  29.3.2015, klo 10-17
  

"Erityisesti hyötykasvien siementen myynti on noussut joka vuosi vuodesta 2011 lähtien."

Iltalehti 23.3.2015 / Taimiostoksiin yhä enemmän rahaa

Oi kevät!

"Kevät toi, kevät toi muurarin,

kevät toi, kevät toi maalarin,

kevät toi, kevät toi rakennukselle hanslankarin

ja rannoille hampparin."

Muurari

Ja kevät toi myös viherpeukalot kasviensa äärelle. Ilmatieteenlaitoskin sen jo myönsi, kevät on saapunut, vaikka takatalviset päivät olisivat myös vielä mahdollisia. Ilmatieteenlaitoksen mukaan terminen kevät on alkanut eteläisessä Suomessa jo helmikuun loppupuolella. Termisellä keväällä tarkoitetaan tosiaan sitä aikaa, jolloin päivälämpötila pysyy keskimäärin +0 ja +10 asteen välillä. Itselläni menee yleensä hetki aikaa sisäistää vuodenaikojen vaihtuminen, ja hiljalleen vaihtaa vaikkapa talvivaatteet kevätvaatteisiin, ja sillä aikaa luonto aina ehtii yllättää alkavalla muodon muutoksellaan. Tulevana lauantaina 21.3 on kevätpäiväntasauspäiväkin, joten kyllä se kevät jo on tullut, uskokaa pois!

"Herranjestas, lumipallo keskellä kesää!! No, kasvitieteilijää se ei liikuta." 

Hemuli

Lisätty 22.3.2015

Kevät tuo myös Kevätmessut, jotka ovat ensiviikolla torstaista sunnuntaihin, 26.3 - 29.3.2015. Tarkoituksena olisi mennä messuille tutustumaan kiinnostaviin aiheisiin, ja kirjoitella niistä myös blogiin. Joitakin ajatuksia minulla jo on siitä, mitä tietoa haluaisin messuilta kerätä,  muun muassa tietoa perinne- ja uutuskasveista, luonnonperinnöstä ja luonnonsuojelusta, hyötykasveista, kompostoinnista ja kierrätyksestä, kasvatusvinkeistä. Varmasti messuilta löytyy myös paljon muuta kiinnostavaa sellaistakin, mitä en itse ole edes ajatellut, siemenien, puutarhavälineiden ja mahdollisesti taimienkin lisäksi. ;)

Messutarjonnasta!
Muutaman kerran olen jo selaillut messujen KevätPuutarha tapahtuman näytteilleasettajia, ja sieltä löytyi monta mielenkiintoista tahoa. Lisäksihän messuillahan on samaan aikaan myös OmaKoti, OmaMökki, Sisusta ja Lähiruoka&Luomu tapahtumat, joista varmasti löytyisi myös hyödyllistä tietoa omaan tietopankkiini kerättäväksi.

Erityisesti mielenkiintoni viimeaikoina on herättänyt suomalaiset perinnekasvit ja niiden suojelu, Uskoisin, että joiltakin näytteilleasettajilta voisi löytyä lisätietoja niihinkin liittyen. Esimerkiksi näiltä:
Isoäidin kasvit Oy

Luonnonperintösäätiö

Maatiainen ry

Päijänteen luonnonperintösäätiö

Suomen Luonto

Suomen Niittysiemen Oy

Yläkuu kustannus

Hyötykasviyhdistys ry

Lisäksi luonnonsuojelun näkökulmasta bongasin myös mielenkiintoisia näytteilleasettajia. Ja muun muassa Salon luonnonmetsäsäätiö herätti kiinnostukseni, sillä olen itsekin miettinyt suojeltavan metsän omistamista, ja aiheeseen palaan varmasti vielä myöhemmin keväällä. Jospa messuilta löytyisi siihen jotain vinkkejä. Lisäksi aiheeseen liittyen messuilla tapaisin myös mm.

Vuokon luonnonsuojelusäätiö

Suomen Luonnon Päivä

Suomen luonnonsuojeluliitto r.y

Suomen Luonnonsuojelun säätiö

Ja kevät toi ötökät! Ötökät! Jostakin syystä messutarjonnasta huomioni herättivät myös mehiläis-, perhos- ja sääksiaiheisiin liittyvät näytteilleasettajat, joita oli muutama mainitakseni mm. 

Helsingin Seudun Mehiläishoitajat ry, Suomen Perhostutkijain seura  ry ja Sääksisäätiö. Mielenkiintoista mennä tutkimaan, mitä tietoa heillä on jaettavanaan! Ötököihin voi suhtautua niin monella eri tapaa. Aikaisemmin en ole ollut niinkään ötökkäfani, mutta sattumoisin ötökät ovat puuhtarhureiden yhteistyökumppaneita parhaimmillaan.... joten ystävyyttä on lähdettävä solmimaan pörriäisten ja muiden öttiäisten kanssa.

Näytteilleasettajien lisäksi messuilla on myös muuta ohjelmaa. Tutkailin Pihaelämää! ohjelmapisteen vaihtoehtoja ja sieltä löytyi myös useampia kiinnostavia aiheita, joista tässä esimerkkinä muutama mm. Sipulin ja valkosipulin kasvatus, Marja- ja hedelmäkasvien perustaminen ja hoitotoimet, Kestävän kehityksen mukaista asumista sekä Puutarhan hyödylliset ja haitalliset eläimet. Osa aihe-esittelyistä järjestetään useampana päivänä, joten voisin ajoittaa messuille menemistäni vaikkapa näiden ohjelmanumeroiden mukaan.
Messupäivistä tulee varmasti infotäyteisiä ja nautinnollisia! 

Se on kevät nyt!

Ja tosiaan muuton ja tietokoneen hajoamisen tuloksena, kuvien päivittäminen on hieman haasteellista. Tämän jutun halusin kuitenkin julkaista tässä kohtaa ilman kuvia, ja ehkäpä lisään muutaman kuvan myöhemmin! :) Nautinnollista kevään alkua siispä näin kuvattomalla tekstillä. Ja toisaalta ehkäpä jokainen voi kurkistaa ikkunasta ulos ja ihastella kevättä ihan livenä!

"Tuuli hiljaa henkäilee, 
aalto vapaa välkkyilee, 
pikkulintu suruton 
laulelee; "nyt kevät on!" 
Vuokko kaino kuvustaan 
avaa silmäns' unestaan, 
kaunokuvat hymyten 
nousee kasteniityllen."

Kevätlaulu

Kehykset kasveille

Viime kesän positiivisesta kokemuksesta viljelylaatikoihin liittyen, olin päättänyt, että hankin viljelylaatikoita ts. lavakauluksia myös omalle palstalleni. Eiväthän ne välttämättömiä olisi, mutta jostakin syystä tykästyin niihin viime kesänä. Ne pitivät mullan sopivasti kasassa, ettei se lähtenyt kastelun ja sateen mukana valumaan ja kasvit olivat helpommin lajiteltuna omiiin kehyksiinsä.

Viljelylaatikoita löytyy netistä sekä uusina että käytettyinä, hintahaitari on n. 7-20 e/kpl. Hakusanoina voi käyttää esimerkiki viljelylaatikko tai lavakaulus niitä etsiessä. Muun muassa viljelylaatikko.fi myy sekä uusia että käytettyjä laatikoita. Vaihtoehtona olisi tietenkin myös itse rakentaa kehykset raudasta ja nurkkaraudoista, mutta noh, joissakin kohtaa voi päästää itsensä helpommalla. Ajatuksenani oli, että haluaisin 6-8 kehystä palstalle. Lähimpänä sijaitsevissa laatikoita myyvissä paikoissa laatikoiden hinnat olivat 20 e/kpl, jolloin kahdeksan laatikon ostaminen tuntui tässä kohtaa ylittävän budjettini. Hieman edullisemmin kehyksiä olisi myytävänä vähintään muutaman tunnin ajomatkan päässä. Ja se olisi toki yksi vaihtoehto, reissata siis hieman kauemmaksi edullisempien kehysten perässä. Netistä löytyi myös muutama rohkaiseva tarina siitä, kuinka kehysten etsijä oli saanut niitä ilmaiseksi joistain pienteollisuusalueen yrityksestä. Noh sellainenkin saattaisi siispä olla mahdollista.

Valittelin ystävälleni hieman kehyksien hintaa ennen kuin olin ehtinyt ruveta kehysostoksille. Ystäväni kehoittikin minua ottamaan yhteyttä henkilöön, jolta oli itse ostanut kehyksiä viime vuonna sopuisaan hintaan. Laitoin heti viestiä menemään ja sain vastauksenkin melkeinpä saman tien. Kehyksiä oli kuin olikin vielä hänellä jäljellä ja kuulema eivät olleet niin priimakuntoisia, niin saisin kehykset ilmaiseksi. Voi että, mikä onni! Ajanpatinoimat ja käytössä rähjääntyneetkin kehykset sopisivat oikein hyvin! Käyttötarkoituksensa vuoksi eivät kehykset kuitenkaan säilyisi siisteinä - mullan, kasvien ja sään aiheuttamassa muodon muutoksessa.

Lähdinkin heti seuraavana päivänä työpäivän jälkeen kehyksiä hakemaan reilun tunnin ajomatkan päähän mukanani viemisiksi hieman kahvia ja suklaata. Navigaattori johdatti minua keskelle pelto- ja metsämaisemaa, kauniiden maalaismaisemien keskelle ja lopulta ison maatilan pihalle. Siellä talon isäntä hieman katseli autoni kokoa ja kyseli, että mitenkä meinaisin saada mahtumaan kehykset autoon, mutta ystävällisesti auttoi minua kantamaan kehyksiä autoon, kun olin vakuutellut, että kyllä ne sinne varmasti mahtuvat, vaikkapa en ollut siitä itsekään niin varma. No kyllä ne sinne sitten lopulta mahtuivat... Sain hieman lisäpehmikettä vielä suojaksi autoon, ettei kehykset rikkoisi auton ikkunaa tai autoa, heh! Sen verran tiiviisti oli kehykset autossa, että onneksi ei ollut avopuoliso taas näkemässä. Tällaiset kuljetukset olisi ehkä parempi hoittaa pakettiautolla.. ehkä sitten jonain päivänä pakettiautokin olisi käytettävissä. Noh, hetken rupattelun ja auton lastaamisen jälkeen, olin kahdeksan viljelykehyksen onnellinen omistaja. Talon isäntä kehotti vielä tulemaan hakemaan lisää kehyksiä, jos on tarvis, sillä kuulema navetan viereltä löytyisi vielä toinen kasa niitä. :) No tässä kohtaa nuo kahdeksan varmasti riittäisivät.

Pakkohan se oli sitten vielä ajaa auringon laskun kanssa kilpaa ja yrittää ehtiä palstalle käymään ennen pimeää ja viemään kehykset sinne. Ehdinpä kuin ehdinkin palstalle niin, että valoa riitti vielä hetkeksi, ettei aivan pimeässä tarvinnut seikkailla. Kannoin kehykset palstan reunalle ja mitäpä muuta voi innostunut multasormi tehdä, kuin perata samalla käynnillä hieman vanhoja risuja palstalta pois. Olisin varmaan jäänyt nyhtämään sinne pidemmäksikin aikaa, mutta ilta piemeni kuitenkin liian nopeasti. No jospa sitä ehtisi muuttokiireiden keskellä palstalle vai malttaisiko odotella viikon-parin päähän, kun muutto on paketoitu. Jaa-a...  No kehykset odottavat nyt jokatapauksessa palstan reunalle, se on pääasia.

Ehkäpä kehyksiä voisi hieman puhdistaa ennen käyttöön ottoa, riittäisiköhän ihan vesipuhdistus, vai pitäisikö olla jotain ainettakin puhdistuksessa mukana. Sen enempää en kuitenkaan aio kehyksiä käsitellä. Mikäli lavakauluksia kuitenkin haluaisi käsitellä kestävyyden parantamiseksi, tulee se tehdä jollain myrkyttömällä aineella, ettei niistä irtoa mitään kasvatettaviin syötäviin kasveihin.

Illan hämärässä

Tulipa mieleen palstalla käydessäni, että edellinen palstan vuokraaja oli jättänyt palstalle pussin Pollen parasta -hevosenlantaa. Itselleni se on uusi tuttavuus ja siksipä halusin varmistua tuotteen luonnomukaisuudesta. Löysinkin googlaamalla Eviran sivuilta kuukausi sitten päivitetyn luettelon "Luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuvat lannoitevalmisteet, Luomulannoiteluettelo". Sieltähän tuo Pollen parasta löytyi maanparannusaineiden kohdasta, joten varmastikin hyvillä mielin voin pussin tyhjentää palstalle.

Palstaa, kurssia, arvontaa, koulimista

 

Palstan odotus muuttuu palstainnoksi!
Olen talven aikana ilmoittautunut muutamalle viljelypalstalle jonottamaan omaa palstaa. Monille palstoillehan on pitkätkin jonot, joissakin kuulema muutaman vuodenkin jonot. Mutta jos hyvä "tuuri" käy, niin palstan voi todella saada myös nopeastikin, ja sellainen tuuri lykästi siis minua. Tänään aamupäivällä pääsin katsomaan minulle varattua palstaa tulevan kotiseutuni alueelta. Minut perehdytti palstan käytäntöihin ja esitteli minulle palstani, vanhempi todella mukava herrasmies. Hänellä olikin vuosikymmenen kokemus siellä palstalla ja puheenjohtajana yhdistyksessä hän oli ehtinyt olla myös pitkän aikaa. Voi että, mitä riemuntunteita tunsinkaan, nyt minulla oli siis oma palsta! Kevättyöt saisi kuulema aloittaa vaikka samantien, niihin en nyt vielä kuitenkaan ryhtynyt. Minulle riitti, että sain vetäistä ensimmäistä kertaa tänä vuonna kumpparit jalkaan ja lompsia oman palstan mudassa. Miten sitä voikaan olla niin kiitollinen pienestä maa-alueesta! Sormet rupesi jo syyhyämään, ja kohta on päästävä perkaamaan palstaa entisen viljelijän vanhoista korsista ja risuista sekä kääntämään maa. Ihanaa!! 

"Hiljaa vaeltaen tahdon sinne ehtiä
Missä ilmesty ei joutavia lehtiä.
Hoitakaa te uskolliset hyvin sorvia.
Jo näkyy hiirenkorvia

Käyn ahonlaitaa..."

Juha Vainio

Ja arvontaa jo osa odottikin, ja tässä kohtaa onkin sopiva kohta julkistaa voittaja!

Niinkuin aikaisemmin kerroin, Kuutarhurin blogi olisi Kevätmessuilla bloggaajana ja sen kunniaksi sain järjesttäväksi messulipun arvonnan. Kaikkien blogitekstiin ja fb-päivitykseen kommentoijien kesken arpoisin lipun messuille. Innokkaita messuille haluajia löytyikin pienijoukko, :D ja arvonnan suoritin klo 19 virallisen valvojan tiiviissä tarkkailussa. Minua niin huvitti tämä ihana arvonta!

Onnekas lipun voittaja löytyi facebookin kautta ja hän on Hanna A. Hannaan otan yhteyttä lipun toimittamisesta hänelle! Kiitos osallistuneille!

Hetki sitten mietiskelin kylvöjeni koulimista, mutta vielä ei ole tarvetta ruveta koulimaan taimia suurempaan astiaan. Kun taimissa on sirkkalehtien jälkeen ensimmäinen kasvulehtipari, on hyvä aika koulimiselle eli taimien harventamiselle ja siirtämiselle isompaan astiaan, näin asian opiskelin. Annanpa taimien siispä kasvaa vielä ihan rauhassa. Ja tosiaan, en olekaan kertonut tekemistäni huomioista. Yläkuulla istuttamani siemenet ovat lähteneet melkein jokainen kasvuun ja multa on nopeammin kuiva eli useammin joutuu niitä kastelemaan. Alakuulla istuttamistani siemenistä kasvamaan lähti harvempi, mutta kyllä niitäkin on myös suht hyvä määrä oikomassa sirkkalehtiään. Jotain eroa on siis kyllä havaittavissa. Seuraillaan. Sellainen tunne kyllä tulee, että kuun vaiheilla on vaikutusta. Ehkäpä laitan seuraavat siemenet jatkossa kasvamaan yläkuulla, jotenkin vahvempi tunne tulee niiden voimakkaammasta kasvamisesta.

Alakuun viljelykset

Yläkuun viljelykset

Kurssimenemisistä sen verran, että jätin tänä sunnuntaina Dodon toisen osio väliin, kun pääsinkin aamupäivällä katsastamaan palstan ja eilinen kurssipäivä tuntui vielä hieman väsyttävän. Vietin siis lauantain 7.3.2015 tutustumalla suomalais- ugrilaiseen samanismiin. Kyseessä oli Suomalaisen samanismin keskuksen pitämä johdantokursspäivä (Johdatus Suomalais-Ugrilaiseen Samanismiin / Suomalaiseen noita- ja tietäjälaitosperinteeseen). Kurssi pidettiin Nuuksiossa ja kurssipäivä venähti melkeinpä 10 tuntiseksi. Kurssille päädyin siskoni kautta, kun hänelle ei itselleen sopinut kurssipäivien aikatauluvaihtoehdot, joten minä menin hänen puolestaan. No eilen tuntuikin, että olen juuri oikeassa paikassa, sillä kiinnostus luontoa, Suomen luontoa, kansanperinnettä, luontoyhteyttä ja kaikkea siihen liittyvää kohtaan, tuntui saaneen yhden palasen lisää tuohon tiedon palapeliin, jota olen niin sanotusti lähtenyt kokoamaan. Samanismi saattaa kuulostaa mystiseltä, mutta eilisen päivän jälkeen näen sen hieman erivalossa. Samanismi on tärkeä osa suomalaista kansanperinnettä ja myös luontotietoutta. Suomeen samanismi sana on rantautunut kylläkin myöhemmin, mutta käytän sitä nyt kirjoittaessani. Kunhan sulattelen kaikkea sitä tietoa mitä eilisen kurssipäivän aikana tulvi minuun, niin avaan asiaa varmasti lisää. Suomalaisen kansanperinteen, suomalaisen luonnon ja samanismin välillä on jokatapauksessa yhteys.

Vaikka vähän olenkin Euroviisuja seurannut, niin näissä lopputunnelmissa tämän päivän blogini julkaisen. :)

"Aina mun pitää kukkia kastella,

Aina mun pitää siemeniä esikasvattaa,

Aina mun pitää kasveja lannoittaa,

Aina mun pitää palstalla kuokkia,

Aina mun pitää rikkaruohoja nyppiä

Aina mun pitää puutarhurina hyppiä!"

Vapaalla innolla muokattuna, PKN:iä kannattaen

Kevätmessuilemaan!

 "Jos kuulet sisäisen äänen,
joka sanoo: ”sinä et osaa maalata”,
jatka kaikin mokomin maalaamista
– ja pian se ääni vaikenee."

Vincent Van Gogh

Tiedättekö sen tunteen, kun odottaa jotain ihanaa tapahtuvaksi? Sen tunteen vatsan pohjassa, sen kutinan, väreilyn, odotuksen. Sen jännityksen, kun toivoo jotakin, mutta ei tiedä tapahtuuko se. Sen epäilyksen, että jospa se ei toteudukaan. Sen salaisen toiveen, jota ei mielellään sano ääneen, ettei joudu pettymään. Asian, jota joutuu odottamaan ehkä pitkänkin aikaa, ja jopa unohtaa sen. Vaikka välillä ajatus viekin tuon asian äärelle, niin sitten taas siitä joutuu päästämään irti, kun ei voi tietää sitä tapahtuvaksi. No sellaisissa tunnelmissa olen ollut kuukauden päivät.

Kuutarhurin halusi kokeilla jotain jännittävää, testata siipiään, haastaa itsensä ja haki jonkin aikaa sitten, salassa muilta, Kevätmessujen bloggaajaksi. Jostakin syystä tuollaisesta mahdollisuudesta luettuaan, se houkuttu, kutkutti vatsan pohjassa. Asia oli sellainen, että siitä saattoi hieman uneksia ja unelmoida, mutta samalla sitä ei uskaltanut aivan ääneen sanoa. Sen halusi pitää piilossa itseltäänkin. Sitä epäili, piti epätodennäköisenä, vaikka samalla toivoi, halusi ja unelmoi. 

No sittenpä tapahtui jotain, sähköpostiin saapui viesti ja suureksi iloksi ja kunniaksi Kuutarhurin blogi on kuin onkin Kevätmessuilla yhtenä virallisena bloggaajana. :) Niinkuin ehkä muistatte, messuille meno oli jo merkattu kalenteriin aikaa sitten. Nyt messuille menemiseen liittyy kuitenkin kunnia bloggaajana olemisessa. Into ja unelma voivat viedä uusiin paikkoihin, seikkailu odottaa, tällä kertaa messubloggauksen muodossa!

Suunnitelmissa on siispä osallistua messuille useampana messupäivänä, todennäköisesti kaikkina messupäiviä. Tutkia mielenkiintoiset ohjelmat ja käydä tutustumassa kaikkeen kutsuvaan. Hakea tietoa itselle sekä jaettavaksi. Antautua virran vietäväksi niin, että juuri ne oikeat asiat siellä tulevat vastaan. Osaltaan ennaltasuunnitellusti, mutta kuitenkin intuition johdattamana. 

Pientä rimakauhun tunnetta rupesi myös nousemaan vatsan pohjasta. Minäkö "pienellä hassulla" blogillani ihmisten katseiden nähtävissä. Kuinka pieneksi voi itsensä tunteakaan. No siskoni kannustamana; olisi oltava vain oma itsensä. Aloitteleva viherpeukalo. Hyvä niin!

Kevätmessujen tapahtumina ovat Kevätpuutarha, Oma Koti, OmaMökki, Sisusta! ja Lähiruoka&luomu-messut. Kuulostavat kaikki mielenkiintoisilta. :) Riittäkö neljä päivää kaiken mielenkiintoisen tutkimseen, no sittenhän se nähdään. Muuttokin on onneksi hoidettu messuja ennen, joten rauhassa voi keskittyä vihertietouden opiskeluun.

Ja tätä Kevämessujen iloa saan jakaa myös eteenpäin arpomalla messulipun bloginlukijoille, Koska Kuutarhurin blogi on sen verran uusi, suoritan arvonnan tätä tekstiä kommentoivien ja facebookissa jakamani linkin kommentoijien kesken. Katsotaan, miten se onnistuu! Joten kaikki kommentoimaan ja osallistumaan arvontaan! :) Kommenttoikaa vaikka lempi hyöty/syötävällä kasvi.lla tai keksikää jotain muuta kivaa kommentoitavaa. Onnea arvotaan! Arvonnan suoritan sunnuntaina 8.3.2015 klo 19.00. Voittajan ilmoitan sekä blogipäivityksessä, että facebookissa. Valitettavasti Kuutarhurilla ei ole (vielä ainakaan) omia fb-sivuja, joten arvonta on siis henkilökohtaisilla sivuillani. Tietoa saa jakaa, ja kutsua jokaisen asiasta kiinnostuneen ystävän osallistumaan arvontaan. :) Voittaja saa lipun postitse ennen messuja!

Messubloggarille saapui kaksi lippu ja yhden lipun olen lisäksi varannut ystävälleni Tarulle, joka viime kesänä kutsui minut omalle palstalleen hoitamaan yhteispalstaa ja johdatti minut näin viherpeukaloisen elämään. Kiitos Taru! Oikeastaan tämä kaikki sai kuin saikin alkunsa juurikin sieltä ihanaisen Tarun jakamalta yhteispalstalta (palstan alkutunnelmista kuva alla).

.

Tästä se kaikki alkoi. Muistelua viime kesän palstan muokkauksesta!

Ja vielä muita tunnelmia... Tosiaan edellisessä päivityksessä totesin tietokoneeni hajonneen. Ehkäpä ennen messuja olisi sitten uuden koneen hankinnan aika. Lisäksi lähiaikojen ohjelmassa on myös paprikoiden kouluminen todennäköisesti. Täytyy varmaan koulumisen abc:hen ensin syventyä, ennen kuin rupeaa niitä taimia sieltä irrottelemaan. Ehkä se ei nyt vielä edes ole ajankohtaista. :) Se selvinnee taas kerran opiskelemalla.

"Älä koskaan kasva niin isoksi,
ettetkö voisi esittää kysymyksiä,
älä koskaan tiedä niin paljon,
ettetkö voisi oppia jotain uutta. "

Og Mandino

Ja palstankatsojaiset minulla onkin vasta siis sunnuntaina, eli sitten tiedän lisää! Jännittävää!

"Elämäntehtävä

Kylvää ja rakastella,

niittää ja synnyttää:

kun elämälle hymyilee,

hymyilee elämä

vaikkei hymyä näkisikään

Kauniisti livertää leivo,

kujertaa kyyhky,

mutta myös

raakkuvaa varista rakasta:

jokainen meistä ontuu 
jollakin tavalla"

T. Tabermann

KÄÄK! ja Ukonhattuja

"Mikä tappio? Ei mitään muuta kuin oppimista, 

ei mitään muuta kuin ensimmäinen askel kohti jotain parempaa."

 Wendell Phillips

Mikäpä on blogistin tärkein työkalu? No tietokone tietenkin. Kummallista kyllä, kaikista ajankohdista juuri nyt tietokoneeni sanoi "kaput". Eikä siinä sinänsä mitään, kyllähän koneita hajoaa, mutta juuri nyt tuntui olevan erityisen huono hetki. Jos joskus on ollut jotain tietokoneongelmia, niistä on yleensä selvitty säikähdyksellä. Mutta kaikista elvytysyrityksistä huolimatta tällä kertaa koneeni surkeana vain yritti lähteä käyntiin, mutta ei. Muutama valo syttyi, mutta ruutu pysyi pimeänä. Se oli pakko viedä huoltoon. VOIH! Koskaan ei aikaisemmin ole tarvinnut viedä tietokonetta huoltoon. Huollon tyyppikin näytti ihmettelevän koneeni tilaa... 1-2 työpäivää menisi ennenkuin selviää, voisiko sitä edes korjata. KÄÄK!
Noh, onnekseni minulla on minikannettava, jonka ostin joskus reissukäyttöön. Eiköhän tästäkin selvitä. :)   

Minikannettava

Noh mutta, tietokoneongelmista todelliseen asiaan, eli ukonhattuihin! Törmäsin työpaikkani käytävällä tällä viikolla samanlaiseen keittiöjakkaraan kuin mummollani oli keittiössään, silloin kun olin lapsi. Lapsuudessa vietimme siskoni kanssa melkeinpä kaikki kesät yläasteelle asti mummoni luona maaseudulle. Tuo keltainen jakkara vei minut hetkeksi lapsuuteen mummoni kotitaloon ja tilalle. Sekä sinne kasvimaan reunalle katsomaan, kun mummoni kaiket kesät oli aamusta iltaan kitkemässä. En ollut ajatellut asiaa aikaisemmin, mutta oma suhteeni kasvien kasvattamiseen on varmastikkin lähtenyt sieltä lapsuuteni kesistä mummoni luona. 

Jäin hetkeksi miettimään, että opettiko mummoni minulle jotain kasveista. Ensimmäiseksi mieleeni tupsahti vain sana ukonhattu ja mielikuva tuosta hassunnäköisestä kukasta. Violetinsininen kukka, joita mummollani kasvoi talon kulmalla suuressa puskassa. Muistan auringon, joka paistoi ja mummoni kastelukannu kädessään kastelemassa kukkia ja kertomassa, että sen kummallisen näköisen kukan nimi oli Ukonhattu. En muista puutarhasalaisuuksia, kasvatusvinkkejä tai muita. Jostakin syystä muistan nyt vain nuo ukonhatut.  

Ukonhattu (Kuva lainattu netistä, wikipedia)

Siitä sainkin ajatuksen - olisi ihana kasvattaa ukonhattuja. Ukonhatuista luin sen verran, että se on monivuotinen kasvi, jota kasvatetaan perennakasvina. Tässä kohtaa joku pitkänmatkanpuutarhailija saattaa pyörittää päätään, mutta pakkohan sitä oli perennakasvin määritelmä tarkistaa netistä, jonkinlainen ajatus minulla toki asiasta jo oli. Perennat ovat siis monivuotisia ruohovartisia kasveja, joiden maanpäälliset osat lakastuvat talveksi ja ne aloittavat uuden kasvun keväällä maan alla olevien talvehtimisosien avulla. Monet puutarhailijat ovat innostuneet juuri perennoista. Minulla ei sellaista mahdollisuutta kuitenkaan vielä ole ollut. Ukonhattu on siis monivuotinen, joten olisihan se mukavaa saada se sellaiseen paikkaan, missä siitä saisi nauttia useammankin vuoden. Ukonhattu on jo antiikin ajoilta tunnettu ja myös rohdoskasvinakin käytetty, tosin se on myrkyllinen. Kukan vanha nimi onkin kasviarsenikki. 

Ukonhattujen kasvatuksen voi aloittaa siementen kylmäkäsittelyn jälkeen tammi-helmikuussa. Ehkäpä Ukonhattu jää tältä vuodelta kasvattamatta siemenistä, taimenahan sitä saattaisi jostain löytyä ehkä. Ja jostakin syystä se kuitenkin tässä kohtaa halusi tulla esittäytymään ja olla linkkinä minun ja mummini välillä.

Noh, käydessäni kirjastossa hakemassa varaamani "Pohjolan suuri kasvio" -kirjan päädyin puutarhakirjojen hyllyn eteen (tietenkin). Ensimmäinen kirja,  joka hyllystä silmiini osui, oli nimeltään "Ukonhattu ja ahkeraliisa". Minua hymyilytti. Minulle se oli viesti mummoltani, oikeilla jalan jäljillä ollaan. Otin kirjan lainattavakseni. Kirja keskittyy perinteisten koriste- ja hyötykasvien tietouteen, joten sehän sopi hyvin. Olen vasta hieman raottanut suomalaisten perinnekasvien tietoutta, mutta se on yksi mielenkiinnon kohde, johon aion myös tutustua! Muun muassa Maatiainen ry:n sivuille olen muutaman kerran eksynyt. Muut tietopankit odotavat vielä löytämistään.

Seuraavassa kirjoituksessa paljastan teillekin hyviä ja jännittäviä uutisia ja syyn miksi koneeni hajoaminen tässä kohtaa on hieman haasteellista.

Lisäksi olen menossa sunnuntaina katsomaan minulle varattua viljelypalstaa, joten seuraavassa päivityksessä varmastikin tiedän enemmän siitäkin ja että, voinko jo aloittaa palstasuunnittelun parvekesuunnittelun lisäksi! :) 

Ja tulipa mieleen, että jollain keinoin blogien päivityksiä voi seurata helpomminkin, ilman että tarvitsee joka päivä useaan kertaan käydä katsomassa, onko uusia tekstejä tullut ;). Löytyi tällaisia http://www.blogilista.fi/ ja https://www.bloglovin.com/. Niiden blogien seuraamiseksi, jotka kutsuvat juuri sinua!

Tämän tekstin valmistumisen aikana selvisi, että tietokonettani ei saa enää toimimaan... Jaa noh, mitäköhän sitä keksisi...

 "Kun päättää tehdä jotakin, keinot ilmestyvät. Joku voi selittää nämä onnelliset käänteet yhteensattumiksi. Mutta lähempi tarkastelu osoittaa, että niitä tapahtuu säännöllisesti."

Andrew Matthews

Villinä luontoon

Viime kesänä sanoin avopuolisolleni lähteväni äitini ja siskoni kanssa hortoilemaan.  Mitäköhän hän siinä kohtaa mietti, sillä hänelle selvisi vasta hieman ennen lähtemistäni, että emme tosiaan vain hortoile minne sattuu, vaan menemme keräämään villivihanneksia. Hortoilua se oli kyllä silloin parhaimmillaan, päämäärätöntä vaeltelua, jolla oli sitten kuitenkin päämäärä.

Olin tänään Dodon Kaupunkiviljelijöiden järjestämällä Yrtit ja villivihannekset kurssilla. Kurssi pidettiin Dodon toimistolla ja kaksipäiväisen kurssin tämän päivän aiheena oli villivihannekset. Villivihannekset ovat siis niitä syötäviä kasveja, jotka tuolla luonnossa villinä kasvavat. Nokkosta, voikukkaa, vuohenputkea ja niin edespäin. Useimmat hortat ovat juuri niitä, joita monet nimittävät rikkaruohoiksi. Itse jalkauduin ensimmäistä kertaa hortoilemaan juuri viime kesänä siskoni ja äitini kanssa, jos marjojen keruuta ei siis tässä kohtaa lasketa hortoiluksi. Ja innostuneena aion jatkaa hortoilua ja laajentaa kattausta monipuolisemmalla hortalla.

Villivihannesten keruun, hortoilun voi aloittaa melkeinpä heti, kun maasta alkaa nousta vihreää. Monet villivihannekset ovatkin parhaimmillaan juuri nuorina alkuina. Jos kevät on kovinkin aikaisessa tänä vuonna, ainakin näillä näkymin saattaisi niin olla, niin hortailun voi aloittaa jo ihan lähiaikoina. Takatalvi toki ehtii tulla vielä moneen kertaan, mutta kyllä se kevätkin sieltä jokatapauksessa joskus saapuu. Niin kuin aikaisemminkin jo olen todennut, hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty.

Villivihanneksia voi kaupunkilaisetkin keräillä, ei tarvitse lähteä kauas maaseudulle, kunhan vain tarkkailee ympäristöä hieman tarkemmin liikenteen, maaperän ja alueen käytön suhteen. Tienvarsien kasvit kannattaa suosiolla jättää keräämättä. Myös jonkinlainen alueen historian tietous on hyvästä, ettei vaan keräile kasveja vanhoilta jätemailta tms. Hieman syrjemmältä on ehkäpä turvallisempaa kerätä, ja aina on hyvä pestä kasvit keruun jälkeen. 

Inspiroivia hortareseptejäkin oli jaossa kurssilla ja esimerkiksi voikukan kukinto munakkaan ja horsmaparsojen kokkaus kuulostivat riittäviltä inspiraation lähteiltä hortoiluun. Kurssin innoittamana mietin jo alkavaa hortoilukautta ja keruusuunnitelmissa voisi olla esimerkiksi apilat, horsma, vuohenputki, mesiangervo, marjatuomipihlajanmarjat, juolavehnä, timotei, voikukka kukintoineen lehtineen, nokkonen, liitulaukka, kanankaali jne. Viime kesänä keräilin vähän nokkosta, voikukan lehteä, marjapensaiden lehtiä ja siankärsämöä. Ensikesänä voikin sitten laajentaa taas kattausta, vielä kun oppisi tunnistamaan kasvit! 

Selailin kurssiohjaajan mukanaan tuomaa kasvikirjaa "Suuri Pohjolan kasvio", joka vaikutti kattavalta opukselta ja laitoinkin sen samantien kirjastosta varaukseen. Jos se vaikuttaa hyvältä, niin ehkäpä sellaisen voisi hankkia itsellekin. Tunnistusapua käytännössä voisi tarjota myös kasvitieteelliset puutarhat, senkin joku kurssilla ideoi. Nettisivustoista, tiedon keruuseen liittyen, tuli mainituksi www.yrttitarha.fi, jota olenkin jo selaillut. Sieltä löytyy yrttihausta yrttilista hortailun tai yrttitarhailun avuksi. Yrttikävelyitä on myös nykyään monen eri tahon järjestäminä, joten tietoa varmasti löytyy.

Kurssilla sivuutettiin myös muutamia viljelyvinkkejä kateviljelyyn, etanoiden torjuntaan ja taimikasvatuksen liittyen, sen enempiä niistä kuitenkaan nyt kertoilematta. Viikon päästä kurssin toisen osion aiheena on yrtit. Sitä odotellessa.

"Kevätsää lämmittää, luonnon kauniin herättää.

Katsokaa: sulaa maa, puut jo silmut saa.
Lintusten nyt laulu soi niityt kaikki vihannoi.
Kevätsää lämmittää, luonnon herättää."

Dodo ry

Viime viikolla olin huolisssani siitä, miten alakuulla istuttamani paprikat ja chilit lähtisivät kasvamaan, vai lähtisivätkö ollenkaan. Ihan turhaan! Tällä viikolla olen saanut ihastella kasvun ihmettä ja seurata kuinka pienestä siemenestä nopeasti kasvaa reipas pieni kasvin alku. Alla olevissa kuvissa on paprikan alkuja. Chilitkin ovat lähteneet ujoon kasvuun. Vaikka onkin vielä varhainen kevät, taimet tuntuvat saaneen valoa kasvua varten, ja onhan aurinko jo päivittäin kauemman aikaa valaisemassa. Päivän pituus on tänään ollut jo 10 h 25 min Forecan mukaan. Niin se kevät vaan taas sieltä saapuu.

Uusia esikasvatuksia suunnittelen laittavani seuraavan kerran vasta maaliskuun loppupuolella, sillä tämän puutarhurin kasvatukset siirtyvät uuden kodin ikkunoiden eteen. Vähemmän on muutossa sitten siirreltävää ja kasvukausi silti riittänee. Sitä mietin, että ehtivätköhän paprikan alut kasvaa sen verran, että ne on jo siirretävä uuteen astiaan ennen muuttoa? Katsotaan, mitä parissa viikossa tapahtuu.

Vihannespaprika

Suippopaprika

"Kauvan kattanut maata on

hallan ja hämärän vyö,

kauvan on kuura

peittänyt maan,

kauvan on huura

huokunut mielihin hallaa vaan -

Paistaos armahin aurinko,

hellitä hempeä pouta,

jotta lähtisi sydänten jää

ja sulais rintojen routa."

Eino Leino Kevätlaulu