Ajatuksia tulevalle kasvukaudelle

Miten sitä hetki palstan mullassa kuopsuttelua, inspiroikaan makustelemaan jo tulevaa kasvukautta. Ei tarvitse kuin hetkeksi työntää sormet multaan, ja jokos sitä on taas ihan huumaantunut luonnon voimasta ja mahdollisuudesta kasvattaa itse syötävää. Vaikka kevään tulevat muutokset hieman saavat minut epäröimään palstan hoitotarmoani, ajatukseni karkasivat kuitenkin hyötykasvien pariin. Palsta oli saateltu talviunille, mutta mielessäni palstapuutarha jo vihersi uusia versoja! Tuntui, että hetkessä unohtui se vaiva ja velvollisuus, jota palstan hoitaminen myös välillä itselleni oli. Nyt näin ajatuksissani vaan keväällä koittavan kasvukauden ja kaikki ne kasvatusmahdollisuudet, jota oma palsta tarjoaisi. Olin jälleen inspiroitunut! Aina voi unelmoida!

Tulevaan kasvuun...

Se, mitä tänä vuonna jäi kasvattamatta, oli talvikurpitsat. Niitä haluaisin kasvattaa ensivuonna. Myös kesäkurpitsoja laittaisin, mutta ei enää keltaista kesäkurpitsaa. Tosin eiköhän se kyllästyminen keltaiseen kesäkurpitsaan talven pimeinä hetkinä unohtuisi. Joten talvi- ja kesäkurpitsaa kylvölistalle. Täytyisi katsastaa siemenvarastot, ja laittaa jo ajatuksen tasolle, mitä siemeniä pitäisi hankkia.

Toinen laji, johon haluaisin panostaa, olisi sipulit. Tänä vuonna saimme ihan mukavan saaliin puna- ja keltasipuleita, mutta valkosipulisato jäi laihaksi. Miten lie lähtevät kasvuun, nyt marraskuun alussa maahan laittamani valkosipulin kynnet, sen näkee keväällä. Mutta onneksi keväällä olisi mahdollista laittaa vielä lisää valkosipuleita kasvamaan, jos talvivalkosipulien kasvu kangertelee. Maaliskuun alussa kylmäkäsittelyllä aloitettava valkosipulin kasvatus, olisi toinen mahdollisuuteni. Listalle siis myös valko-, puna- ja keltasipulit. 

Tänä kesänä jäin myös kaipaamaan porkkanoita, uusia perunoita ja punajuuria. Niiden sato oli tänä vuonna joko olematon tai heikko. Ovathan ne sellaisia peruskasviksia, joita kaupastakin saa satokautena herkullisina ja edullisesti, mutta toisaalta olisihan se ihana saada niitä omasta maasta. Harkintaan.

Salaattia kasvatin palstalla, ja sitä kasvoikin ihan hyvin, mutta jokin siinä mätti. Ehkä pitäisi valita joitain muita lajikkeita, kuin ne, mitä laitoin. Salaattia kasvamaan joo, mutta minkälaista, se vielä pohdintaan.

Lehtikaalia kasvatin muutamaa erilajia, mutta jostakin syystä niiden syöminen ei sitten inspiroinutkaan. Lehtikaalit kasvoivat runsaina ja satoa olisi tullut vielä melkein marraskuulle kerättäväksi, mutta kompostiin päätyivät loput varret lehtineen. Jos laitan lehtikaalia ensivuonna, niin laitan ehkä vain muutaman siemenen. Turha laittaa kokonaista penkkiä, kun muutamasta varresta saa jo riittävästi satoa syödäkseen.

Samoin hieman turhakkeiksi totesin tillin ja persiljan. Niitäkään ei tule syötyä niin paljoa, että omia penkkirivejä tarvitsisi. Toki niitä voisi säilöä, mutta harkintaan sekin, laitanko niitä ollenkaan.

Parhaitenhan satoa tuli kesäkurpitsasta, sipulista, härkäpavuista ja lehtikaalista. Hyvä niinkin, vaikkakin parempia satoja myös muista odotellessa.

"popsi, popsi porkkanaa..."

Palsta talviunille

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Tällä viikolla olin sinnikkäästi päättänyt, että on aika mennä laittamaan palsta sellaiseen talvilepokuntoon kuin vain olisi tässä kohtaa vielä mahdollista. Säätiedotuskin lupaili aurinkoista ja lämmintä marraskuista viikkoa, joten ei tarvitsisi jäisessä maassa kuopia. No tänä aamuna oli yöpakkanen kuitenkin saanut maan kuuraan, ja hieman epäilytti, että niinköhän jää palsta laittamatta. Itsepäisesti kuitenkin päätin lähteä liikkeelle, katsastamaan palstan ja päättäväisesti tuumin, että kotiin ei ole menemistä ennenkuin palstalle on tehty jotain. 

Huurteinen palstamaisema odotti auringon säteitä sitä sulattamaan. Ja kuten kuvista huomata saattaa, jäi syksyllä todella hommat kesken...

No ei siinä muu auttanut kuin vetäistä puutarhahanskat käteen ja ruveta hommiin - kerätä ensimmäiseksi helpoiten irtoavat kasvinjäänteet kompostikehikkoon ja tarttua lapioon kääntämään penkkien mullat. Penkkien väliset kujat jätin suosiolla puhdistamatta, siinä olisi tarvittu jo talkooporukkaa, että ne olisi saatu siistiksi. 

Miten keväiseltä tuntuikaan tuon marraskuisen auringon alla puuhata palstalla. Ja sanottakoon, että oli taas ohikulkijoilla ihmeteltävää - nimittäin marraskuinen puutarhuri lapio kädessään.

No tulihan se tehtyä. Ei ehkä aivan oppikirjojen mukaan, mutta ainakin kehtaa keväällä palata omalle palstalle aloittamaan kevättyöt. Enimmät kasvien jäänteet kerättynä ja penkit käännettynä.

Tässä vielä toinen naapuripalsta...

En osaa sanoa motivoiko vai lannistiko naapurin palsta omaa intoani palstan laittamisessa talviteloille. No tuossapa tavoittelemista...

Lykkäsin myös alelaatikosta löytämäni muutamat narsissin ja tulppaanin sipulit maahan. Ja ainiin ne talvivalkosipulin kynnet myös, jotka olivat kuukauden päivät eteisen pöydällä odottelemassa palstalle pääsyä. Mielenkiintoista on nähdä nousevatko kukat keväällä kukkimaan ja heräilevätkö valkosipulit kasvuun, vai menikö aivan harakoille.

Aikamoinen palstakausi sanoisin. Ensikeväänä onkin sitten muutoksia tiedossa, ja rupesin jo miettimään, että palstan jakaminen toisen viherpeukalon kanssa saattaisi olla tarpeellista. Noh katsotaan, mitä tuleman pitää. Kohta se uusi kasvukausikin jo pyörähtää käyntiin, muutaman kuukauden päästä, kun voi laittaa ensimmäiset esikasvatettavat kasvamaan. Tässä välissä voi hieman toipua ja suunnitella tulevaakin, jos niinkseen tulee.

Tekemistä ja ideoita, kun tuntuu riittävän muutenkin, mutta kyllä oman puutarhan pitäminen on niin voimia antavaa hommaa, vaikka ihan ei aina kaikkien viherpeukaloiden oppien mukaan menisikään.

Hyvinhän sitä oman palstan ensimmäisen kasvukauden hoidosta selvittiin, vaikka puuhaahan siinä riittää. Joka kerta kun omalle palstalle astuu, niin siinä kohtaa viimeistään muistaa, että minkä takia sitä tuohonkin hommaan lähti... mullan tuoksu, raitis ilma ja kasvunihmeen seuraaminen, siinä jo inspiraatiota kerrakseen!

Joten, "Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään!".

Leppoisia talvilepopäiviä ja puutarhahommista unelmointihetkiä!