Marraskuinen harmaus

"Suomessa marraskuu on etelässä lyhyiden ja harmaiden päivien, 

syysmyrskyjen, syyssateiden ja monesti myös ensilumen aikaa. Auringonpaistetta saadaan marraskuisin todella niukasti, johtuen runsaasta pilvisyydestä." 

(wikipedia)

Mitäpä voi kuutarhuri harmaina marraskuisina päivinä tehdä.
Kun luonto on vaipumaisillaan talviuneen ja valoisaa aikaa on päivässä vain  seitsemän tuntia, luonto on harmaa ja eloton ja vielä ei voi ruveta sisällä taimiakaan kasvattamaan. Mistä on harmaat marraskuiset päivät tehty?
Ne on tehty unelmista, haaveiluista, kuvitelmista, pilvilinnojen rakentamisesta, toiveunista, toiveista, tuulentuvista. Niistä on kuutarhurin marraskuiset päivät tehty.

Tänään rupesin haaveilemaan ruusukaalin kasvattamisesta. Pakkohan se oli heti ruveta etsimään tietoa ruusukaalista ja sen kasvattamisesta. Aika haastava lajike kasvatukseltaan pitkän kasvukauden takia, mutta ei kuitenkaan mahdoton. Sellaisia pitää laittaa siispä siementilauslistaan. Tiedättekös muuten, kuutarhurillapa ei ole vielä edes oikeastaan palstatilaa viljeltäväksi! Kaksi viljelylaatikkoa ystävän palstalta on jo laitettu täyteen talvivalkosipuleita, mutta muuta palstatilaa ei ole vielä tiedossa. :D Olen kuitenkin useamalla viljelypalstalla jonossa ja luotan, että viljelytilaa järjestyy varmasti jostain. Ainakin sitten viimeistään parvekkeelle aion ensikesäksi rakentaa kunnollisen hyötykasvipuutarhan. Mutta eikös ole aika hyvä puutarhablogi, kun blogi on aloitettu marraskuussa, jolloin ei ole periaatteessa mitään puutarhatöitä ja lisäkseen ei ole edes viljelypalstaa tiedossa tulevalle kesälle. :D Näinhän tämä homma kannattaa aloittaa! Tästähän saattaakin tulla kovinkin jännityksellinen blogi, kun ei voi todella tietää, minne sitä päätyy ensikesänä viljelemään.

Muutamia hamstrattuja siemeniä ja päällimäisenä yllärisiemenpussit

Siemeniäkin on tullut hamstrattua jo aikamoinen kasa ja vielä on joitakin erityisiä lajeja, joista haluan tilata siemeniä ja nyt siispä ruusukaalikin lisätään tähän listaan. Positiivinen yllätys oli muuten kun tilasin siemeniä siemenkauppa.comista, niin tilaukseen oli lisätty kaksi yllärisiemenpussia. Siitäpä hyvän mielen sain! Myös isoäidinkasvit.fi kaupasta täytyy joku kerta tilata siemeniä. Isoäidinkasveista bongasinkin myös tiedon kuukalenterista http://www.isoaidinkasvit.composer.fi/eshop/pages/161/. Ehkäpä täytyy laittaa tuollainen kuukalenteri tilaukseen ensivuotta silmällä pitäen.


No marraskuinen harmaus on päättymässä tänään, sillä huomenna alkaakin jo joulukuu. Katsotaan, miten joulukuu yllättää ja mitä kujeita se tuo mukanaan.

Siemen itämään

                   Kun lähtee etsimään kaukaa, löytääkin ihan lähelle. 

Ensin lähdin etsimään itseäni. Etsin hyvää oloa, sisäistä tasapainoa ja rauhaa, ja löysinkin tien ulkoisista asioista sisälleni, sisäisen rauhani lähteelle. Jatkoin matkaani ja nyt olen kulkemassa matkaa luonnon äärelle. On aika yhdistää itseni takaisin luontoon, olla ihmisenä maanpäällä, kulkijana ÄitiMaan syleilyssä.

Kuutarhurin opettelee kulkemaan luonnon rytmissä, esi-isien jalanjälkiä, ÄitiMaan poluilla. Tämä blogi matkaa villikasvien keruun, viljelypalstailun, luonnonantimien kokkailun sekä myös valokuvauksen, tuunauksen ja kierrätyksenkin parissa. Tärkeimpänä on vahvistaa yhteyttä luontoon, luonnon rytmiin ja luonnolliseen elämäntapaan.

Ja kuinka sitä sitten löytää takaisin luonnon äärelle? On lähdettävä liikkeelle aivan perusasioista. Siitä, miten kasvit kasvavat villeinä tai itse kasvatettuina. On istahdettava mättäälle ja pysähdyttävä katsomaan, näkemään, kuulemaan ja tuntemaan. On maisteltava, haisteltava ja tehtävä. On havainnoitava ja opittava ymmärtämään. Luonto kulkee omassa rytmissään ja sykleissään ja tuossa luonnollisessa tahdissa olisi kuutarhurinkin varmasti hyvä kulkea. 

Kuutarhurin blogi haluaa jakaa löytämäänsä tietoa myös muille kulkijoille, jotta tieto virtaisi metsäpuron lailla sinne, missä sitä milläkin hetkellä tarvitaan.

Kuutarhurin polku on kuin siemen, joka laitetaan nyt itämään, tietämättä, minkälainen kasvi ja luomus siitä oikein kasvaakaan. Ja kasvu alkaa tästä hetkestä.



Kysyykö kukaan kukilta

miten ne uskaltavat?

Rohkeudessa

on aina pisara hulluutta

hulluudessa 

ei pisaraakan muuta

Rohkeus, 1986

T. Tabermann