Kuutarhurin seikkailee somessa

Niin se hetki ja päivä tuli eteeni, jolloin Kuutarhurinkin päätti laajentaa sosiaalisen median ympyröitään ja liittyi Instagramiin. Ennen oudolta ja tuntemattomalta maailmalta kuulostanut instagram houkutti ja koukutti myös minut hästägien maailmaan. Sieltähän voisi löytyä jotain inspiroivaa, ajattelin! Mitä sieltä sitten löytyykin, jää nähtäväksi. Jokatapauksessa Kuutarhurin päätti myös siis ruveta jakamaan kuvia instagramissa liittyen luontoon, viljelypalstailuun, puutarhajuttuihin, hortoiluun, omavaraisuuteen ja mihin milloinkin, inspiraation kuljettamana. (Instagram profiili on nimikkeellä kuutarhurin)

Tällainen uusi aluevaltaus tarvitsisi hieman hauduttelua, mutta eiköhän se vielä virtansa löydä. Ja jospa saisin uutta inspiraatiota bloggailuun myös instagramin siivittämänä. Siskonikin kysäisi tuossa muutama päivä sitten, että vieläkö se Kuutarhurin-blogi on hengissä. Siihen totesin, että näköjään, muutama hengen veto tarvittiin välissä ja tuntuu, että kevättalven lisääntyvä valo on tuonut mukanaan intoa jatkaa kirjoittelua. Näinpä siis.

Viime kesänä poimitut piparmintunlehdet hautumassa teekupissa, 

samalla kun hauduttelen uutta aluevaltausta! 

Kypsyvät hedelmät

Viimeksi palauttelin blogia tauolta ja makustelin tulevan kasvatuskauden ideoita ja ajatuksia. Vaikka taasen on vierähtänyt kuukausi jos toinenkin kirjoittelusta, se on koko ajan pysynyt ajatuksena taustalla. Ideat ovat odottaneet vain oikeaa hetkeä poimittavaksi kuin kypsyvät hedelmät odottavat poimijaansa auringon lämmössä. Tuleva viherpeukalon aherruskausi saa uudenlaisia haasteita myös hieman erilaisesta kypsyvästä hedelmästä, joka on ilmoittanut saapumisajankohdakseen keväisen auringon paisteen päivät. <3 

"Elämäntehtävä

Kylvää ja rakastella,

niittää ja synnyttää:

kun elämälle hymyilee,

hymyilee elämä

vaikkei hymyä näkisikään

Kauniisti livertää leivo,

kujertaa kyyhky,

mutta myös

raakkuvaa varista rakasta:

jokainen meistä

ontuu jollakin tavalla"

T.Tabermann

Haasteena onkin uudella kasvukaudella toteuttaa helpohkot parvekepuutarha ja hyötykasvipuutarha palstalle, jotta puutarhurius ei kasaannu kiireisen taakaksi. Ajatuksenani olisi ehkä myös löytää toinen viherpeukalo jakamaan viljelypalstaa, mutta se on vielä ajatuksen tasolla. Jos kaipailet ensi kesäksi puuhaa puutarhan äärellä ja omakasvattamia kasviksia lautasellesi, mutta et omaa palstaa ehdi saada / halua koko palstaa viljeltäväksi, niin olehan yhteydessä (kuutarhurin@gmail.com). Palstani sijaitsee pk-seudulla ihanassa vehreässä ympäristössä. Kerron mielelläni lisää!

Luonto lepää tällä hetkellä paksun lumipeitteen alla, se valmistautuu lähestyvään kevääseen. Vielä on aikaa nauttia rauhallisesta oleskelusta ja kypsytellä ideoita, kasvatushommiin ei ole vielä kiire. Ehkäpä monella on jo esikasvatukset lähteneet käyntiin, mutta itse ajattelin raottaa multapussia vasta keväämmällä.

Elättelenkö liian suuria haaveita, kun ajattelen, että ehdin olla pienokaisen hoidon lisäksi myös puutarhan parissa? Toisaalta, mikäpä muu pitäisi tulevan äidin voimissaan kuin luonnon voimauttava vaikutus puutarhan multaa hipsuttaessa. Mahdollista? Kyllä, siihen uskon! 

Kysymys siis kuuluu:

- Minkälainen olisi helpohko parvekepuutarha? Olisiko siellä kukkia vai hyötykasveja vaiko molempia? Mitä laittaisin parvekkeen pienoiskasvihuoneeseen?
- Ja minkälainen on helpohko palstapuutarha? Onko sellaista edes? Ja jos ei löydy osalle palstaa kaveria jakamaan, niin mitä voisi laittaa osalle palstaa tarvittaessa kasvamaan "peitekasviksi" tai maanparannustarkoituksessa, jottei tarvitsisi koko palstaa "viljellä"? 

Minkälaista satoa haluaisin saada parvekkeelta ja palstalta? 

Näitä ajatuksia kypsyttelen ja odottelen tulevaa mielenkiinnolla ja innolla niin kuin ensimmäistä kertaa uusiin seikkailuihin lähdössä... :)

"Lapsi juoksee

ensimmäisen kerran

omin paljain jaloin

niityn poikki

Niitty hymyilee

niin kuin elämän tulisi hymyillä

joka kukalla, joka korrella

Lapsi juoksee 

paljain jaloin niityn poikki

ja niityn kukat ja korret

pitävät häntä pystyssä,

levittävät siipeensä hänen suojakseen,

ja lapsi juo onnen maljasta

eikä enää koskaan

saa onnen maulta rauhaa

Niin kauan kuin kuljet

joka paikassa

niin kuin juoksisit ensimmäistä kertaa

niityn poikki,

olet kevyt ja onnellinnen,

et murehdi

ilmettä elämän kasvoilla"

T.Tabermann, Ihme nimeltä me