Oman puutarhan satoa

Jossain kohtaa kesää koittaa aina se hetki, jolloin saa ensimmäisen kerran poimia omasta puutarhastaan satoa, vaikka vain ihan pienissä määrin. Sellaisen hetken koin tänään, kun kävin palstalla hieman kitkemässä. Mukaan tarttui pieni määrä itse kasvatettuja vihanneksia, ja sekös tuntui hyvältä. Vaikka olenkin napannut palstalta monivuotisena kasvavia raparperia ja ruohosipulia aikaisemmilla käynneillä, niin on aivan eri asia, kun saa ottaa mukaansa omin pienin kätösin kylvettyjä ja kasvatettuja kasviksia. Satokausi on hurahtanut käyntiin!

Mukaan tarttui salaattia, lehtikaalia ja retiisejä. 

Retiisien kirpsakka maku herättelee makunystyröitä.

Retiisejähän en meinannut edes alunperin kasvattaa, mutta sain retiisinsiemenpussin yllätyksenä Isoäidin Kasveista siementilaukseni yhteydessä. Ja kyllä kesän ensiretiisien kirpsakkaa makua maistelessa, ei voi olla kuin tyytyväinen, että omassa puutarhassa kasvaa näitä herkkuisia pallukoita.

Lisäksi satoa valmistuu hurjalla vauhdilla myös parvekkeella. Voisi sanoa, että en olisi uskonut, mutta niinpä vain näyttää, että ainakin jo kahdessa chilipaprikassa on pienet hedelmät kasvamassa. Toivotaan, että kasvavat syötäväksi asti ja chilifani-avopuolisoni pääsee maistelemaan oman puutarhan chilejä. Sillä jos millä, saan hänetkin varmasti vakuutettua oman puutarhan tärkeydestä. :) Ensivuonna on sitten vara laajentaa kasvatuksia ;).

Niin se vain on, että jokaiselle hyötykasvipuutarhurille koittaa se hetki, kun voi julistaa satokauden alkaneeksi. Tällä puutarhurilla se hetki on nyt, johan sitä olikin odotettu!

Herkutteluhetkiin!

Zootoga vivipara

= Sisilisko

Oleskelu ulkona voi olla muutakin kuin vain ajatusten pyörittelyä pään sisällä ja itsensä unohtamista ajatusten viidakkoon. Voi antaa itselleen aikaa tarkastella, mitä ympärillä tapahtuu. Sillä ulkona luonnon helmassa, jos missä, aukeaa mielenkiintoinen maailma kaikkine erikoisuuksineen. Viime päivinä tarkastelinkin sisiliskojen oleskelua auringonlämmössä. Rentouttavaa. Välillä ne tarkastelivat minua, ja kipittivät myös pakoon, jos säikähtivät liikkeitäni. Mutta välillä ne vain jäivät nauttimaan auringon lämmöstä ja antoivat minun ihmetellä niiden olemassaoloa. 

Siskoliskoille!

Palstalla kasvaa kesän makuja

Taas on piipahdettu palstalla tarkastelemassa tilannetta ja todettu, että kyllä sieltä rikkaruohojen kitkemisen jälkeen paljastuu kesän makujen paraati. Vaikka palsta tuntuu vielä näyttävän autiolta ja aika tyhjältä, niin siellä ne hiljalleen kasvavat; nimittäin lehtikaalit, tillit, retiisit, persiljat, salaatit, sipulit, kesäkurpitsat ja muut. Kohta on lautasella jo oman maan antimia, aivan mahtavaa!

Tällä kertaa penkin välit ovat turhankin leveät, mutta ensikesänä täytyy ottaa tila paremmin käyttöön. Ei jää rikkaruohoillekaan sitte niin paljoa tilaa kasvaa.

Letikaalipenkissä minua odotti iloinen yllätys, sillä kaksi lehtikaalilajiketta Half tall  ja Red russian ovat kasvaneet hyvin. Yksi lehtikaalin siemenpussi on avaamatta, lajike Starbor F1 Hybrid. Ja kasvatusohjeen mukaan tuota Starboria voisi kasvatella kotona ikkunalaudalla läpi vuoden, lehdet syödään poimitaan jo pienenä. Sehän tarkoittaa sitä, että palstakauden päätyttyä voin jatkaa puutarhurin hommia kotona. :)

,

Half tall -lehtikaali

Red russian-lehtikaali yllättää erikoisella ulkomuodollaan, nimittäin lehtiruodit ovat punaiset. Erikoisen näköinen, jännittävää maistella sitten onko lajeissa minkälaisia makueroja. Red russian-lehtikaalinhan sain blogin kautta (Isoäidin Kasvit, ks. aikaisempi kirjoitus täältä). Molemmat lehtikaalit kylvin suoraan palstalle.

Red russian -lehtikaali

Lehtikaalipenkissä oli taas myös jotakin ylimääräistä, sillä siellähän ne pienet muurahaiset rakensivat edelleen imperiumiaan ahkeralla työtahdilla. Ei auttanut viime kertainen mullan siirto, oli taas munia, toukkaa ja muurahaista. Oih. Hyötykasviyhdistyksen sivuilta löysin listan yrteistä tuholaisten torjunnassa, jonka mukaan muurahaisia voisi torjua esim. mintulla, kirvelillä ja laventelilla. Jotakin täytyy tehdä, mutta ratkaisu jääköön tehtäväksi juhannuksen jälkeen.

Kesäkurpitsat kasvavat myös urheina viileistä säistä huolimatta. Kesäkurpitsoja kasvaa palstalla neljää eri lajiketta: Atena Plokaa, Eight Ballia, Diamantia ja Nimbaa. Harmi etten merkinnyt niitä, mikä on mikäkin. Täytyy vaan arvuutella, kun rupeavat kasvattamaan kurpitsoja.

Ja joka kerrallahan oppii uutta, ja juuri tuo kasvien merkitseminen on yksi, mikä kannattaa mielstäni tehdä hyvin alusta alkaen. Vaikka kuinka ajattelisi, että kyllähän sitä muistaa, mikä on mikäkin, niin itse olen huomannut, että kaikkea ei muista kuitenkaan. Ja sitten sitä ihmetellään, että mitäköhän nämäkin olivat. Ja ryöpätään joitain vihreitä lehtiä pinaattina pakastimeen ja myöhemmin heitetään ne roskiin, kun epäilys kasvaa, ette ne eivät olleetkaan pinaattia. Nimimerkillä kokemusta on. ;) Suosittelen siispä alusta alkaen merkitsemään kasvit hyvin. :)   

Palstalla kasvaa myös muutama puska, joita silloin aikaisemmin ihmettelin. Toinen puska on epäilysteni jälkeen osoittautunut karviaispuskaksi. Ja vaikka puska onkin vielä kovin pieni, niin sen oksat melkeinpä notkuvat kypsyvistä karviaisista. Voi tätä onnen päivää! 

Että sellaisia kesänmakuja tällä kertaa palstalta.

Se on juhannus huomenna! 

Joten juhannustaikojen ihmeitä 

sekä valon, kesän ja yöttömän yön juhlaa!

Kuulumisia parvekepuutarhasta

Kyllä etsivä löytää, eikös se niin mene. Ja niinhän minäkin, nimittäin pitkällisen etsinnän jälkeen löysin nettikirppikseltä juuri tarkoitukseen sopivan kasvihuonekaapin parvekkeelle. Onnenkantamoinen! Ei tarvinnut ruveta rakentamaan kasvihuonetta itse, ainakaan tällä kertaa. :)

Kasvihuoneen asukkeina ovat tällä hetkellä kasvihuonekurkku ja muutama tomaatti. Tomaatit ehkäpä väliaikaisesti, sillä parvekkeelle muodostui myös ihan oma tomaattinurkkauksensa, jonne kasvihuoneessa olevat tomaatit myös mahdollisesti vielä siirtyvät. 

Luukut kiinni

Luukut auki

Tomaattinurkkauksessa tomaatit huutelevat jo isompia astioita. Miten se aika vierähtääkään, että yhtä-äkkiä pienet tomaatin alut ovatkin puolen metrin korkuisia taimia. Ja miten kylvövaiheessa tomaattien määrän kohdalla sitä taisi intoutua liiakseenkin. Vaikka toisaalta siinä kohtaa, kun ja jos ensimmäiset tomaatit alkavat kypsyä, en usko ajattelevani, että liika on liikaa. Sillä olen kuullut sanottavan, että kun on maistanut itse kasvattamiaan tomaatteja, niin tietää, miltä tomaattien kuuluu maistua.

Yellow submarine- , Black russian-  ja tiny tim- tomaattien taimia.

Ja ensimmäiset tomaatit jo availevat kukkiaan, joten tiedätte, mitä se tarkoittaa! 
Tomaatteja tulossa!

Black russian-tomaatti kukkii jo

Kasvihuonekaapin viereen muodostui köynnöstäville herkkuhyppykurkuille nurkkaus (Hurkkuhyppykurkut muistanette aikaisemmsta jutuista, Maatiainen, ks. esim. Taimet ne vaan kasvaa). Köynnösritiläkin löytyi niille juuri sopivasti Kierrätyskeskuksesta tänään. Toisen turhake on toisen aarre, vai miten se meni? 
Herkkuhyppykurkut lähtivät jokainen rohkeasti siemestä kasvuun ja niiden kurkottelua kohti korkeuksia on ollut mielenkiintoista seurata. Kunhan jaksavat kukinta- ja hedelmävaiheeseen, niin selviää enteileekö kasvin nimi Herkkuhyppykurkku jotain. :)  Niiden kasvua seuraillessa.

Lisäksi yhteen parvekkeen nurkkaukseen pääsi vielä taimikasvatuksessakin apuna ollut pienoiskasvihuone, jossa kasvaa tohottavat paprikat ja chilit. Kukkivat osa nekin, mutta mitenköhän lie on paprikoiden ja chilien valmistuminen.

Näissä tunnelmissa parvekkeelle alkaa pikkuhiljaa muodostua pieni viihtyisä viherpiha. Vielä tuntuvat kasvitkin odottelevan kuitenkin lämpimämpiä kesäilmoja. Juhannusta vietellään tällä viikolla, joten minkäköhänlainen kesä on vielä luvassa? Jääkö vaan lämpimien ilmojen odotteluksi vai saadaanko nauttia helteistä? Se jäänee nähtäväksi.

No jos ulkona on viileää, niin sisätiloissa ikkunan edessä lämmössä kellii munakoisot. Niitäa en ole uskaltanut ulkotiloihin siirtää. Eipä niille kyllä oikein kasvihuoneissa ole tilaakaan, pitäisi olla jo melkein kolmaskin kasvihuone parvekkeella, jotta kaikki kasvit sinne mahtuisivat... tai iso kasvihuone jossain alavimmilla mailla...

Juhannustaikoja odotellessa!

Kuusenkerkkiä keräämään...

...sillä nyt ovat pienet tupsukkaat parhaimmillaan.

Kuusenkerkät ovat kuusien nuoria versoja, jotka ovat juuri nyt ainakin eteläisemmässä Suomessa parhaimmillaan. Nuo vaaleat herkkupalat päätyivät myös kerättäväksi Kuutarhurin koriin ja siitä maisteltavaksi ja säilöttäväksi. Ensimmäistä kertaa keräsin, maistelin ja tykästyin kyllä! 

Kuusenkerkkiä on helppo kerätä, tässä kohtaa tietenkin täytyy muistuttaa, että kuusenkerkkien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan keräämiseen tulee olla aina maanomistajan lupa. Mutta keräysluvan saatua, voi hipsiä kuusien luokse ja istuen tai seisten napsia oksien päistä kerkkiä koriin. Ei tarvitse kyykistellä, ei kurotella, jos siis ei välttämättä halua putsata koko kuusta putipuhtaaksi kerkistä. Nopeasti saa napsittua korillisen kerkkiä omalla seisomakorkeudella olevilta oksilta. Ja kori se täyttyi, ja tyytyväisenä saaliiseen päädyin keittelemään maistiaisiksi kuusenkerkkä-minttuteetä. Reseptejä ja käyttövinkkejä löytyy netistä varmasti monenmonta. Itse kiehautin veden ja kaadoin veden kerkkien ja mintunoksien päälle ja annoin hautua hetken. Hyvää tuli! Useampi pakastepussillinen kerkkiä päätyi myös pakastettavaksi sellaisenaan ja pakastimessa ne odottavat sitten tulevaa käyttöä, mihin sitten keksinkin niitä käyttää.Niin että keräämään vaan, ja herkullisia herkkuhetkiä kerkkien parissa! 

Kesän tunnelmia mökkipuutarhassa

Viikonloppuna pääsimme nauttimaan mökkeilystä ja luonnon rauhasta, sekä katsomaan mökkipuutarhan rauhallista kasvun alkua. Mitäpä sitä muuta ihminen kesällä kaipaakaan kuin sinisen taivaan, auringon paisteen, vehreän ruohon jalkojen alla, lintujen laulun ja aikaa katsella luonnon pieniä ihmeitä. Tässäpä tunnelmapaloja mökkipuutarhan ja luonnon antimista ja pienistä ihmeistä.

  

"Onnellinen on se ihminen,
joka osaa nauttia pienistä asioista,
arkipäiväisistä tapahtumista
auringonpaisteesta, linnuista langoilla,
aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,
aamun lehdestä postilaatikossa,
vastaantulevasta ystävästä -
Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja
menemällä niiden ohitse."

T.Tabermann 

Kesäkurpitsaa

Ruohosipulia

omenan kukkaa

viinimarjaa

Perunaa

Minttua

Härkäpapuja

Puolukkaa

"Lennä, lennä hetken tulinen lintu.
Tee pesä pilvien väliin.
Sitä se onni on,
ettei hetkeen katso taakseen, eikä eteen."
T.Tabermann

 Sen enemmittä puheitta,

Kesätunnelmissa

Kevään sienistä kohta kesän sieniin...

Jos johonkin voi jäädä koukkuun, niin löytämisen riemuun. Viime syksyinen sienien löytämisen riemu on saanut minut myös innostumaan jo keväällä sienien etsimisestä ja oikeastaan näillä näppäimin kesäisestä sienestämisestä. Jonkin aika sitten löysinkin keväisten sienten aatelia, nimittäin kartiohuhtasieniä ja niistä kirjoittelinkin juttua tänne. Uusia löytöjä ja tunnistamisharjoittelua on ollut ohjelmassa myös viime viikkojen aikana, ja niihin tunnelmiin ovat kuuluneet korvasienet ja lehtokorvasienet ja kevätkaunolakit. 

Korvasienien olemuksessa on mielestäni jotain huumaavan kaunista. Ne ovat kuin pieniä taideteoksia poimuisine lakkeineen. Myrkyllisyytensä vuoksi ne eivät taida monenkaan lautasella päätyä, vaikka Eviran sivuilta löytyykin käsittelyohjeet, jotta korvasienet saadaan syömiskelpoisiksi. Minunkin korvasienilöytöni päätyivät osa kuivattavaksi ja osa käsittelyn jälkeen pakkaseen. Huvittuneena myönnän, että en vieläkään ole maistanut korvasientä, vaikka herkuksi sitä kehutaan. Kotona ne korvasienet vaan odottavat kokkaamista.

 Vasemmalla lehtokorvasieni, oikealla korvasieni (Sipoonkorpi 17.5.2015)

Löytöjä iltalenkin varrelta (Vantaa 13.5.2015)

Korvasienet kuivumassa auringon lämmössä

Tunnistamisharjoittelua: kevätkaunolakki 

Keväkaunolakit ovat myös keväisiä sieniä ja kasvavat yleensä nurmikolla ryhminä ja rengasmaisesti. Nämä yllä olevat löytyivätkin rykelmässä nurmikolta rakennuksen seinän viereltä. Kevätkaunolakeissa on jauhoinen tuoksu ja nekin ovat herkullisia ruokasieniä, eivätkä ne tarvitse käsittelyä. 

Keväisistä sienistä taitaa jäädä löytämättä tällä kertaa poimukellomörsky, joka jostakin syystä olisi ollut houkuttava löytää, ehkä jo pelkästään hassun nimensä vuoksi. Poimukellomörsky on haavikoiden sieni, joten vielä kun oppisi tunnistamaan hyvin haavan, niin ehkäpä ensikeväänä jo saattaisi löytää mörskyjä. PS. kaikenlaisissa puistikoissa on tullut jo koluttua ja mietiskeltyä, että olisiko nuo tai nuo haapoja. Mutta vielä en ole varmuutta löytänyt tunnistamiseen.
Miten paljon luontoon liittyvää uuden opettelua onkaan, aivan kuin olisi taas peruskoulussa opettelemassa. Aivan mahtavaa!

Seuraavaksi siirrytäänkin sitten jo kesäisempiin sieniin, nimittäin tatteihin, kanttarelleihin ja muihin herkkuihin, vielä hetken kun malttaa odottaa. Sienikorit käyttöön!

On

rouskua, tattia, haperoa,

vahakasta ja malikkaa,

kuukusta, vinokasta, haarakasta,

mörskyä ja valmuskaa,

nuljaskaa, vahveroa, 

hytykkää ja kääpää

on.

Eih...

.. Aina ei kaikki suju leikiten...

Noh, tiedättekö sen tunteen, kun luonto ympärillä puhkeaa kukkaan ja vihertämään, ja jokapuolella on niin kaunista. Aurinko paistaa ja linnut laulaa. Ja matkalla omalle palstalle näkee jo kaukaa, kuinka kauniisti omalla palstallakin jo vihertää ja se niin hymyilyttää. Ja kun saapuu lähemmäksi palstan reunaa ja tajuaakin, että koko palstahan on täynnä rikkaruohoja, että nehän siellä vihertävät valtoimenaan... 

Palstalla todella vihersi, nimittäin voikukat, ohdakkeet ja jonkinlainen kortemikälie. Vain viljelykehykset, joihin olin kärrännyt usemman pussin uutta multaa olivat säästyneet tuolta rikkaruohojen vallankumoukselta. Leppoisa palstalla piipahdus vaihtuikin raivokkaaseen rikkaruohojen kitkemiseen. Eikä niissä rikkaruohoissa sinänsä, tiesinhän sen, että niitä tulee olemaan, mutta kun koko palsta oli niiden vallassa... Oih.

Oijoijoi...

Oijoijoijoijoij... Avomaankurkuille tehdyssä penkissä vihertää jo, nimittäin rikkaruohot. Ja huomaa taustalla pullistuneen harson alla ei todellakaan ollut lehtikaalien tunkua, vaan siellähän olivat oikein rikkaruohojen bileet, kun harson alle uskaltauduin kurkistamaan.

Ovatkohan naapuripalstalaiset kauhistelleet rikkaruohopeltoani? Pyöritelleet päitään ja muljautelleet silmiään. "Siinä taas jätetty palsta hoitamatta oman onnensa nojaan". Tai ehkäpä he eivät ole edes huomanneet... Häpeän tunteita kuitenkin siinä sain käydä läpi itsekseni nyppiessäni rikkaruohoista rehottavia penkkejä. Taisi olla sisäinen itsekriitikko taas vain vauhdissaan :D Nyt alkaa jo naurattamaan, vaikka sillä hetkellä ei naurattanut. Eihän sitä voi hetkessä olla valmis puutarhuri, saati olla kaiket aikaa kitkemässä.

Eikä sitä voi oppia, jos ei yritä ja malta jaksaa, vaikka tuntuisikin siltä, että matka on välillä kivikkoinen. Kyllä niitä unelmia kannattaa toteuttaa siitäkin huolimatta, että aina ei suju kuin tanssien vaan. Siksipä mitäpä sitä rikkaruohoista lannistumaan, vaikka alkujärkytys olikin suuri. Naapuripalstat kun näyttävät omiin silmiin olevan rikkaruohottomia ja kuin suoraan puutarhalehdistä. :D

Oijoijoi, noh mikäpä sen parempaa liikuntaa olisikaan kuin kykkiä monta tuntia rikkaruohoja kitkien. 

Siinä kitkiessä paljastui myös yllätys lehtikaalipenkissä, nimittäin isohko muurahaispesä. Kitkiessäni, pikkuisten muurahaisten risteillessä ympäriinsä, päätin hieman kaivaa lapiolla penkkiä ja sieltähän sitä löytyi muurahaisia, toukkia ja munia. Loppujen lopuksi kaivoin puolen neliömetrin kokoisen aukon lehtikaalipenkkiin ja kärräsin muurahaisten valtaaman multa-alueen pois palstalta. En tiedä onnistuuko muurahaispesän siirto niin, mutta inhotti ajatus siitä, että valtaavat koko penkin. Rakentavatkohan uuden yhdyskunnan vielä samaan kohtaan vai olisivatko tyytyväisiä muuttoon? Ja olisikohan niistä muurahaisista ollut edes haittaa kasveille, vai pikemminkin oman mukavuuden takiako halusin tuon pesän siirtää? Noh samalla palstan "siivoamis"vimmalla tuo pesäkin siirtyi.

Muurahaisia, toukkia ja munia.

Lehtikaalipenkki sai kyytiä

Lehtikaalipenkin päätyyn syntyneeseen "lisätilaan" rupesinkin kaavailemaan paikkaa jättikurpitsalle. Jospa jäljelle jääneestä lehtikaalipenkistä saisi riittävästi lehtikaalia, ettei jäisi kaduttamaan menetetyt lehtikaalien alut. Osan sain onneksi pelastettua ja siirrettyä, mutta osa jäi lapioimisen alle.

Kaikesta selvittiin ja nyt palsta on tältä erää putsattu, ja pienet taimen alut vahvistuvat päivä päivältä. Täytyykin niistä ottaa kuvia ensikerralla.

Tulevana viikonloppuna ohjelmassa on myös mökkipuutarhan katsastaminen. Miltäköhän siellä näyttää, ihan jännittää! :)

Aurinkoisen ihanaa kesäkuun alkua!

toivotellen: Kuutarhurin

Rohkeus on sitä, että uskaltaa aloittaa, yrittää ja jatkaa, eikä hetkessä lannistu.

Rohkeus on sitä, että uskaltaa kohdata haasteita ja epäonnistuakin, ja siltikin jatkaa.

Rohkeus on sitä, että kulkee kohti unelmiaan luottaen, 

että kaikki on juuri niin kuin on tarkoitettu olevan.