Kun lopulta hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, ei ehkä enää olekaan sellainen.
On helpottavaa päästää irti määritelmistä millaisena itseään pitää. On rentouttavaa sallia itsensä olla jotain ja hetken päästä ehkä huomata, että ei ehkä olekaan sellainen tai sitten on. On vapauttavaa rikkoa rajojaan itsensä ja muidenkin silmissä. Kuulla mutinaa, että tuollainenko minä olenkin, ja etten ehkä olekaan. Miksi pitäisi olla tietynlainen voidakseen tehdä jotain? Voisiko olla kaikkea sitä, mitä haluaa olla, ja saada tehdä juuri niitä asioita, mitkä itseä innostaa ja kiinnostaa. Miksi laittaa itseään liian pieneen laatikkoon, kuin kananmunan kuoren sisään, jossa ei ole edes liikkumavaraa? Irtaantukaa itseänne koskevista määritelmistä ja tehkää kaikkea sitä, mikä itseänne innostaa, vaikka tieteellisiä kokeita kuunvaiheisiin liittyen sunnuntai-illan ratoksi, tai mitä tahansa muuta! Tuhlatkaa elämän inspiraatiota, sillä sieltä löytyy aarteita!
Aloitin viime viikonloppuna pienehkön tieteellisen kokeen, ja laitoin kuukalenterin mukaan alakuulla siemeniä itämään ja tänään jatkoin yläkuun kylvöillä. Sopivasti sain tällä viikolla "viimetingassa" tilaamani Wanhan ajan Kuukalenterinkin postitse. Alkujaan en ollut kalenteria edes tilaamassa, mutta tulin sittenkin toisiin ajatuksiin. Aivan sopivastihan sitä on vuotta jäljellä, vaikka kalenterin tilasinkin vasta helmikuun lopulla, turhaan sitäkin mietin. Innostavahan tuo kalenteri on!
Tällä päivällä kalenterista löytyy sopivat merkinnät kylvöille, ja merkeillekin löytyi selitykset kalenterin viimeisiltä sivuilta, ettei tarvinnut jäädä sitäkään ihmettelemään. Yläkuun kylvöhommiin siis!
Laitoin tänään toiseen pienoiskasvihuoneeseen samojen kasvien siemeniä itämään kuin viikko sitten. Kahta erilaista chiliä ja kahta erilaista paprikaa. Suippopaprikan jätin nyt uudesta kylvöksestä pois järkeilyn vuoksi.
Siinä ne nyt sitten ovat vieretysten - kaksi kasvihuonetta -alakuun viljelykset ja yläkuun viljelykset. Kieltämättä vähän kyllä mietityttää jo nuo viikko sitten laitetut kylvökset, että nouseeko sieltä yhtäkään alkua, mutta kärsivällisyyttää ja auringon valoa tässä varmaan vaan kaivataan. Katsotaan, miten homma etenee. Jos ei yksikään siemen rupea tuosta kasvamaan, niin syyttäisinkö kuuta, itseäni vai jäittäisinkö syyttelyt sikseen ja hymisisin huvittuneena, että tieteellisen kokeen lopputuloksesta ei ole varmuutta. Siinäpä sitä sitten pohtimista, joten katsotaan.
Taisin aikaisemmin mainita muutamasta kurssista, joille suunnittelin osallistuvani. Kurssi Kuunvaiheiden vaikutuksesta puutarhatöissä harmillisesti peruuntui vähäisen osallistujamäärän vuoksi, joten kuun vaiheiden opiskelu jää omatoimiseksi. Ja tässähän sitä juuri opiskellaankin käytännön tasolla. Sitten taasen vähän tavallisemmasta näkökulmasta olevia puutarhakursseja on muutamakin tiedossa. Pääsin Dodon kaupunkiviljelijöiden järjestämälle kahden päivän pituiselle yrtit ja villivihannekset kurssille, jonne oli rajallinen osallistujamäärä. Kurssi on maaliskuussa. Lisäksi huhtikuussa alkava puutarhanhoidon peruskurssi on ainakin vielä näillä näkymin järjestymässä.
Käytännön tason oppimisesta myös puheenollen. Näistä kananmunista ei tullut tipuja, vaan ne päätyvät lannoitteeksi kasveille. Luonnolliseen lannoitukseen kelpaa vaikka kananmunankuoret ja kahvinpurut, ja itse olen laittanut nyt talven ajan säilöön kananmunankuoria. Kyllähän siitä tuli hieman alkuun taas sanomista, kun keittiötasolle piti mahduttaa taas yksi purnukka kananmunankuorien keräämistä varten, mutta hyvinhän tuo rasia on täyttynyt kuukausien mittaan ilman enempiä mutinoita. Olen osan kuorista jo murskannut hieman pienemmäksi, mutta vielä en ole varma murskaanko kuoret aivan sileäksi jauheeksi vai jätänkö karkeammaksi. Kaikessa taitaa olla monta mielipidettä, ja varmasti on tässäkin asiassa. Noh, minusta on pääasia, että kuoret päätyvät hyötykäyttöön, eli parantamaan viljelysmaata.
Sen pitemmittä puheitta, näissä tunnelmissa jatkan oman puutarhaminäni tutkimista ja sunnuntai-illasta nauttimista.
"Elämän tarkoitus on itsensä kehittäminen.
Olemme kaikki täällä siksi, että oppisimme tuntemaan täydellisesti oman olemuksemme. "
Oscar Wilde
