Marjakimaran jatkot

Viime päivien ohjelmaan on kuulunut marjakimaran jatkot - keruuta, puhdistusta, pussitusta, pakastusta ja hilloksi keittämistä. Olen nauttinut luonnon helmassa puna- ja mustaherukoiden sekä yllätyksellisen valkoherukan keruusta. Metsämarjojen keruu ja sienten perässä juokseminen jäivät tällä kertaa enemmänkin haaveeksi. Herukoita tai ts. viinimarjoja olisi ollut kerättäväksi sankokaupalla ja vielä jäi niin kypsiä kuin kypsymättömiä marjoja odottamaan seuraavaa keruureissua. 

Viinimarjojen keruu on onneksi nopeaa puuhaa, ja astiat täyttyvät nopeasti. Putsaaminen onkin sitten jo hitaampaa näpräämistä, mutta kesän lämmössä nurmikolla puuhastellessa se on oikeastaan rentouttavaa. 

Kuinkakohan paljon kaikenkaikkiaan keräsimme marjoja? Noh, aika paljon, mutta aivan kuin vielä ei olisi täyttynyt viinimarjojen keruutarve. Pienehkö este tai oikeastaan hidaste on se, että pakastin alkaa olla jo täynnä marjoista, sienistä ja ruuista. Hilloaminen taitaa olla tässä kohtaa sitten edessä, mikäli vielä meinaan marjoja kerätä. Tai - nim.merk. arkkupakastimesta haaveillen... -

Mahdollisesti elämäni ensimmäisiä hilloja keitellessä... Kannattaa olla tarkkana reseptiä lukiessa, ettei desit vaihdu litroiksi ja puolen desin sijaan vettä kaatuukin "hilloon" puoli litraa... Saattaapi olla aikas löysää mustaherukkahilloa... No päädyin siihen ajatukseen, että löysempää hilloa voi sitten käyttää hyvinkin smoothieihin, joten hillon muodonmuutos kiisseliksi ei haitanne. Punaherukkahillosta tuli sitten jo enemmän hillomaista. Hyvä niin! Loppu hyvin, kaikki hyvin!