KÄÄK! ja Ukonhattuja

"Mikä tappio? Ei mitään muuta kuin oppimista, 

ei mitään muuta kuin ensimmäinen askel kohti jotain parempaa."

 Wendell Phillips

Mikäpä on blogistin tärkein työkalu? No tietokone tietenkin. Kummallista kyllä, kaikista ajankohdista juuri nyt tietokoneeni sanoi "kaput". Eikä siinä sinänsä mitään, kyllähän koneita hajoaa, mutta juuri nyt tuntui olevan erityisen huono hetki. Jos joskus on ollut jotain tietokoneongelmia, niistä on yleensä selvitty säikähdyksellä. Mutta kaikista elvytysyrityksistä huolimatta tällä kertaa koneeni surkeana vain yritti lähteä käyntiin, mutta ei. Muutama valo syttyi, mutta ruutu pysyi pimeänä. Se oli pakko viedä huoltoon. VOIH! Koskaan ei aikaisemmin ole tarvinnut viedä tietokonetta huoltoon. Huollon tyyppikin näytti ihmettelevän koneeni tilaa... 1-2 työpäivää menisi ennenkuin selviää, voisiko sitä edes korjata. KÄÄK!
Noh, onnekseni minulla on minikannettava, jonka ostin joskus reissukäyttöön. Eiköhän tästäkin selvitä. :)   

Minikannettava

Noh mutta, tietokoneongelmista todelliseen asiaan, eli ukonhattuihin! Törmäsin työpaikkani käytävällä tällä viikolla samanlaiseen keittiöjakkaraan kuin mummollani oli keittiössään, silloin kun olin lapsi. Lapsuudessa vietimme siskoni kanssa melkeinpä kaikki kesät yläasteelle asti mummoni luona maaseudulle. Tuo keltainen jakkara vei minut hetkeksi lapsuuteen mummoni kotitaloon ja tilalle. Sekä sinne kasvimaan reunalle katsomaan, kun mummoni kaiket kesät oli aamusta iltaan kitkemässä. En ollut ajatellut asiaa aikaisemmin, mutta oma suhteeni kasvien kasvattamiseen on varmastikkin lähtenyt sieltä lapsuuteni kesistä mummoni luona. 

Jäin hetkeksi miettimään, että opettiko mummoni minulle jotain kasveista. Ensimmäiseksi mieleeni tupsahti vain sana ukonhattu ja mielikuva tuosta hassunnäköisestä kukasta. Violetinsininen kukka, joita mummollani kasvoi talon kulmalla suuressa puskassa. Muistan auringon, joka paistoi ja mummoni kastelukannu kädessään kastelemassa kukkia ja kertomassa, että sen kummallisen näköisen kukan nimi oli Ukonhattu. En muista puutarhasalaisuuksia, kasvatusvinkkejä tai muita. Jostakin syystä muistan nyt vain nuo ukonhatut.  

Ukonhattu (Kuva lainattu netistä, wikipedia)

Siitä sainkin ajatuksen - olisi ihana kasvattaa ukonhattuja. Ukonhatuista luin sen verran, että se on monivuotinen kasvi, jota kasvatetaan perennakasvina. Tässä kohtaa joku pitkänmatkanpuutarhailija saattaa pyörittää päätään, mutta pakkohan sitä oli perennakasvin määritelmä tarkistaa netistä, jonkinlainen ajatus minulla toki asiasta jo oli. Perennat ovat siis monivuotisia ruohovartisia kasveja, joiden maanpäälliset osat lakastuvat talveksi ja ne aloittavat uuden kasvun keväällä maan alla olevien talvehtimisosien avulla. Monet puutarhailijat ovat innostuneet juuri perennoista. Minulla ei sellaista mahdollisuutta kuitenkaan vielä ole ollut. Ukonhattu on siis monivuotinen, joten olisihan se mukavaa saada se sellaiseen paikkaan, missä siitä saisi nauttia useammankin vuoden. Ukonhattu on jo antiikin ajoilta tunnettu ja myös rohdoskasvinakin käytetty, tosin se on myrkyllinen. Kukan vanha nimi onkin kasviarsenikki. 

Ukonhattujen kasvatuksen voi aloittaa siementen kylmäkäsittelyn jälkeen tammi-helmikuussa. Ehkäpä Ukonhattu jää tältä vuodelta kasvattamatta siemenistä, taimenahan sitä saattaisi jostain löytyä ehkä. Ja jostakin syystä se kuitenkin tässä kohtaa halusi tulla esittäytymään ja olla linkkinä minun ja mummini välillä.

Noh, käydessäni kirjastossa hakemassa varaamani "Pohjolan suuri kasvio" -kirjan päädyin puutarhakirjojen hyllyn eteen (tietenkin). Ensimmäinen kirja,  joka hyllystä silmiini osui, oli nimeltään "Ukonhattu ja ahkeraliisa". Minua hymyilytti. Minulle se oli viesti mummoltani, oikeilla jalan jäljillä ollaan. Otin kirjan lainattavakseni. Kirja keskittyy perinteisten koriste- ja hyötykasvien tietouteen, joten sehän sopi hyvin. Olen vasta hieman raottanut suomalaisten perinnekasvien tietoutta, mutta se on yksi mielenkiinnon kohde, johon aion myös tutustua! Muun muassa Maatiainen ry:n sivuille olen muutaman kerran eksynyt. Muut tietopankit odotavat vielä löytämistään.

Seuraavassa kirjoituksessa paljastan teillekin hyviä ja jännittäviä uutisia ja syyn miksi koneeni hajoaminen tässä kohtaa on hieman haasteellista.

Lisäksi olen menossa sunnuntaina katsomaan minulle varattua viljelypalstaa, joten seuraavassa päivityksessä varmastikin tiedän enemmän siitäkin ja että, voinko jo aloittaa palstasuunnittelun parvekesuunnittelun lisäksi! :) 

Ja tulipa mieleen, että jollain keinoin blogien päivityksiä voi seurata helpomminkin, ilman että tarvitsee joka päivä useaan kertaan käydä katsomassa, onko uusia tekstejä tullut ;). Löytyi tällaisia http://www.blogilista.fi/ ja https://www.bloglovin.com/. Niiden blogien seuraamiseksi, jotka kutsuvat juuri sinua!

Tämän tekstin valmistumisen aikana selvisi, että tietokonettani ei saa enää toimimaan... Jaa noh, mitäköhän sitä keksisi...

 "Kun päättää tehdä jotakin, keinot ilmestyvät. Joku voi selittää nämä onnelliset käänteet yhteensattumiksi. Mutta lähempi tarkastelu osoittaa, että niitä tapahtuu säännöllisesti."

Andrew Matthews

Villinä luontoon

Viime kesänä sanoin avopuolisolleni lähteväni äitini ja siskoni kanssa hortoilemaan.  Mitäköhän hän siinä kohtaa mietti, sillä hänelle selvisi vasta hieman ennen lähtemistäni, että emme tosiaan vain hortoile minne sattuu, vaan menemme keräämään villivihanneksia. Hortoilua se oli kyllä silloin parhaimmillaan, päämäärätöntä vaeltelua, jolla oli sitten kuitenkin päämäärä.

Olin tänään Dodon Kaupunkiviljelijöiden järjestämällä Yrtit ja villivihannekset kurssilla. Kurssi pidettiin Dodon toimistolla ja kaksipäiväisen kurssin tämän päivän aiheena oli villivihannekset. Villivihannekset ovat siis niitä syötäviä kasveja, jotka tuolla luonnossa villinä kasvavat. Nokkosta, voikukkaa, vuohenputkea ja niin edespäin. Useimmat hortat ovat juuri niitä, joita monet nimittävät rikkaruohoiksi. Itse jalkauduin ensimmäistä kertaa hortoilemaan juuri viime kesänä siskoni ja äitini kanssa, jos marjojen keruuta ei siis tässä kohtaa lasketa hortoiluksi. Ja innostuneena aion jatkaa hortoilua ja laajentaa kattausta monipuolisemmalla hortalla.

Villivihannesten keruun, hortoilun voi aloittaa melkeinpä heti, kun maasta alkaa nousta vihreää. Monet villivihannekset ovatkin parhaimmillaan juuri nuorina alkuina. Jos kevät on kovinkin aikaisessa tänä vuonna, ainakin näillä näkymin saattaisi niin olla, niin hortailun voi aloittaa jo ihan lähiaikoina. Takatalvi toki ehtii tulla vielä moneen kertaan, mutta kyllä se kevätkin sieltä jokatapauksessa joskus saapuu. Niin kuin aikaisemminkin jo olen todennut, hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty.

Villivihanneksia voi kaupunkilaisetkin keräillä, ei tarvitse lähteä kauas maaseudulle, kunhan vain tarkkailee ympäristöä hieman tarkemmin liikenteen, maaperän ja alueen käytön suhteen. Tienvarsien kasvit kannattaa suosiolla jättää keräämättä. Myös jonkinlainen alueen historian tietous on hyvästä, ettei vaan keräile kasveja vanhoilta jätemailta tms. Hieman syrjemmältä on ehkäpä turvallisempaa kerätä, ja aina on hyvä pestä kasvit keruun jälkeen. 

Inspiroivia hortareseptejäkin oli jaossa kurssilla ja esimerkiksi voikukan kukinto munakkaan ja horsmaparsojen kokkaus kuulostivat riittäviltä inspiraation lähteiltä hortoiluun. Kurssin innoittamana mietin jo alkavaa hortoilukautta ja keruusuunnitelmissa voisi olla esimerkiksi apilat, horsma, vuohenputki, mesiangervo, marjatuomipihlajanmarjat, juolavehnä, timotei, voikukka kukintoineen lehtineen, nokkonen, liitulaukka, kanankaali jne. Viime kesänä keräilin vähän nokkosta, voikukan lehteä, marjapensaiden lehtiä ja siankärsämöä. Ensikesänä voikin sitten laajentaa taas kattausta, vielä kun oppisi tunnistamaan kasvit! 

Selailin kurssiohjaajan mukanaan tuomaa kasvikirjaa "Suuri Pohjolan kasvio", joka vaikutti kattavalta opukselta ja laitoinkin sen samantien kirjastosta varaukseen. Jos se vaikuttaa hyvältä, niin ehkäpä sellaisen voisi hankkia itsellekin. Tunnistusapua käytännössä voisi tarjota myös kasvitieteelliset puutarhat, senkin joku kurssilla ideoi. Nettisivustoista, tiedon keruuseen liittyen, tuli mainituksi www.yrttitarha.fi, jota olenkin jo selaillut. Sieltä löytyy yrttihausta yrttilista hortailun tai yrttitarhailun avuksi. Yrttikävelyitä on myös nykyään monen eri tahon järjestäminä, joten tietoa varmasti löytyy.

Kurssilla sivuutettiin myös muutamia viljelyvinkkejä kateviljelyyn, etanoiden torjuntaan ja taimikasvatuksen liittyen, sen enempiä niistä kuitenkaan nyt kertoilematta. Viikon päästä kurssin toisen osion aiheena on yrtit. Sitä odotellessa.

"Kevätsää lämmittää, luonnon kauniin herättää.

Katsokaa: sulaa maa, puut jo silmut saa.
Lintusten nyt laulu soi niityt kaikki vihannoi.
Kevätsää lämmittää, luonnon herättää."

Dodo ry

Viime viikolla olin huolisssani siitä, miten alakuulla istuttamani paprikat ja chilit lähtisivät kasvamaan, vai lähtisivätkö ollenkaan. Ihan turhaan! Tällä viikolla olen saanut ihastella kasvun ihmettä ja seurata kuinka pienestä siemenestä nopeasti kasvaa reipas pieni kasvin alku. Alla olevissa kuvissa on paprikan alkuja. Chilitkin ovat lähteneet ujoon kasvuun. Vaikka onkin vielä varhainen kevät, taimet tuntuvat saaneen valoa kasvua varten, ja onhan aurinko jo päivittäin kauemman aikaa valaisemassa. Päivän pituus on tänään ollut jo 10 h 25 min Forecan mukaan. Niin se kevät vaan taas sieltä saapuu.

Uusia esikasvatuksia suunnittelen laittavani seuraavan kerran vasta maaliskuun loppupuolella, sillä tämän puutarhurin kasvatukset siirtyvät uuden kodin ikkunoiden eteen. Vähemmän on muutossa sitten siirreltävää ja kasvukausi silti riittänee. Sitä mietin, että ehtivätköhän paprikan alut kasvaa sen verran, että ne on jo siirretävä uuteen astiaan ennen muuttoa? Katsotaan, mitä parissa viikossa tapahtuu.

Vihannespaprika

Suippopaprika

"Kauvan kattanut maata on

hallan ja hämärän vyö,

kauvan on kuura

peittänyt maan,

kauvan on huura

huokunut mielihin hallaa vaan -

Paistaos armahin aurinko,

hellitä hempeä pouta,

jotta lähtisi sydänten jää

ja sulais rintojen routa."

Eino Leino Kevätlaulu

Tieteellinen koe jatkuu

Kun lopulta hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, ei ehkä enää olekaan sellainen.

— Jarmo Somppi

On helpottavaa päästää irti määritelmistä millaisena itseään pitää. On rentouttavaa sallia itsensä olla jotain ja hetken päästä ehkä huomata, että ei ehkä olekaan sellainen tai sitten on. On vapauttavaa rikkoa rajojaan itsensä ja muidenkin silmissä. Kuulla mutinaa, että tuollainenko minä olenkin, ja etten ehkä olekaan. Miksi pitäisi olla tietynlainen voidakseen tehdä jotain? Voisiko olla kaikkea sitä, mitä haluaa olla, ja saada tehdä juuri niitä asioita, mitkä itseä innostaa ja kiinnostaa. Miksi laittaa itseään liian pieneen laatikkoon, kuin kananmunan kuoren sisään, jossa ei ole edes liikkumavaraa? Irtaantukaa itseänne koskevista määritelmistä ja tehkää kaikkea sitä, mikä itseänne innostaa, vaikka tieteellisiä kokeita kuunvaiheisiin liittyen sunnuntai-illan ratoksi, tai mitä tahansa muuta! Tuhlatkaa elämän inspiraatiota, sillä sieltä löytyy aarteita!

Aloitin viime viikonloppuna pienehkön tieteellisen kokeen, ja laitoin kuukalenterin mukaan alakuulla siemeniä itämään ja tänään jatkoin yläkuun kylvöillä. Sopivasti sain tällä viikolla "viimetingassa" tilaamani Wanhan ajan Kuukalenterinkin postitse. Alkujaan en ollut kalenteria edes tilaamassa, mutta tulin sittenkin toisiin ajatuksiin. Aivan sopivastihan sitä on vuotta jäljellä, vaikka kalenterin tilasinkin vasta helmikuun lopulla, turhaan sitäkin mietin. Innostavahan tuo kalenteri on! 

Tällä päivällä kalenterista löytyy sopivat merkinnät kylvöille, ja merkeillekin löytyi selitykset kalenterin viimeisiltä sivuilta, ettei tarvinnut jäädä sitäkään ihmettelemään. Yläkuun kylvöhommiin siis!

Laitoin tänään toiseen pienoiskasvihuoneeseen samojen kasvien siemeniä itämään kuin viikko sitten. Kahta erilaista chiliä ja kahta erilaista paprikaa. Suippopaprikan jätin nyt uudesta kylvöksestä pois järkeilyn vuoksi. 

Siinä ne nyt sitten ovat vieretysten - kaksi kasvihuonetta -alakuun viljelykset ja yläkuun viljelykset. Kieltämättä vähän kyllä mietityttää jo nuo viikko sitten laitetut kylvökset, että nouseeko sieltä yhtäkään alkua, mutta kärsivällisyyttää ja auringon valoa tässä varmaan vaan kaivataan. Katsotaan, miten homma etenee. Jos ei yksikään siemen rupea tuosta kasvamaan, niin syyttäisinkö kuuta, itseäni vai jäittäisinkö syyttelyt sikseen ja hymisisin huvittuneena, että tieteellisen kokeen lopputuloksesta ei ole varmuutta. Siinäpä sitä sitten pohtimista, joten katsotaan.

Taisin aikaisemmin mainita muutamasta kurssista, joille suunnittelin osallistuvani. Kurssi Kuunvaiheiden vaikutuksesta puutarhatöissä harmillisesti peruuntui vähäisen osallistujamäärän vuoksi, joten kuun vaiheiden opiskelu jää omatoimiseksi. Ja tässähän sitä juuri opiskellaankin käytännön tasolla. Sitten taasen vähän tavallisemmasta näkökulmasta olevia puutarhakursseja on muutamakin tiedossa. Pääsin Dodon kaupunkiviljelijöiden järjestämälle kahden päivän pituiselle yrtit ja villivihannekset kurssille, jonne oli rajallinen osallistujamäärä. Kurssi on maaliskuussa. Lisäksi huhtikuussa alkava puutarhanhoidon peruskurssi on ainakin vielä näillä näkymin järjestymässä. 

Käytännön tason oppimisesta myös puheenollen. Näistä kananmunista ei tullut tipuja, vaan ne päätyvät lannoitteeksi kasveille. Luonnolliseen lannoitukseen kelpaa vaikka kananmunankuoret ja kahvinpurut, ja itse olen laittanut nyt talven ajan säilöön kananmunankuoria. Kyllähän siitä tuli hieman alkuun taas sanomista, kun keittiötasolle piti mahduttaa taas yksi purnukka kananmunankuorien keräämistä varten, mutta hyvinhän tuo rasia on täyttynyt kuukausien mittaan ilman enempiä mutinoita. Olen osan kuorista jo murskannut hieman pienemmäksi, mutta vielä en ole varma murskaanko kuoret aivan sileäksi jauheeksi vai jätänkö karkeammaksi. Kaikessa taitaa olla monta mielipidettä, ja varmasti on tässäkin asiassa. Noh, minusta on pääasia, että kuoret päätyvät hyötykäyttöön, eli parantamaan viljelysmaata. 

Sen pitemmittä puheitta, näissä tunnelmissa jatkan oman puutarhaminäni tutkimista ja sunnuntai-illasta nauttimista.

"Elämän tarkoitus on itsensä kehittäminen. 

Olemme kaikki täällä siksi, että oppisimme tuntemaan täydellisesti oman olemuksemme. "

Oscar Wilde

Ensimmäiset kylvöt

"Kaikesta työstä tulee luovaa silloin, kun sen tekijä haluaa tehdä sen hyvin 

– tai vielä paremmin." 

John Updike

Yläkuu ja alakuu -kirja

 

Niinkuin avopuolisonikin tänään huikkasi minulle ohimennen "todellinen viherpeukalo laittaa sormensa multaan jo helmikuussa", (oli lukenut tuon jostain tänään), niin niinhän se oli minullakin päivän työlistassa, nimittäin ensimmäisten kasvien esikasvatuksen aloittaminen. Mitenpä sattuikaan juuri oikeaan aikaan tuo hänen kommenttinsa!  Suunnittelmissani oli paprikan, tomaatin, munakoison ja chilin esikasvatuksen aloittaminen. Tosin tarkemmin kasvien kasvatusopastuksia lukiessani, päätinkin laittaa kasvamaan vain paprikan ja chilin siemeniä. Munakoiso ja tomaatti saisivat vielä odottaa.

Se, mikä tästä päivästä tekee "poikkeavan" kylvöön liittyen, on, että tällä hetkellä on alakuun aika (ts. laskeva kuu, vähenevä kuu). Alakuun ajan sanotaan olevan supistava ja kuivattava ja yleensä siemenet, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, laitetaan itämään yläkuulla. Yläkuun voima kun on kasvattava ja vahvistava. Päätin kuitenkin aikaisemmin jo tällä viikolla haluavani tehdä pienen tieteellisen kokeen ja laittaa kasvien siemeniä itämään sekä alakuulla että yläkuulla. Ensiviikolla on uuden kuun päivä ja alkaa myös yläkuun aika (ts. nouseva kuu, kasvava kuu). Ensviikolla laitan siispä myös samojen kasvien siemeniä kasvamaan ja pääsen seuraamaan mahdollisia kuun vaikutuksia kasvien kasvussa. Tämähän on juurikin siitä uuden oppimista, liekö kantapään kautta, vai miten. ;)

Istutussuunnitelmassani oli siis maustechilin, chilipaprikan, muutaman vihannespaprikan ja suippopaprikan kylvö. Muut siemenet ovat "valmis"pusseista, paitsi suippopaprikan, jonka siemenet olen ottanut kaupan paprikasta. Ja eikun hommiin!

Kaupasta olin hakenut edellisenä päivänä pussin kaktus- ja kylvömultaa. Kaktus- ja kylvömulta on hiekkaisempaa ja ei niin raskasta kuin muut mullat, päätin kokeilla ensimmäistä kertaa myös sitä. Sitten vain työvälineet esiin! Olen pitkin talvea keräillyt muovirasioita, joghurttipurkkeja, vessapaperirullia ja muita sopivia astioita tuleviin puutarhahommiin, edullista ja helppoa, senhän varmaan jokainen viherpeukalo on keksinyt. Olikin helppoa aloittaa kylvöt, kun sopivia astioita oli, mistä valita!

 Purkkeja, purnukoita, kippoa, kuppoa, kupposta.

Multa astiaan, kastelua, siemenet, kyltit ja kasvihuoneen kansi kiinni. Miten ihanalta tuntuikaan laittaa siemenet multaan. Yläpuolella olevassa kuvassa vasemmalla puolella muovirasiassa on chilit ja oikealla puolella paprikat. Lisäsin vielä multaa hippusen siemenien päälle ja siinä ne nyt sitten ovat, kevään ensimmäiset kylvöt!

Kasvihuone pääsi sijoitukseen etelän suuntaisen parvekkeen oven eteen, jossa olisi hyvä valaistus. Parvekkeen oven edusta on kylläkin hieman viileä, joten harkitsen vielä paikan vaihtoa ja ehkä myös lisävalaistusta kasvilampun avulla. Miten tämä alkaa tuntua jo astetta pidemmälle viedyltä... vaikka alkuun se oli vain ajatus pienestä omavaraisuudesta...

Juurihan sitä ihmeteltiin talven pimeitä päiviä, mistä se kevät aurinko nyt oikeen tulikaan esiin!

Ja niin se kuutarhurin kevät on lähtenyt käyntiin! 

"Haluan tehdä suuria ja jaloja tehtäviä, 

mutta tärkein tehtäväni
on tehdä pieniä tehtäviä suuresti ja jalosti." 

Helen Keller

Minttua ja malvankukkaa

Olin siskoni luona kyläilemässä, ja ihailin siellä uutta sisäyrttipuutarhaa, jossa kasvoi sitruunamelissaa, basilikaa ja salaattia. Laite piti hiljaista hurinaa ja pulputusta samalla kun se valaisi ja kierrätti vettä yrteille. Tuollaiset sisäpuutarhat ovatkin tällä hetkellä suosittuja, enkä ihmettele. Oli rauhoittavaa katsella tuoreita yrttejä talven keskellä, ihailla kasvunvoimaa ja napata muutama yrtinlehti myös salaattiin. Onhan sitä jo kaivannutkin, jotain vehreää ja kasvavaa nimittäin. Ja miltä se taas tuntuukaan kun huomaa jossain vaiheessa keväisen alkavan viherryksen, ensimmäiset kasvien silmut ja luonnon vehreyden rauhaisan esiin astumisen. Sitä itsekin herää eloon uudelle tavalla keväisin. Talvi on sellaista sisäisen puutarhan hoitamisen aikaa. Keväiseen vehreyteen on vielä hetki aikaa kuitenkin, on vasta helmikuun alku, joten vielä saa ja joutuu hetken odottamaan.

 

Nähdä maailma hiekanjyvässä
ja taivas kedon kukassa,
kannattaa kädessään loputtomuutta
ja viettää ikuisuutta tunnissa.

William Blake 

- minttua ja malvankukkaa -

Tutkiskelin teehyllyäni ja löysin pussillisen aikaa sitten ostamaani teetä, joka oli tehty itsekasvatetuista mintusta ja malvankukista. Malvankukka on minulle ihan uusi tuttavuus, vaikka tuo malvankukkaa sisältävä yrttiteepussi olikin ollut kaapissani jo hyvän aikaa. Jokin tuossa malvankukassa rupesi kiinnostamaan ja pakkohan se oli heti etsiä siitä tietoa. Lukemani mukaan malvoja on käytetty paljon kansanperinteessä rohtotarkoituksissa muun muassa hengitystieongelmiin, iho- ja silmätulehduksiin ja myös kuivan ihon hoitoon. Kiinnostavaa! Malvojakin on monenlaista ja esimerkiksi kiiltomalvaa voisi vaikka kokeillakin kasvattaa ja kuivattaa. Joissain teksteissä epäiltiin malvojen kansanperinteeseen liittyvien rohtovaikutusten todenperäisyyttä, mutta kaikkeahan voi epäillä. Minä en nyt kuitenkaan epäile, mieluummin vaikka kokeilen itse.

Joutuukohan tässä siispä siemenhankintoja vielä tekemään, vai löytyisiköhän jostain vaihtarina malvan siemeniä?  

Rohdoskasveihin olisi kiinnostava tutustua enemmänkin, ja mikäpä estää niihin tutustumisen. Kunhan vain osaisi päättää, mistä lähteä liikkeelle. Yrttitarhan ainakin aion perustaa parvekkeelle, palstalle tai salaiseen puutarhaan, johonkinlie. Tulipahan mieleen, että missäköhän kunnossa parvekkeelle ruukkuun jättämäni minttukin on, vetreytyyköhän se kesää kohden vai jääkö vain kuolleeksi risuksi? Mintuthan on kyllä sitkeitä selviytyjiä, joten jospa se vielä yllättää!

Löytöjä!

Ainiin, löysin kuin löysinkin unelmoimani sienikorin jo nyt! Kori löytyi Järvenpään Helmi-kirpputorilta!. Suosittelen kyllä Järvenpään kirpputoreja, siellä on monen monta hyvää kirppistä! :) Löytämäni kori on sen verran tilava, että sinne mahtuu oikein loistavasti suurenmoinenkin sienisaalis. Kyllä se maailmankaikkeus tietää minkäkokoisen sienikorin tarvitsen tulevia sienisaaliita kerätessäni. ;)

Luonto ei tee mitään turhaan. 

(Aristoteles)