Minttua ja malvankukkaa

Olin siskoni luona kyläilemässä, ja ihailin siellä uutta sisäyrttipuutarhaa, jossa kasvoi sitruunamelissaa, basilikaa ja salaattia. Laite piti hiljaista hurinaa ja pulputusta samalla kun se valaisi ja kierrätti vettä yrteille. Tuollaiset sisäpuutarhat ovatkin tällä hetkellä suosittuja, enkä ihmettele. Oli rauhoittavaa katsella tuoreita yrttejä talven keskellä, ihailla kasvunvoimaa ja napata muutama yrtinlehti myös salaattiin. Onhan sitä jo kaivannutkin, jotain vehreää ja kasvavaa nimittäin. Ja miltä se taas tuntuukaan kun huomaa jossain vaiheessa keväisen alkavan viherryksen, ensimmäiset kasvien silmut ja luonnon vehreyden rauhaisan esiin astumisen. Sitä itsekin herää eloon uudelle tavalla keväisin. Talvi on sellaista sisäisen puutarhan hoitamisen aikaa. Keväiseen vehreyteen on vielä hetki aikaa kuitenkin, on vasta helmikuun alku, joten vielä saa ja joutuu hetken odottamaan.

 

Nähdä maailma hiekanjyvässä
ja taivas kedon kukassa,
kannattaa kädessään loputtomuutta
ja viettää ikuisuutta tunnissa.

William Blake 

- minttua ja malvankukkaa -

Tutkiskelin teehyllyäni ja löysin pussillisen aikaa sitten ostamaani teetä, joka oli tehty itsekasvatetuista mintusta ja malvankukista. Malvankukka on minulle ihan uusi tuttavuus, vaikka tuo malvankukkaa sisältävä yrttiteepussi olikin ollut kaapissani jo hyvän aikaa. Jokin tuossa malvankukassa rupesi kiinnostamaan ja pakkohan se oli heti etsiä siitä tietoa. Lukemani mukaan malvoja on käytetty paljon kansanperinteessä rohtotarkoituksissa muun muassa hengitystieongelmiin, iho- ja silmätulehduksiin ja myös kuivan ihon hoitoon. Kiinnostavaa! Malvojakin on monenlaista ja esimerkiksi kiiltomalvaa voisi vaikka kokeillakin kasvattaa ja kuivattaa. Joissain teksteissä epäiltiin malvojen kansanperinteeseen liittyvien rohtovaikutusten todenperäisyyttä, mutta kaikkeahan voi epäillä. Minä en nyt kuitenkaan epäile, mieluummin vaikka kokeilen itse.

Joutuukohan tässä siispä siemenhankintoja vielä tekemään, vai löytyisiköhän jostain vaihtarina malvan siemeniä?  

Rohdoskasveihin olisi kiinnostava tutustua enemmänkin, ja mikäpä estää niihin tutustumisen. Kunhan vain osaisi päättää, mistä lähteä liikkeelle. Yrttitarhan ainakin aion perustaa parvekkeelle, palstalle tai salaiseen puutarhaan, johonkinlie. Tulipahan mieleen, että missäköhän kunnossa parvekkeelle ruukkuun jättämäni minttukin on, vetreytyyköhän se kesää kohden vai jääkö vain kuolleeksi risuksi? Mintuthan on kyllä sitkeitä selviytyjiä, joten jospa se vielä yllättää!

Löytöjä!

Ainiin, löysin kuin löysinkin unelmoimani sienikorin jo nyt! Kori löytyi Järvenpään Helmi-kirpputorilta!. Suosittelen kyllä Järvenpään kirpputoreja, siellä on monen monta hyvää kirppistä! :) Löytämäni kori on sen verran tilava, että sinne mahtuu oikein loistavasti suurenmoinenkin sienisaalis. Kyllä se maailmankaikkeus tietää minkäkokoisen sienikorin tarvitsen tulevia sienisaaliita kerätessäni. ;)

Luonto ei tee mitään turhaan. 

(Aristoteles)

Unelmia sienikorissa

Usko minua: Mikään ei ole niin vaarallista kuin sisällä istuminen, 

silloin saa helposti kaikenlaisia aatteita.
-Hemuli-

Olen unelmoinut sienimetsistä. Suppismättäistä sammaleen keskellä. Tateista, kanttarelleista ja rouskuista. Jopa omasta sienikorista, ajatus, jolle siskonikin naureskeli. Sienikori, tuo tarpeellinen jokaisen tosi sienestäjän tarvike, sellainen pitää hankkia tuleville sieniretkille! Ei sieniä voi nuhjustaa muovipusseissa eikä heittää sankkoon liiskaantumaan. Niin se vain on - sienikori on hankittava. Koria ajattelin lähteä katsastamaan joku päivä Annansilmät-aitasta. Siellä myydään näkövammaisten valmistamia tuotteita. Paikan päälle se on mentävä hypistelemään ja valitsemaan, vaikka verkkokauppakin Annasilmät-aitalla olisi. 

Ja niin houkuttavan koukuttavaa on ollut seurailla sieniseuran sienisaalispäivityksiä. Talvihan on oikein mukavaa aikaa. Se, mitä ei voi vielä toteuttaa, siitä voi unelmoida. :). Saada kaikenlaisia aatteita sienikoreista muihin unelmiin. Onneksi viime syksynä löytyi suppilovahveroita sen verran, että niitä riittää koko talveksi sieni-ikävää helpottamaan. Tänään valmistuikin sieni-kasviscanneloja, olivat hyviä!! Kokkauskuvat ja reseptit jääkööt kuitenkin johonkin toiseen kokkauskertaan, tässä kun vasta harjoittelen tätä asioiden julkituomista.

 

"Syksyn tullen sieniä kasvaa karhunkankahalla.
Mörri-Möykky se sateessa istuu kärpässienen alla.
Ottaisin minä Mörri-Möykyn jos vain kiinni saisin
pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin."

"Aiemmin puhuttiin vaihtoehtoisesta viljelystä, vaikka itse asiassa luonnomukaisessa viljelyssä ei ole mitään vaihtoehtoista. Se on ainoa oikea tapa, jos haluaa maan voivan hyvin." 

 Keittiöpuutarhurin käsikirja

Sieniunelmien lomassa olen myös lueskellut kasan puutarhakirjoja kirjaston valikoimista ja tällä hetkellä luettavanani on kaksi luonnonmukaisen puutarhanhoidon kirjaa - Luonnonmukainen puutarhanhoito ja Luonnonmukainen kotipuutarha. Erityisesti tuo ensimmäinen kirja on ollut mielestäni hyvä ja kattava. Siinä käsitellään luonnonkiertokulkua, maaperän rakennetta, kompostin rakentamista sekä hyötykasvien, kukkien ja puiden kasvattamista mahdollisimman puhtaasti ja luonnonmukaisesti. Alunperinkin omana ajatuksenani on ollut toki kasvien kasvattaminen mahdollisimman luonnonmukaisesti, joten en ole oikeastaan edes törmännyt kovin "luonnottomiin" vaihtoehtoihin puutarhailussa. Nokkoskäyte, kananmunankuoret, kasviparit, niitä muun muassa pääsen testaamaan sitten käytännössä kesällä.  Nyt voi vasta tehdä viljelysuunnitelmia ja unelmoida. :)

Sieniä ja puutarhajuttuja. Niin se vaan on.

Takaisin luontoon. Elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet
- Muumipappa

Bongasin myös jonkin aikaa sitten puutarha-alan messut "Kevätmessut", joihin samantien jo päätin meneväni. Kevätmessut on Helsingissä Messukeskuksessa 26-29.3.2015. Sinnehän ne kaikki puutarhailijat kokoontuu, eli sinne se siis on mentävä. Lähtisiköhän joku hengenheimolainen mukaan, täytyypä kysellä!