Sipulien nosto

Iltaisella kastelukäynnillä palstalla huomio kiinnittyi tuuleentuneisiin sipuleihin - sipulit olivat valmiita jo nostettavaksi. Niin kuivahtaneen näköisiä olivat, että päätin ruveta saman tien nostohommiin ja kerätä sipulit mukaani vietäväksi parvekkeelle kuivumaan. 

Ja parvekkeella ne ovat nyt kuivumassa ja toivottavasti kuivuvat hyvin. Tarkkaa puuhaa tuo sipulien kuivattaminen nimittäin on - että ne säilyisivät pidempään, eivätkä menisi huonoksi, tulisi sipulien varsien kuivua kokonaan ja varsien kaulakohdan sisempien lehtienkin kuivua niin, etteivät tunnu pehmeiltä. Jos epäilee omia kuivatustaitojaan, niin sitten tietenkin voi vaan syödä sipuleita ahkerasti, eipähän siinä sitten muuta... ;) 

Hyvä saalis tulikin - puna-ja keltasipuleita viiden litran sankollinen

Oman palstan sipuleita, oih! 

Kaikki on keltaista!

Minne katosivat Eight Ball, Diamant ja Nimba?

Palstani kesäkurpitsasato on ollut runsas, siitä kiitos kyllä tälle kesälle, mutta jostakin kumman syystä kaikki kesäkurpitsapuskat tuottavat vain keltaista kesäkurpitsaa Atena Plokaa. Onko puutarhurilla mennyt taas laput sekaisin, vai minne ovat hävinneet muiden kesäkurpitsalajien taimet palstalle istutusvaiheessa?

Eihän siinä sinänsä mitään, keltainenkin kesäkurpitsa on herkullista, mutta olisihan se ollut mukavaa vaihtelua maistella Eight Ballin, Diamantin tai vaikka Nimban lajikkeiden kesäkurpitsoja. Vertailla makua, seurailla kasvua ja niin edespäin. Noh... ensikesänä sitten! Tänä kesänä meillä syödään keltaista kesäkurpitsaa oikein urakalla, toivottavasti ei kyllästymiseen asti...

Jokaisella palstavisiitiltä saa mukaansa astiallisen kesäkurpitsoja.

...paistettuna, marinoituna, pikkelsinä, hilloissa, kastikkeissa, pizzassa, piirakoissa, jne, jne, jne...

Lanttua vai naurista?

Laitoin palstalle kasvamaan kesän alussa lanttua ja naurista, mutta enpä sitten merkinnyt kummalle puolelle penkkiä kylvin kumpaa. Rikkaruohojen nyhtämisvimmoissani taisin sitten kasvun alkumetreillä nyppiä toisesta alut kokonaan pois... Ja nyt minulla kasvaa yhdessä penkissä lanttua tai naurista, en vain tiedä kumpaa. No se selvinnee aikanaan, tässä kohtaa kallistuisin nauriin kannalle, mutta katsotaan. 

Kesäkuun puolivälissä lanttunauriit olivat kasvaneet jo sen verran, että vaistoni sanoi, että niitä olisi parempi harventaa, että olisi enemmän tilaa kasvaa.

17.6.2015

Hennoilta tuntuivat kasvien alut, kun niitä varovasti yritin irrotella tupoista. Lehdetkin olivat reikäiset, ovat tainneet kelvata nuo pienet hentoiset alut nakerreltaviksi jo jollekulle. Epävarmuus hieman kolkutteli olkapäätä - etten vaan mene ja tapa hentoisia taimia, kun niitä irrottelin tiivistä ryppäistä

Taimet laitoin oman arvioni mukaan sopivan matkan päähän toisistaan. Nauriit eivät ainakaan niin kovin isoiksi kasva.

Taimirivi on luovasti mutkalla.

No yllätyksellistä kyllä, tältä näyttää tilanne nyt kuukausi myöhemmin. Lanttunauriit ovat kasvaneet harson alla reheväksi jonoksi. Kasvien selvitymistahto yllättää minut joka kerta, ja on upeaa ihmetellä, miten pienikin taimi selviytyy, vaikka se on joutunut harvennuskäsittelyyn.  Minulle se on vieläkin pieni ihme!

12.7.2015

Jotain sieltä kasvaa rikkaruohojenkin lisäksi, lanttua tai naurista.

Kohta pitäisi varmaan ruveta miettimään, mitä voi kokata nauriista tai lantusta, jos tuosta koko penkillinen juureksia valmistuu... Eipä sitä satokaudella tosin mietitä, että mitä tekisi mieli syödä vaan syödään sitä, mitä puutarhasta saadaan ;) .

PS. tällä hetkellä ei kannata muuten eksyä siemenkauppojen nettisivuille, ettei vaan rupea kesäalet houkuttelemaan... tai sitten on kohta krassikanankaalia, hooligania, heatwavea ja montaa muuta tilauksessa. 

Oman puutarhan satoa

Jossain kohtaa kesää koittaa aina se hetki, jolloin saa ensimmäisen kerran poimia omasta puutarhastaan satoa, vaikka vain ihan pienissä määrin. Sellaisen hetken koin tänään, kun kävin palstalla hieman kitkemässä. Mukaan tarttui pieni määrä itse kasvatettuja vihanneksia, ja sekös tuntui hyvältä. Vaikka olenkin napannut palstalta monivuotisena kasvavia raparperia ja ruohosipulia aikaisemmilla käynneillä, niin on aivan eri asia, kun saa ottaa mukaansa omin pienin kätösin kylvettyjä ja kasvatettuja kasviksia. Satokausi on hurahtanut käyntiin!

Mukaan tarttui salaattia, lehtikaalia ja retiisejä. 

Retiisien kirpsakka maku herättelee makunystyröitä.

Retiisejähän en meinannut edes alunperin kasvattaa, mutta sain retiisinsiemenpussin yllätyksenä Isoäidin Kasveista siementilaukseni yhteydessä. Ja kyllä kesän ensiretiisien kirpsakkaa makua maistelessa, ei voi olla kuin tyytyväinen, että omassa puutarhassa kasvaa näitä herkkuisia pallukoita.

Lisäksi satoa valmistuu hurjalla vauhdilla myös parvekkeella. Voisi sanoa, että en olisi uskonut, mutta niinpä vain näyttää, että ainakin jo kahdessa chilipaprikassa on pienet hedelmät kasvamassa. Toivotaan, että kasvavat syötäväksi asti ja chilifani-avopuolisoni pääsee maistelemaan oman puutarhan chilejä. Sillä jos millä, saan hänetkin varmasti vakuutettua oman puutarhan tärkeydestä. :) Ensivuonna on sitten vara laajentaa kasvatuksia ;).

Niin se vain on, että jokaiselle hyötykasvipuutarhurille koittaa se hetki, kun voi julistaa satokauden alkaneeksi. Tällä puutarhurilla se hetki on nyt, johan sitä olikin odotettu!

Herkutteluhetkiin!

Palstalla kasvaa kesän makuja

Taas on piipahdettu palstalla tarkastelemassa tilannetta ja todettu, että kyllä sieltä rikkaruohojen kitkemisen jälkeen paljastuu kesän makujen paraati. Vaikka palsta tuntuu vielä näyttävän autiolta ja aika tyhjältä, niin siellä ne hiljalleen kasvavat; nimittäin lehtikaalit, tillit, retiisit, persiljat, salaatit, sipulit, kesäkurpitsat ja muut. Kohta on lautasella jo oman maan antimia, aivan mahtavaa!

Tällä kertaa penkin välit ovat turhankin leveät, mutta ensikesänä täytyy ottaa tila paremmin käyttöön. Ei jää rikkaruohoillekaan sitte niin paljoa tilaa kasvaa.

Letikaalipenkissä minua odotti iloinen yllätys, sillä kaksi lehtikaalilajiketta Half tall  ja Red russian ovat kasvaneet hyvin. Yksi lehtikaalin siemenpussi on avaamatta, lajike Starbor F1 Hybrid. Ja kasvatusohjeen mukaan tuota Starboria voisi kasvatella kotona ikkunalaudalla läpi vuoden, lehdet syödään poimitaan jo pienenä. Sehän tarkoittaa sitä, että palstakauden päätyttyä voin jatkaa puutarhurin hommia kotona. :)

,

Half tall -lehtikaali

Red russian-lehtikaali yllättää erikoisella ulkomuodollaan, nimittäin lehtiruodit ovat punaiset. Erikoisen näköinen, jännittävää maistella sitten onko lajeissa minkälaisia makueroja. Red russian-lehtikaalinhan sain blogin kautta (Isoäidin Kasvit, ks. aikaisempi kirjoitus täältä). Molemmat lehtikaalit kylvin suoraan palstalle.

Red russian -lehtikaali

Lehtikaalipenkissä oli taas myös jotakin ylimääräistä, sillä siellähän ne pienet muurahaiset rakensivat edelleen imperiumiaan ahkeralla työtahdilla. Ei auttanut viime kertainen mullan siirto, oli taas munia, toukkaa ja muurahaista. Oih. Hyötykasviyhdistyksen sivuilta löysin listan yrteistä tuholaisten torjunnassa, jonka mukaan muurahaisia voisi torjua esim. mintulla, kirvelillä ja laventelilla. Jotakin täytyy tehdä, mutta ratkaisu jääköön tehtäväksi juhannuksen jälkeen.

Kesäkurpitsat kasvavat myös urheina viileistä säistä huolimatta. Kesäkurpitsoja kasvaa palstalla neljää eri lajiketta: Atena Plokaa, Eight Ballia, Diamantia ja Nimbaa. Harmi etten merkinnyt niitä, mikä on mikäkin. Täytyy vaan arvuutella, kun rupeavat kasvattamaan kurpitsoja.

Ja joka kerrallahan oppii uutta, ja juuri tuo kasvien merkitseminen on yksi, mikä kannattaa mielstäni tehdä hyvin alusta alkaen. Vaikka kuinka ajattelisi, että kyllähän sitä muistaa, mikä on mikäkin, niin itse olen huomannut, että kaikkea ei muista kuitenkaan. Ja sitten sitä ihmetellään, että mitäköhän nämäkin olivat. Ja ryöpätään joitain vihreitä lehtiä pinaattina pakastimeen ja myöhemmin heitetään ne roskiin, kun epäilys kasvaa, ette ne eivät olleetkaan pinaattia. Nimimerkillä kokemusta on. ;) Suosittelen siispä alusta alkaen merkitsemään kasvit hyvin. :)   

Palstalla kasvaa myös muutama puska, joita silloin aikaisemmin ihmettelin. Toinen puska on epäilysteni jälkeen osoittautunut karviaispuskaksi. Ja vaikka puska onkin vielä kovin pieni, niin sen oksat melkeinpä notkuvat kypsyvistä karviaisista. Voi tätä onnen päivää! 

Että sellaisia kesänmakuja tällä kertaa palstalta.

Se on juhannus huomenna! 

Joten juhannustaikojen ihmeitä 

sekä valon, kesän ja yöttömän yön juhlaa!

Eih...

.. Aina ei kaikki suju leikiten...

Noh, tiedättekö sen tunteen, kun luonto ympärillä puhkeaa kukkaan ja vihertämään, ja jokapuolella on niin kaunista. Aurinko paistaa ja linnut laulaa. Ja matkalla omalle palstalle näkee jo kaukaa, kuinka kauniisti omalla palstallakin jo vihertää ja se niin hymyilyttää. Ja kun saapuu lähemmäksi palstan reunaa ja tajuaakin, että koko palstahan on täynnä rikkaruohoja, että nehän siellä vihertävät valtoimenaan... 

Palstalla todella vihersi, nimittäin voikukat, ohdakkeet ja jonkinlainen kortemikälie. Vain viljelykehykset, joihin olin kärrännyt usemman pussin uutta multaa olivat säästyneet tuolta rikkaruohojen vallankumoukselta. Leppoisa palstalla piipahdus vaihtuikin raivokkaaseen rikkaruohojen kitkemiseen. Eikä niissä rikkaruohoissa sinänsä, tiesinhän sen, että niitä tulee olemaan, mutta kun koko palsta oli niiden vallassa... Oih.

Oijoijoi...

Oijoijoijoijoij... Avomaankurkuille tehdyssä penkissä vihertää jo, nimittäin rikkaruohot. Ja huomaa taustalla pullistuneen harson alla ei todellakaan ollut lehtikaalien tunkua, vaan siellähän olivat oikein rikkaruohojen bileet, kun harson alle uskaltauduin kurkistamaan.

Ovatkohan naapuripalstalaiset kauhistelleet rikkaruohopeltoani? Pyöritelleet päitään ja muljautelleet silmiään. "Siinä taas jätetty palsta hoitamatta oman onnensa nojaan". Tai ehkäpä he eivät ole edes huomanneet... Häpeän tunteita kuitenkin siinä sain käydä läpi itsekseni nyppiessäni rikkaruohoista rehottavia penkkejä. Taisi olla sisäinen itsekriitikko taas vain vauhdissaan :D Nyt alkaa jo naurattamaan, vaikka sillä hetkellä ei naurattanut. Eihän sitä voi hetkessä olla valmis puutarhuri, saati olla kaiket aikaa kitkemässä.

Eikä sitä voi oppia, jos ei yritä ja malta jaksaa, vaikka tuntuisikin siltä, että matka on välillä kivikkoinen. Kyllä niitä unelmia kannattaa toteuttaa siitäkin huolimatta, että aina ei suju kuin tanssien vaan. Siksipä mitäpä sitä rikkaruohoista lannistumaan, vaikka alkujärkytys olikin suuri. Naapuripalstat kun näyttävät omiin silmiin olevan rikkaruohottomia ja kuin suoraan puutarhalehdistä. :D

Oijoijoi, noh mikäpä sen parempaa liikuntaa olisikaan kuin kykkiä monta tuntia rikkaruohoja kitkien. 

Siinä kitkiessä paljastui myös yllätys lehtikaalipenkissä, nimittäin isohko muurahaispesä. Kitkiessäni, pikkuisten muurahaisten risteillessä ympäriinsä, päätin hieman kaivaa lapiolla penkkiä ja sieltähän sitä löytyi muurahaisia, toukkia ja munia. Loppujen lopuksi kaivoin puolen neliömetrin kokoisen aukon lehtikaalipenkkiin ja kärräsin muurahaisten valtaaman multa-alueen pois palstalta. En tiedä onnistuuko muurahaispesän siirto niin, mutta inhotti ajatus siitä, että valtaavat koko penkin. Rakentavatkohan uuden yhdyskunnan vielä samaan kohtaan vai olisivatko tyytyväisiä muuttoon? Ja olisikohan niistä muurahaisista ollut edes haittaa kasveille, vai pikemminkin oman mukavuuden takiako halusin tuon pesän siirtää? Noh samalla palstan "siivoamis"vimmalla tuo pesäkin siirtyi.

Muurahaisia, toukkia ja munia.

Lehtikaalipenkki sai kyytiä

Lehtikaalipenkin päätyyn syntyneeseen "lisätilaan" rupesinkin kaavailemaan paikkaa jättikurpitsalle. Jospa jäljelle jääneestä lehtikaalipenkistä saisi riittävästi lehtikaalia, ettei jäisi kaduttamaan menetetyt lehtikaalien alut. Osan sain onneksi pelastettua ja siirrettyä, mutta osa jäi lapioimisen alle.

Kaikesta selvittiin ja nyt palsta on tältä erää putsattu, ja pienet taimen alut vahvistuvat päivä päivältä. Täytyykin niistä ottaa kuvia ensikerralla.

Tulevana viikonloppuna ohjelmassa on myös mökkipuutarhan katsastaminen. Miltäköhän siellä näyttää, ihan jännittää! :)

Aurinkoisen ihanaa kesäkuun alkua!

toivotellen: Kuutarhurin

Rohkeus on sitä, että uskaltaa aloittaa, yrittää ja jatkaa, eikä hetkessä lannistu.

Rohkeus on sitä, että uskaltaa kohdata haasteita ja epäonnistuakin, ja siltikin jatkaa.

Rohkeus on sitä, että kulkee kohti unelmiaan luottaen, 

että kaikki on juuri niin kuin on tarkoitettu olevan.

Taimet ne vaan kasvaa...

... ja sisällä alkaa olla ahdasta. Kohta pitäisi saada kasvihuone jo parvekkeelle ja sää saisi lämmetä niin, että taimia voisi viedä ulos huoleti.

Taimikasvatus on edennyt siihen vaiheeseen, että suuri osa taimista on jo siirretty isompiin astioihin. Laiskuudesta johtuen osa taimista on kasvanut liiankin isoiksi alkuperäisissä astioissaan ja nyt vain mietityttää, mitenköhän harvennus enää tässä kohtaa onnistuu. Ja olisikohan parempi vaan joissakin tapauksissa siirtää koko nippu suurempaan astiaan ilman erottelemista.

Rehvakkaana kasvavat ikkunan edessä. 
On myös ollut joitakin kasveja joiden kohdalla olen joutunut myöntämään tappioni ja muun muassa kaikista kylvämistäni purjon siemenistä, vain kaksi kasvaa edelleen. Loput purjon aluista kuivahti, ja jouduin ne heittämään pois. Oppia ikä kaikki.

Jollakin tavalla sen myös huomaa, mitkä kasvit itseä eniten innostavat ja mitkä kasvit jättäisi vähemmälle huomiolle. Intoni on herännyt erityisesti tomaattien, kurkkujen ja kesäkurpitsan taimien kasvua seurataessa. Liekö johtuu siitä, että ne kasvavat niin nopeantuntuisesti ja rehevästi. Chilipaprikat taasen eivät ole intoani herättäneet, ehkä johtunee siitä, että niiden syömistä en itse odota ja ne tuntuvat haastavilta kasvattaa satovaiheeseen asti.

Herkkuhyppykurkun (saatu Maatiaiselta blogin kautta kasvatettavaksi) laitoin ohjeistuksen mukaisesti kasvamaan vapun tienoilla, tarkalleen 3.5.2015, ja tuloksia on jo nähtävissä. Siirsin taimet jo isompiin astioihinkin kasvamaan. 
Ja itselleni muistutuksena, kouliminen olisi hyvä tehdä varovaisesti, ettei pahasti vahingoita herkkiä alkuja. Onnistuin jo nimittäin yhden herkkuhyppykurkun taimen katkaisemaan siirron yhteydessä. Miten sitä tuntuukaan, että jokainen pieni kasvin alku on niin tärkeä. <3

Herkkuhyppykurkun kummallisia siemeniä, yhtä kummallisia kuin on kasvin nimikin :)

3.5.2015 Herkkuhyppykurkun siemenet multaan

Herkkuhyppykurkku 21.5.2015

Kasvitarhani helpotukseksi, sain blogin kautta testattavaksi Green House Effectin Sack -kasvatussäkkejä. Laitoinkin heti L-koon säkkiin TinyTim-tomaattipuskan kasvamaan. Kirsikkatomaattipuska olisi varmastikin sopivan kokoinen kasvi kasvamaan tuossa säkissä koko kasvukauden. 
Ihastuin GHE:n kasvatussäkkeihin heti, materiaali on pehmeää, väri on luonnollinen ja kantokahvat helpottavat huomattavasti säkin siirtämistä. Kastellessa tulee olla tarkka, että alla on vedenkestävä alusta, sillä säkki päästää veden läpi. No näinhän se on normaalin ruukunkin kanssa, että alusta tarvitaan ylimääräistä vettä varten. Mutta kyseinen kasvatussäkki "vuotaa" ylimääräisen veden läpi myös muualta kuin pohjasta, joten aivan pienelle alustalle ei säkkiä kannata laittaa, ettei ympäristö lainehdi.  

Kaiken kaikkiaan kasvit alkavat olla valmiita seuraavaa vaihetta varten, eli siirtoa ulkopuutarhaan - parvekkeelle, palstalle ja mökille. Kesä, tule jo - täällä ollaan jo valmiita!

Palstallakin alkaa näyttämään jo sellaiselta, että vihertävää maisemaa kaipaillaan. Naapuripalstoilla kukkii jo värikkäät kukat, omalla palstalla vihertävät tällä hetkellä vain rikkaruohot. Paljon on palstan penkkien välissä ja etualalla tilaa, joten katsotaan minkälaisiin rikkaruohotalkoisiin tässä päästään.  No jospa nyt ei kuitenkaan... ;)

Ostin muuten palstalle myös kasvitunnelin, jota rupesin kokoamaan, mutta silloisen tuulisen sään vuoksi jäi sillä kertaa kokoamatta. Ohuen muovin laittaminen kaarien päälle, tuulenpuuskien riepotellessa, tuntui liian haastavalta yksinään toteutettavaksi. Täytyy ottaa ensikerralla apuvoimia mukaan. 

Taimet ne vaan kasvaa, ja luonto se vaan vihertyy silmissä. Joko sitä voisi sanoa, että on kesä jo? Vai mitä olette mieltä?

"Kuu kiurusta kesään

puolikuuta peipposesta

västäräkistä vain vähäsen

pääskysestä ei päivääkään"

  

Katkennut puutarhalapio ja vierailevat valkosipulit

Lähdinpä viikonloppuna palstalle nyhtämään rikkaruohoja ja kasaamaan penkkejä. Ehkäpä liian innokkaasti ja väärällä työvälineellä ahkeroin pitkäjuuristen voikukkien parissa, sillä vain "naps" kuului, kun uusi puutarhalapioni varsi katkesi. Ei tainnut olla tällaiseen puuhaan tarkoitettu, heh... ;) No onneksi minulta löytyi kunnon pistolapio, jolla sain jatkettua puuhiani. Multa oli sopivan kosteaa ja hieman lapiolla multaa kaivamalla voikukat lähtivät suht helposti irti. Puutarhalapion menetyskään ei jäänyt vaivaamaan, kun sain työt tehtyä. Täytyy ostaa tarkoitukseen sopivampi väline jatkoa silmälläpitäen. On muuten aikamoiset juuret noissa voikukissa, ei ihme, ettei pikkupuutarhalapio sellaista koettelemusta kestänyt. 

Voih...

Voikukan juuret. Juuria olisi voinut myös kerätä samalla vaivalla hyötykäyttöön, mutta tässä kohtaa näin nuo juuret vaan "vihollisina"...

Aikaisemmin palstalta bongaamani "ehkä raparperi" näyttäisi todella olevan ryhdikkäästi punaisia varsiaan oikova raparperi. Nam, nam, nam, oman maan raparperia. mansikka-raparperikiisseliä, raparperipiirakkaa ja muita herkkuja. 

"Äidin kasvimaalla, raparperin alla 
sammakolla koti oli kultainen. 
Vilpas lehtikatto, alla multamatto, 
hirsiseinä vihreä ja punainen. 
Hämärä, vihreä, sammakon mielestä on viihtyisä. 
En mä siedä kuumaa, sammakko se tuumaa, 
raparperin lehden alla hymyillen"

Palstalta on löytynyt myös useammasta kohtaa ruohosipulia, joita siirtelin riviin palstan reunalle. Muista sipulilajeista aion myös laittaa palstalle kasvamaan mm. punasipulia ja vihersipulia. Lisäksi minulla kasvaa valkosipuleita ystäväni palstalle, niistä lisää alempana. :)

Palstalla oli puinen puutarhatyövälinelaatikko. Laatikko oli kuitenkin niin lahonnut ja kansikin oli irti kiinnityskohdan lahottua, että suunnitelmissa oli laatikon vaihto. Vaihtoehtona olisi myös ollut uusia puisesta laatikosta lautoja, mutta tarkastelun jälkeen totesin laatikon olevan liian laho korjattavaksi, korjaaminen olisi tarkoittanut puolien lautojen vaihtamista, eli melkein kuin olisi rakentanut kokonaan uuden laatikon. Päätinkin ostaa vanhan tilalle uuden muovisen tarvikelaatikon. Käytettynä en tuollaista laatikkoa löytänyt, vaikka sitäkin etsiskelin netistä monesti, joten päädyin HongKongin muoviseen puutarhalaatikkoon, jonka kokoaminen oli alkukatsauksen mukaan vain muutama "klikkaus" ja laatikko olisi valmis. Noh ei se ihan niin mennyt, mutta koottuna se on nyt joka tapauksessa. Kasatessa yksi osa muovista hieman lohkesi, mutta teipillä se korjaantui, eikä se käytössä haitanne. Pääasia, että työvälineet on säilössä.

Oikeassa alareunassa teippiä

Ja sitten on se, kun nostaa maassa kauan olleen puupalan ylös ja katsoo sen alle, niin siellä on ihan oma maailmansa. No niin oli myös vanhan puisen säilytyslaatikon allakin. Alta löytyi muun muassa kuoriaispariskunta kevättunnelmissa. Minkäköhän lajin edustajia ovat kiiltävine kuorineen? Turilasmaiset, kärsäkäsmäiset, härömäiset, haiskiaismaiset, jumimaiset jne - olettekos koskaan tutkailleet kovakuoriaislajien alalohkotaulukkoa?

Tarvikelaatikon vaihdon lisäksi sain viikonlopun aikana aloitettua myös penkkien teon. Vaikkakin sade esti jatkamasta loppuun. Noh, työt jatkuu sitten tulevina päivinä kun on säätiedotuskin luvannut aurinkoa ja jopa kesäisiä lämpötiloja.

Karultahan multakasat vielä näyttää, mutta kunhan alkaa vihertämään...

Ja niistä talvivalkosipuleista...

Ehkä jossain kohtaa mainitsin jo, että laitoin viime syksynä talvivalkosipuleita kasvamaan ystävieni T&M:n palstalle kahteen viljelykehykseen. Kuulin väliaikatietoja tuossa aikaisemmin keväällä, että vihreää valkosipulin vartta nousi jo laatikoista ja kävin sen myös itse toteamassa jonkin aikaa sitten - Sieltähän ne versot ponnistivat talven jäljiltä. 
Talvivalkosipulilajeina ovat: Pure White, Morado ja Therador.

 Talvivalkosipulit pärjäilevät onneksi aika itsenäisesti tuolla palstavieraina, toki muutaman lannoitus ja kastelukeikan ja tarkkailukäynnin ajattelin tehdä kesän aikana. Siellä se valmistuu, jee, nimittäin runsas valkosipulisato! Sadonkorjuuaika on vasta syksyllä, kun ensimmäiset lehdet ovat tuulentuneet ts. kellastuneet ja laonneet. Ensimmäisiä omia valkosipuleja odotellessa! 

Tällä viikolla aloittellaan myös villin&vapaan mökkipuutarhan laittamista kesäkuntoon. Jännittävää!

Upeaa toukokuun alkua!

toivottaa: 

Kuutarhurin

Palstakauden avaus

Flunssan jälkimainingeista huolimatta, auringon paisteen innoittamana sain inspiraation lähteä laittamaan palstaa kevätkuntoon. Lämpötilakin suostui kipuamaan plussa-asteille ja maa oli sula pakkasyöstä piittaamatta. Mukaan palstalle pakkasin istutuslapion, puutarhahanskat, kumpparit, puhdistustarvikkeita ja tietenkin juomista ja evästä. Kamera jäi kuin jäikin kotiin, mutta onneksi kännykästä löytyy kamera. Ja toisaalta siellä mutatantereella olisi kamera ehkä ollut turhan altis mutakylvylle. 

Palstalla minua odotti risuinen näky, vaikka vähän olinkin palstan nurkkaa viime käynnillä perannut. 

Ohjelmassa olisi siis vanhojen kasvien perkaus ja maan kääntäminen. Ei siellä palstoilla muita hommissa oikeastaan näkynyt  ja ohikulkijatkin tuntuivat katselevan uteliaina lapion päässä heiluvaa intoilijaa. Onneksi palstayhdistykseltä sai lainaan kottikärryt sekä pistolapion, sillä muuten palstalle meno olisi ollut melkeinpä turhaa. Pienellä istutuslapiolla kun maan kääntäminen ei ihan onnistuisi. Tietenkin vanhat kasvien jäänteet olisi voinut pelkästään kerätä, mutta nyt lainalapion avulla sain myös ryhtyä maan kääntö ja möyhimispuuhiin.

Palsta-alueeni maa on hyvin mutaista ja maan kääntäminen olikin hikistä puuhaa, kun maa oli aika märkää ja painavaa. Mutta olihan se tehtävä, kun siihen oli ryhtynyt. Mehevyyttä maasta myös onneksi löytyi ja kastematoja luikerteli siellä täällä. Pienet ahkerat ystäväiseni kevät hommissa jo nekin. :D

Välillä oli heitettävä hanskat sivuun ja ihmeteltävä otuksia ja kasveja. Pääasiassa pyrin tyhjentämään palstan entisen asukkaan kasveista, mutta joitakin jätin myös paikoilleen. Muun muassa kaksi pientä puskan alkua, raparperin tai sukulaiskasvin alkuja sekä jonkin kauniisti vihertävän sipulikasvin. Itse en tunnista noista vielä ainuttakaan varmasti, joten mukava seurata, mitä kasveja ovat. Tai jos jollakulla on jo tunnistustietoutta, niin kommenttiin saa kertoa ideoitaan.

Myös jotain ikävämpää löytyi puutarhatarvikelaatikosta, nimittäin kasa etanoiden koteloita. KÄÄK! Joutuukohan tässä vielä etanan torjuntaan? Törmäsin naapuripalstan vanhempaan rouvaan ja häneltä yritin kysellä etanoista, kuulema niitä on palsta-alueella ollut. Tarkempaa vastausta en sitten saanut, vaikkakin muita kuulumisia siinä ehdimme puhella. No seuraillaan tilannetta.

 

No 2,5 tunnin uurastuksen jälkeen hommat oli tehty suurpiirteisellä otteella. Hiominen jäisi kyllä seuraavaan kertaan. Työn tulos näkyi omiin silmiin. Seuraavalla kerralla voisi olla sitten ohjelmassa lopun maan kääntäminen ja sekä lannan levitys.

Nälkäisenä, hikisenä, vaatteet mudassa ja pää täynnä tarvikelistaa, joita tarvitsisin palstalle - oli kotiinlähdön aika. Olipas ihana aloitus palstakaudelle! Tästä se sitten alkaa!

Hyvää palstakauden alkua myös muille intoilijoille! 

Toivoo: Kuutarhurin