Ettei menisi ihan vain puutarhahommiksi tämä blogi...
Toissa iltana iltalenkki avopuolison ja koiran kanssa kodin lähimaastossa muuttuikin gourmetherkkujen keräilyksi. Siinä ne nököttivät suippomaisine hattuineen, nimittäin elämäni ensimmäiset löytämäni kartiohuhtasienet. Häkeltyneenä ja hurmioituneena en tajunnut ottaa kuvia paikan päältä. En ollut aikaisemmin löytänyt, enkä maistanut kartiohuhtasieniä. Eikä ollut avopuolisonikaan, joka hieman epäili vakuuttelujani siitä, että "kyllä nuo ovat huhtasieniä, keräämään vaan!". No uskoipa kuitenkin ja suostui keräämään kaikki näkyvillä olevat sienet kanssani. Eipä ollut sienikoria, ei edes koirankakkapussia mukana, joten sienisaalis kulkeutui kotiin avopuolisoni takin hupussa. Sieniä hupussa, kyllä, "kaikkeen sitä joutuukin" luin hänen ajatuksistaan ;) !
Kotona vielä varmistelin sienikirjasta ja facebookin sieniryhmästä, vaikkakin olin 99.99% varma itsekin jo asiasta - kyllä kyseessä oli kartiohuhtasienet.
"Lakkiosa on ontto, nuorena vaaleanruskea, tummuu iän ja kuivumisen myötä.
Verkkomaisesta pinnasta erottuu selkeimmin pystykuvio ja alareuna on kiinni jalassa.
Ontto jalka on vaalea, vaaleankeltainen ja pinta on jyväksikäs."sanoi Sepon sieniopas
 |
| Sieniä halkaistuna, onttoja ovat |
 |
| Voissa paistumassa |
Kartiohuhtasienet ovat erinomaisia ruokasieniä. Ja vaikka ensin ajattelin, että pakastan koko saaliin, niin olihan sitä muutama pala maistettava. Ei kun voita pannulle ja muutama sieni halkaistuna paistumaan ja ripaus suolaa. Ja ei voi muuta sanoa, kuin että "VAU!". Eipä ole turhaan kehuttu tuota herkkua. Sienet olivat paistettuna todella herkullisen makuisia. Avopuolisolleni piti vielä paistaa muutama sieni lisää, taisi hänkin tykästyä. Loput sienistä paistoin sienten omassa nesteessä ja laitoin rasiassa pakastimeen. Sienet kutistuvat kasaan aika reilusti, joten pakasterasian pohjalle ei kovin isoa määrää jäänyt pakastettavaksi. Eiköhän tuosta pienestäkin määrästä kuitenkin jotain kokkaile, vaikka sienilisäkkeen jonkin ruuan seuraksi.
Täytyy toivoa, että huhtasieniä tulee vastaan toistekin, niistä tuli meidän perheen lemppareita! Kartiohuhtasieniä kannattaa etsiskellä muuten esimerkiksi Luontoportin ohjeistuksen mukaan sellaisista paikoista kuin: "Kartiohuhtasieni kasvaa melko yleisenä koko maassa pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. Se on karikkeenlahottaja ja viihtyy lehti- ja sekametsissä, lehdoissa ja puistoissa hiljattain rikotulla maassa, metsäteillä ja hakkuujätteillä. Puutarhassa vanhoihin omenajätekasoihin voi ilmaantua runsaastikin huhtasieniä.".
Suosittelen!
Suomen Luonto: "Huhtasieni on ruokasienen aatelia"
Ps. kuvien kuvanlaatu ei ole parhaimpia, kun siinä iltavalaistuksessa kännykkäkameralla sieniä innoissani kuvailin, mutta eiköhän kuvista selvää saa. :)
Kuusenkerkkiä on helppo kerätä, tässä kohtaa tietenkin täytyy muistuttaa, että kuusenkerkkien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan keräämiseen tulee olla aina maanomistajan lupa. Mutta keräysluvan saatua, voi hipsiä kuusien luokse ja istuen tai seisten napsia oksien päistä kerkkiä koriin. Ei tarvitse kyykistellä, ei kurotella, jos siis ei välttämättä halua putsata koko kuusta putipuhtaaksi kerkistä. Nopeasti saa napsittua korillisen kerkkiä omalla seisomakorkeudella olevilta oksilta. 
Ja kori se täyttyi, ja tyytyväisenä saaliiseen päädyin keittelemään maistiaisiksi kuusenkerkkä-minttuteetä. Reseptejä ja käyttövinkkejä löytyy netistä varmasti monenmonta. Itse kiehautin veden ja kaadoin veden kerkkien ja mintunoksien päälle ja annoin hautua hetken. Hyvää tuli! Useampi pakastepussillinen kerkkiä päätyi myös pakastettavaksi sellaisenaan ja pakastimessa ne odottavat sitten tulevaa käyttöä, mihin sitten keksinkin niitä käyttää.Niin että keräämään vaan, ja herkullisia herkkuhetkiä kerkkien parissa! 
.jpg)