Keskeneräisyyksiä suven ja runojen tunnelmissa

No eilenhän se oli suven ja runojen ja Eino Leinon päivä, mutta voihan sitä suven ja runojen tunnelmissa olla muinakin päivinä. Tässäpä siis runomakupalana runo eilisen liputuspäivän kunniaksi.

"Mä metsän polkua kuljen

kesäillalla aatteissain

ja riemusta rintani paisuu

ja mä laulelen, laulelen vain.

Tuoll´lehdossa vaaran alla

oli kummia äskettäin,

niin vienoa, ihmeellistä

all´lehvien vehreäin.

Minä miekkonen vain sen tiedän,

minä vain sekä muuan muu

ja lehdon lempivä kerttu

ja tuoksuva tuomipuu."

Eino Leino

Muita makupaloja ei olekaan tarjolla, sillä jostakin kumman syystä viimeaikaiset makupalaprojektit ovat kariutuneet alkuunsa, epäonnistuneet toinen toisensa jälkeen, heh!

Ensin yritin tehdä voikukannuppukapriksia. Ohjeen löysin täältä.

No ne eivät onnistuneet, sillä unohdin saamattomuuttani nuput lillumaan suolaveteen tuuurhan pitkäksi aikaa, pois ne oli heitettävä.

Sitten päätin tehdä hölskyretiisejä, ohjenuorana käytin netistä löytyneitä ohjeita. No eivät nekään onnistuneet, vaikka olin niitä viime kesänäkin kokeillut.  Oli oman palstan retiisejä, tilliä ja persiljaakin, mutta jostakin kumman syystä haisivat ja maistuivat oudolta, pois nekin oli heitettävä. 

Näiden jälkeen päätin vielä yrittää makupalojen parissa ahertamista, ja inspiroiduin keräämään mustaherukanlehtiä kesäjuoman valmistamista varten. Reseptiksi otin tällä kertaa netissä vastaan tulleen ohjeen Louhisaaren juoma. Kuulostaa ja varmaan maistuukin aivan loistavalta kesäjuomalta. Joskus olen maistellutkin mustaherukanlehtijuomaa ja vesi herahtaa kielelle jo ajatuksesta. No en päässyt maistelemaan oma tekemää juomaa, sillä herukanlehdet ehtivät ruveta käymään vesikipossa johon ne laitoin "hetkeksi" likoamaan. No kieltämättä hetki muuttui 1,5 päiväksi ja siinä sitä sitten oltiin, pois heitettävien lehtien äärellä. Jäi juomat tekemättä ja maistamatta. 

Eipä onnistunut makupalat ei. Turhapa sitä lannistua epäonnistumisista, jotakinhan tästäkin kait opin. Ja ehkäpä joku saa tästä jutusta inspiraation kokeilla jotakin näistä ja onnistuukin siinä.

Onnistumisiin!

"Oli mullakin pieni onneni,
mut minusta oli se suuri,
ja luulenpa, siks oli suuri se,
kun se mun oli onneni juuri."

Eino Leino 

Raparperinlehti kipsissä

Suunnitelmissani on tehdä viljelypalstani reunapenkkiin muutama astinkivi. Tein yhdestä reunapenkistä sen verran leveän, että penkki kaipaisi muutamaa astinkiveä, joilta ylettyisi hyvin kasvien keskelle työskentelemään. Olin joskus nähnyt jutun itse tehdyistä betonilaatoista ja hetken etsittyäni löytyikin netistä ohjeita betonisten laattojen tekoon, esimerkiksi täältä.

Betonilaattojen tekeminen vaatisi sementtilaastin ostamista, mutta koska en mökille sitä vielä ehtinyt ostaa, päätin kokeilla tekniikkaa käytännössä joskus askarteluliikkeestä ostamani kipsijauheen avulla. Kipsityö tuskin tulisi kestämään astumista tai ulkoilmaa, mutta ehkäpä se päätyy sisälle koristeeksi. Joka tapauksessa halusin testata, millä tavoin raparperinlehdestä onnistuisi tehdä lehden muotoinen kipsityö. 

Etsiskelin työvälineiksi vanhan sankon, sekoitustikun, muovipussin suoja-alustaksi ja hanskat, ja rupesin hommiin.

Kipsin mukana tuli sekoitusohje mittamääristä ja laskeskelin, että 1,5kg kipsijauhetta tarvitsisi noin 0,75 litraa vettä. Tarkasti en vettä mitannut, vaan arvioin mutu-tuntumalla massan koostumusta. Sekoittelin jauheen veteen ja sekoituksen jälkeen levittelin massan lehden päälle, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

 

 

Kipsi kuivui muutamassa tunnissa (tai muutaman tunnin kuluttua kävin kipsiä kokeilemassa) sellaiseksi, että sitä uskalsin jo liikutella. Ja pakkohan se oli heti kokeilla irrotella myös lehteä siitä. Innostuksestani huolimatta, jätin kuitenkin lehden vielä kuivumaan siinä ajatuksessa, että kuivana lehti varmasti irtoaisi vielä paremmin. 

Seuraavana päivänä jatkoinkin irrotustyötä. Lehtiruodit olivat joissakin kohtaa tiukahkosti kipsin välissä kiinni, mutta pala kerrallaan irtosivat. Ehkä joku tarkempi haluaisi pitää kipsityön valkoisena, ja selvittäisi, miten lehti irtoaa parhaiten. Voisiko käyttää esim. öljyä lehden päällä tms. Nyt kipsiin jäi värjäytymää lehdestä, mikä minua ei kuitenkaan haitannut.

Mikäli sikäli kun päätän ryhtyä betonilaattojen tekoon, täytyy ehkä tutkia ohjeistusta hieman tarkemmin eikä vai hutkia. No mielestäni raparperinlehtikipsityö onnistui joka tapauksessa hyvin ja itse olen tyytyväinen. Kipsi tuntuu vielä muutaman päivän jälkeenkin hieman kylmän kostealta. En ole aikaisemmin tehnyt kipsitöitä, joten en tiedä, miten työ kestää ja voiko kuivua ja haljeta, mutta senhän näkee sitten. Voisihan sitä tietty ohjeitakin lukea, mutta mennään nyt intuition ja käytännön oppimisen varassa. 

Ja seuraavalla kerralla betonitöiden kimppuun.