Makupaloja nokkosesta, horsmasta ja raparperista

Mökillä ollessa ympärillä olevan luonnon puhkeaminen vihertävään väriloistoonsa inspiroi maistelemaan luonnon antimia. Muun muassa nokkosta, parsaa ja raparperia päätyi tällä kertaa lautaselle erimuodoissa.

Nokkosta keräämään

Keittymässä nokkoslannoitetta kasveille ja teetä itselle

Nokkossipsejä uuniin menossa

Ripaus oliiviöljyä ja suolaa, ja uuniin 200 °C noin 5 minuutiksi

Hmm... hieman täytyy totutella nokkossipsien suussasulavaan rakenteeseen, maku on kyllä ihan hyvä. :)

Horsmaparsoja odottamassa keittämistä. Keitto-ohjeena parsojen tapaan, keittäminen suolalla maustetussa väljässä vedessä niin että pehmenevät, mutta pysyvät kiinteinä.

Keittämisen jälkeen lautasella, vain voi puuttuu.

Raparperista tehtiin mehua ja raparperimuhennosta lettujen kanssa. Raparperi on kyllä yksi kestosuosikeistani, vaikka vielä reseptit vaativat hiomista. Raparperi-mansikkakiisseliä ei kyllä mikään voita.

Korvasieniä metsäpolulla

Jotain jäi luontoonkin vain ihmettelemistä varten, nimittäin korvasieniä, joita löytyi metsälenkin varrelta muutama hassu pieni. Tätä erikoisuutta en ole vielä päässyt/uskaltautunut kokkailemaan. Ohjeenahan on vähintään kaksi kertaa 5 minuutin keittäminen väljässä vedessä. Ei vain ryöppääminen vaan keittäminen ja keittämisen välissä huuhtelu. Keittämisohjeet toki kannattaa vielä tarkistaa Eviran sivuilta sillä korvasienihän on käsittelemättömänä / väärin käsiteltynä tappavan myrkyllinen. Vaatii siispä vielä rohkeutta, että kokkailtavaksi asti päätyvät keittiööni. ;) Korvasienet bongasin tarkkaillessani, löytyiskö huhtasieniä tai muita herkullisia keväisiä sieniä, mutta tällä kertaa sienet päättivät piilotella minulta.

No löytyipähän muuta maisteltavaa. Luonto on kyllä ihmeellinen aarreaitta!

Herkkuja iltalenkin varrelta

Ettei menisi ihan vain puutarhahommiksi tämä blogi...

Toissa iltana iltalenkki avopuolison ja koiran kanssa kodin lähimaastossa muuttuikin gourmetherkkujen keräilyksi. Siinä ne nököttivät suippomaisine hattuineen, nimittäin elämäni ensimmäiset löytämäni kartiohuhtasienet. Häkeltyneenä ja hurmioituneena en tajunnut ottaa kuvia paikan päältä. En ollut aikaisemmin löytänyt, enkä maistanut kartiohuhtasieniä. Eikä ollut avopuolisonikaan, joka hieman epäili vakuuttelujani siitä, että "kyllä nuo ovat huhtasieniä, keräämään vaan!". No uskoipa kuitenkin ja suostui keräämään kaikki näkyvillä olevat sienet kanssani. Eipä ollut sienikoria, ei edes koirankakkapussia mukana, joten sienisaalis kulkeutui kotiin avopuolisoni takin hupussa. Sieniä hupussa, kyllä, "kaikkeen sitä joutuukin" luin hänen ajatuksistaan ;) ! 

Kotona vielä varmistelin sienikirjasta ja facebookin sieniryhmästä, vaikkakin olin 99.99% varma itsekin jo asiasta - kyllä kyseessä oli kartiohuhtasienet. 

"Lakkiosa on ontto, nuorena vaaleanruskea, tummuu iän ja kuivumisen myötä.

Verkkomaisesta pinnasta erottuu selkeimmin pystykuvio ja alareuna on kiinni jalassa.

Ontto jalka on vaalea, vaaleankeltainen ja pinta on jyväksikäs."sanoi Sepon sieniopas

Sieniä halkaistuna, onttoja ovat

Voissa paistumassa

Kartiohuhtasienet ovat erinomaisia ruokasieniä. Ja vaikka ensin ajattelin, että pakastan koko saaliin, niin olihan sitä muutama pala maistettava. Ei kun voita pannulle ja muutama sieni halkaistuna paistumaan ja ripaus suolaa. Ja ei voi muuta sanoa, kuin että "VAU!". Eipä ole turhaan kehuttu tuota herkkua. Sienet olivat paistettuna todella herkullisen makuisia. Avopuolisolleni piti vielä paistaa muutama sieni lisää, taisi hänkin tykästyä. Loput sienistä paistoin sienten omassa nesteessä ja laitoin rasiassa pakastimeen. Sienet kutistuvat kasaan aika reilusti, joten pakasterasian pohjalle ei kovin isoa määrää jäänyt pakastettavaksi. Eiköhän tuosta pienestäkin määrästä kuitenkin jotain kokkaile, vaikka sienilisäkkeen jonkin ruuan seuraksi.

Täytyy toivoa, että huhtasieniä tulee vastaan toistekin, niistä tuli meidän perheen lemppareita! Kartiohuhtasieniä kannattaa etsiskellä muuten esimerkiksi Luontoportin ohjeistuksen mukaan sellaisista paikoista kuin: "Kartiohuhtasieni kasvaa melko yleisenä koko maassa pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. Se on karikkeenlahottaja ja viihtyy lehti- ja sekametsissä, lehdoissa ja puistoissa hiljattain rikotulla maassa, metsäteillä ja hakkuujätteillä. Puutarhassa vanhoihin omenajätekasoihin voi ilmaantua runsaastikin huhtasieniä.". 

Suosittelen!

Suomen Luonto: "Huhtasieni on ruokasienen aatelia"

Ps. kuvien kuvanlaatu ei ole parhaimpia, kun siinä iltavalaistuksessa kännykkäkameralla sieniä innoissani kuvailin, mutta eiköhän kuvista  selvää saa. :)

Minttua ja malvankukkaa

Olin siskoni luona kyläilemässä, ja ihailin siellä uutta sisäyrttipuutarhaa, jossa kasvoi sitruunamelissaa, basilikaa ja salaattia. Laite piti hiljaista hurinaa ja pulputusta samalla kun se valaisi ja kierrätti vettä yrteille. Tuollaiset sisäpuutarhat ovatkin tällä hetkellä suosittuja, enkä ihmettele. Oli rauhoittavaa katsella tuoreita yrttejä talven keskellä, ihailla kasvunvoimaa ja napata muutama yrtinlehti myös salaattiin. Onhan sitä jo kaivannutkin, jotain vehreää ja kasvavaa nimittäin. Ja miltä se taas tuntuukaan kun huomaa jossain vaiheessa keväisen alkavan viherryksen, ensimmäiset kasvien silmut ja luonnon vehreyden rauhaisan esiin astumisen. Sitä itsekin herää eloon uudelle tavalla keväisin. Talvi on sellaista sisäisen puutarhan hoitamisen aikaa. Keväiseen vehreyteen on vielä hetki aikaa kuitenkin, on vasta helmikuun alku, joten vielä saa ja joutuu hetken odottamaan.

 

Nähdä maailma hiekanjyvässä
ja taivas kedon kukassa,
kannattaa kädessään loputtomuutta
ja viettää ikuisuutta tunnissa.

William Blake 

- minttua ja malvankukkaa -

Tutkiskelin teehyllyäni ja löysin pussillisen aikaa sitten ostamaani teetä, joka oli tehty itsekasvatetuista mintusta ja malvankukista. Malvankukka on minulle ihan uusi tuttavuus, vaikka tuo malvankukkaa sisältävä yrttiteepussi olikin ollut kaapissani jo hyvän aikaa. Jokin tuossa malvankukassa rupesi kiinnostamaan ja pakkohan se oli heti etsiä siitä tietoa. Lukemani mukaan malvoja on käytetty paljon kansanperinteessä rohtotarkoituksissa muun muassa hengitystieongelmiin, iho- ja silmätulehduksiin ja myös kuivan ihon hoitoon. Kiinnostavaa! Malvojakin on monenlaista ja esimerkiksi kiiltomalvaa voisi vaikka kokeillakin kasvattaa ja kuivattaa. Joissain teksteissä epäiltiin malvojen kansanperinteeseen liittyvien rohtovaikutusten todenperäisyyttä, mutta kaikkeahan voi epäillä. Minä en nyt kuitenkaan epäile, mieluummin vaikka kokeilen itse.

Joutuukohan tässä siispä siemenhankintoja vielä tekemään, vai löytyisiköhän jostain vaihtarina malvan siemeniä?  

Rohdoskasveihin olisi kiinnostava tutustua enemmänkin, ja mikäpä estää niihin tutustumisen. Kunhan vain osaisi päättää, mistä lähteä liikkeelle. Yrttitarhan ainakin aion perustaa parvekkeelle, palstalle tai salaiseen puutarhaan, johonkinlie. Tulipahan mieleen, että missäköhän kunnossa parvekkeelle ruukkuun jättämäni minttukin on, vetreytyyköhän se kesää kohden vai jääkö vain kuolleeksi risuksi? Mintuthan on kyllä sitkeitä selviytyjiä, joten jospa se vielä yllättää!

Löytöjä!

Ainiin, löysin kuin löysinkin unelmoimani sienikorin jo nyt! Kori löytyi Järvenpään Helmi-kirpputorilta!. Suosittelen kyllä Järvenpään kirpputoreja, siellä on monen monta hyvää kirppistä! :) Löytämäni kori on sen verran tilava, että sinne mahtuu oikein loistavasti suurenmoinenkin sienisaalis. Kyllä se maailmankaikkeus tietää minkäkokoisen sienikorin tarvitsen tulevia sienisaaliita kerätessäni. ;)

Luonto ei tee mitään turhaan. 

(Aristoteles)

Unelmia sienikorissa

Usko minua: Mikään ei ole niin vaarallista kuin sisällä istuminen, 

silloin saa helposti kaikenlaisia aatteita.
-Hemuli-

Olen unelmoinut sienimetsistä. Suppismättäistä sammaleen keskellä. Tateista, kanttarelleista ja rouskuista. Jopa omasta sienikorista, ajatus, jolle siskonikin naureskeli. Sienikori, tuo tarpeellinen jokaisen tosi sienestäjän tarvike, sellainen pitää hankkia tuleville sieniretkille! Ei sieniä voi nuhjustaa muovipusseissa eikä heittää sankkoon liiskaantumaan. Niin se vain on - sienikori on hankittava. Koria ajattelin lähteä katsastamaan joku päivä Annansilmät-aitasta. Siellä myydään näkövammaisten valmistamia tuotteita. Paikan päälle se on mentävä hypistelemään ja valitsemaan, vaikka verkkokauppakin Annasilmät-aitalla olisi. 

Ja niin houkuttavan koukuttavaa on ollut seurailla sieniseuran sienisaalispäivityksiä. Talvihan on oikein mukavaa aikaa. Se, mitä ei voi vielä toteuttaa, siitä voi unelmoida. :). Saada kaikenlaisia aatteita sienikoreista muihin unelmiin. Onneksi viime syksynä löytyi suppilovahveroita sen verran, että niitä riittää koko talveksi sieni-ikävää helpottamaan. Tänään valmistuikin sieni-kasviscanneloja, olivat hyviä!! Kokkauskuvat ja reseptit jääkööt kuitenkin johonkin toiseen kokkauskertaan, tässä kun vasta harjoittelen tätä asioiden julkituomista.

 

"Syksyn tullen sieniä kasvaa karhunkankahalla.
Mörri-Möykky se sateessa istuu kärpässienen alla.
Ottaisin minä Mörri-Möykyn jos vain kiinni saisin
pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin."

"Aiemmin puhuttiin vaihtoehtoisesta viljelystä, vaikka itse asiassa luonnomukaisessa viljelyssä ei ole mitään vaihtoehtoista. Se on ainoa oikea tapa, jos haluaa maan voivan hyvin." 

 Keittiöpuutarhurin käsikirja

Sieniunelmien lomassa olen myös lueskellut kasan puutarhakirjoja kirjaston valikoimista ja tällä hetkellä luettavanani on kaksi luonnonmukaisen puutarhanhoidon kirjaa - Luonnonmukainen puutarhanhoito ja Luonnonmukainen kotipuutarha. Erityisesti tuo ensimmäinen kirja on ollut mielestäni hyvä ja kattava. Siinä käsitellään luonnonkiertokulkua, maaperän rakennetta, kompostin rakentamista sekä hyötykasvien, kukkien ja puiden kasvattamista mahdollisimman puhtaasti ja luonnonmukaisesti. Alunperinkin omana ajatuksenani on ollut toki kasvien kasvattaminen mahdollisimman luonnonmukaisesti, joten en ole oikeastaan edes törmännyt kovin "luonnottomiin" vaihtoehtoihin puutarhailussa. Nokkoskäyte, kananmunankuoret, kasviparit, niitä muun muassa pääsen testaamaan sitten käytännössä kesällä.  Nyt voi vasta tehdä viljelysuunnitelmia ja unelmoida. :)

Sieniä ja puutarhajuttuja. Niin se vaan on.

Takaisin luontoon. Elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet
- Muumipappa

Bongasin myös jonkin aikaa sitten puutarha-alan messut "Kevätmessut", joihin samantien jo päätin meneväni. Kevätmessut on Helsingissä Messukeskuksessa 26-29.3.2015. Sinnehän ne kaikki puutarhailijat kokoontuu, eli sinne se siis on mentävä. Lähtisiköhän joku hengenheimolainen mukaan, täytyypä kysellä!