Minttua ja malvankukkaa

Olin siskoni luona kyläilemässä, ja ihailin siellä uutta sisäyrttipuutarhaa, jossa kasvoi sitruunamelissaa, basilikaa ja salaattia. Laite piti hiljaista hurinaa ja pulputusta samalla kun se valaisi ja kierrätti vettä yrteille. Tuollaiset sisäpuutarhat ovatkin tällä hetkellä suosittuja, enkä ihmettele. Oli rauhoittavaa katsella tuoreita yrttejä talven keskellä, ihailla kasvunvoimaa ja napata muutama yrtinlehti myös salaattiin. Onhan sitä jo kaivannutkin, jotain vehreää ja kasvavaa nimittäin. Ja miltä se taas tuntuukaan kun huomaa jossain vaiheessa keväisen alkavan viherryksen, ensimmäiset kasvien silmut ja luonnon vehreyden rauhaisan esiin astumisen. Sitä itsekin herää eloon uudelle tavalla keväisin. Talvi on sellaista sisäisen puutarhan hoitamisen aikaa. Keväiseen vehreyteen on vielä hetki aikaa kuitenkin, on vasta helmikuun alku, joten vielä saa ja joutuu hetken odottamaan.

 

Nähdä maailma hiekanjyvässä
ja taivas kedon kukassa,
kannattaa kädessään loputtomuutta
ja viettää ikuisuutta tunnissa.

William Blake 

- minttua ja malvankukkaa -

Tutkiskelin teehyllyäni ja löysin pussillisen aikaa sitten ostamaani teetä, joka oli tehty itsekasvatetuista mintusta ja malvankukista. Malvankukka on minulle ihan uusi tuttavuus, vaikka tuo malvankukkaa sisältävä yrttiteepussi olikin ollut kaapissani jo hyvän aikaa. Jokin tuossa malvankukassa rupesi kiinnostamaan ja pakkohan se oli heti etsiä siitä tietoa. Lukemani mukaan malvoja on käytetty paljon kansanperinteessä rohtotarkoituksissa muun muassa hengitystieongelmiin, iho- ja silmätulehduksiin ja myös kuivan ihon hoitoon. Kiinnostavaa! Malvojakin on monenlaista ja esimerkiksi kiiltomalvaa voisi vaikka kokeillakin kasvattaa ja kuivattaa. Joissain teksteissä epäiltiin malvojen kansanperinteeseen liittyvien rohtovaikutusten todenperäisyyttä, mutta kaikkeahan voi epäillä. Minä en nyt kuitenkaan epäile, mieluummin vaikka kokeilen itse.

Joutuukohan tässä siispä siemenhankintoja vielä tekemään, vai löytyisiköhän jostain vaihtarina malvan siemeniä?  

Rohdoskasveihin olisi kiinnostava tutustua enemmänkin, ja mikäpä estää niihin tutustumisen. Kunhan vain osaisi päättää, mistä lähteä liikkeelle. Yrttitarhan ainakin aion perustaa parvekkeelle, palstalle tai salaiseen puutarhaan, johonkinlie. Tulipahan mieleen, että missäköhän kunnossa parvekkeelle ruukkuun jättämäni minttukin on, vetreytyyköhän se kesää kohden vai jääkö vain kuolleeksi risuksi? Mintuthan on kyllä sitkeitä selviytyjiä, joten jospa se vielä yllättää!

Löytöjä!

Ainiin, löysin kuin löysinkin unelmoimani sienikorin jo nyt! Kori löytyi Järvenpään Helmi-kirpputorilta!. Suosittelen kyllä Järvenpään kirpputoreja, siellä on monen monta hyvää kirppistä! :) Löytämäni kori on sen verran tilava, että sinne mahtuu oikein loistavasti suurenmoinenkin sienisaalis. Kyllä se maailmankaikkeus tietää minkäkokoisen sienikorin tarvitsen tulevia sienisaaliita kerätessäni. ;)

Luonto ei tee mitään turhaan. 

(Aristoteles)