Keskeneräisyyksiä suven ja runojen tunnelmissa

No eilenhän se oli suven ja runojen ja Eino Leinon päivä, mutta voihan sitä suven ja runojen tunnelmissa olla muinakin päivinä. Tässäpä siis runomakupalana runo eilisen liputuspäivän kunniaksi.

"Mä metsän polkua kuljen

kesäillalla aatteissain

ja riemusta rintani paisuu

ja mä laulelen, laulelen vain.

Tuoll´lehdossa vaaran alla

oli kummia äskettäin,

niin vienoa, ihmeellistä

all´lehvien vehreäin.

Minä miekkonen vain sen tiedän,

minä vain sekä muuan muu

ja lehdon lempivä kerttu

ja tuoksuva tuomipuu."

Eino Leino

Muita makupaloja ei olekaan tarjolla, sillä jostakin kumman syystä viimeaikaiset makupalaprojektit ovat kariutuneet alkuunsa, epäonnistuneet toinen toisensa jälkeen, heh!

Ensin yritin tehdä voikukannuppukapriksia. Ohjeen löysin täältä.

No ne eivät onnistuneet, sillä unohdin saamattomuuttani nuput lillumaan suolaveteen tuuurhan pitkäksi aikaa, pois ne oli heitettävä.

Sitten päätin tehdä hölskyretiisejä, ohjenuorana käytin netistä löytyneitä ohjeita. No eivät nekään onnistuneet, vaikka olin niitä viime kesänäkin kokeillut.  Oli oman palstan retiisejä, tilliä ja persiljaakin, mutta jostakin kumman syystä haisivat ja maistuivat oudolta, pois nekin oli heitettävä. 

Näiden jälkeen päätin vielä yrittää makupalojen parissa ahertamista, ja inspiroiduin keräämään mustaherukanlehtiä kesäjuoman valmistamista varten. Reseptiksi otin tällä kertaa netissä vastaan tulleen ohjeen Louhisaaren juoma. Kuulostaa ja varmaan maistuukin aivan loistavalta kesäjuomalta. Joskus olen maistellutkin mustaherukanlehtijuomaa ja vesi herahtaa kielelle jo ajatuksesta. No en päässyt maistelemaan oma tekemää juomaa, sillä herukanlehdet ehtivät ruveta käymään vesikipossa johon ne laitoin "hetkeksi" likoamaan. No kieltämättä hetki muuttui 1,5 päiväksi ja siinä sitä sitten oltiin, pois heitettävien lehtien äärellä. Jäi juomat tekemättä ja maistamatta. 

Eipä onnistunut makupalat ei. Turhapa sitä lannistua epäonnistumisista, jotakinhan tästäkin kait opin. Ja ehkäpä joku saa tästä jutusta inspiraation kokeilla jotakin näistä ja onnistuukin siinä.

Onnistumisiin!

"Oli mullakin pieni onneni,
mut minusta oli se suuri,
ja luulenpa, siks oli suuri se,
kun se mun oli onneni juuri."

Eino Leino 

Kuusenkerkkiä keräämään...

...sillä nyt ovat pienet tupsukkaat parhaimmillaan.

Kuusenkerkät ovat kuusien nuoria versoja, jotka ovat juuri nyt ainakin eteläisemmässä Suomessa parhaimmillaan. Nuo vaaleat herkkupalat päätyivät myös kerättäväksi Kuutarhurin koriin ja siitä maisteltavaksi ja säilöttäväksi. Ensimmäistä kertaa keräsin, maistelin ja tykästyin kyllä! 

Kuusenkerkkiä on helppo kerätä, tässä kohtaa tietenkin täytyy muistuttaa, että kuusenkerkkien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan keräämiseen tulee olla aina maanomistajan lupa. Mutta keräysluvan saatua, voi hipsiä kuusien luokse ja istuen tai seisten napsia oksien päistä kerkkiä koriin. Ei tarvitse kyykistellä, ei kurotella, jos siis ei välttämättä halua putsata koko kuusta putipuhtaaksi kerkistä. Nopeasti saa napsittua korillisen kerkkiä omalla seisomakorkeudella olevilta oksilta. Ja kori se täyttyi, ja tyytyväisenä saaliiseen päädyin keittelemään maistiaisiksi kuusenkerkkä-minttuteetä. Reseptejä ja käyttövinkkejä löytyy netistä varmasti monenmonta. Itse kiehautin veden ja kaadoin veden kerkkien ja mintunoksien päälle ja annoin hautua hetken. Hyvää tuli! Useampi pakastepussillinen kerkkiä päätyi myös pakastettavaksi sellaisenaan ja pakastimessa ne odottavat sitten tulevaa käyttöä, mihin sitten keksinkin niitä käyttää.Niin että keräämään vaan, ja herkullisia herkkuhetkiä kerkkien parissa! 

Makupaloja nokkosesta, horsmasta ja raparperista

Mökillä ollessa ympärillä olevan luonnon puhkeaminen vihertävään väriloistoonsa inspiroi maistelemaan luonnon antimia. Muun muassa nokkosta, parsaa ja raparperia päätyi tällä kertaa lautaselle erimuodoissa.

Nokkosta keräämään

Keittymässä nokkoslannoitetta kasveille ja teetä itselle

Nokkossipsejä uuniin menossa

Ripaus oliiviöljyä ja suolaa, ja uuniin 200 °C noin 5 minuutiksi

Hmm... hieman täytyy totutella nokkossipsien suussasulavaan rakenteeseen, maku on kyllä ihan hyvä. :)

Horsmaparsoja odottamassa keittämistä. Keitto-ohjeena parsojen tapaan, keittäminen suolalla maustetussa väljässä vedessä niin että pehmenevät, mutta pysyvät kiinteinä.

Keittämisen jälkeen lautasella, vain voi puuttuu.

Raparperista tehtiin mehua ja raparperimuhennosta lettujen kanssa. Raparperi on kyllä yksi kestosuosikeistani, vaikka vielä reseptit vaativat hiomista. Raparperi-mansikkakiisseliä ei kyllä mikään voita.

Korvasieniä metsäpolulla

Jotain jäi luontoonkin vain ihmettelemistä varten, nimittäin korvasieniä, joita löytyi metsälenkin varrelta muutama hassu pieni. Tätä erikoisuutta en ole vielä päässyt/uskaltautunut kokkailemaan. Ohjeenahan on vähintään kaksi kertaa 5 minuutin keittäminen väljässä vedessä. Ei vain ryöppääminen vaan keittäminen ja keittämisen välissä huuhtelu. Keittämisohjeet toki kannattaa vielä tarkistaa Eviran sivuilta sillä korvasienihän on käsittelemättömänä / väärin käsiteltynä tappavan myrkyllinen. Vaatii siispä vielä rohkeutta, että kokkailtavaksi asti päätyvät keittiööni. ;) Korvasienet bongasin tarkkaillessani, löytyiskö huhtasieniä tai muita herkullisia keväisiä sieniä, mutta tällä kertaa sienet päättivät piilotella minulta.

No löytyipähän muuta maisteltavaa. Luonto on kyllä ihmeellinen aarreaitta!

Villinä luontoon

Viime kesänä sanoin avopuolisolleni lähteväni äitini ja siskoni kanssa hortoilemaan.  Mitäköhän hän siinä kohtaa mietti, sillä hänelle selvisi vasta hieman ennen lähtemistäni, että emme tosiaan vain hortoile minne sattuu, vaan menemme keräämään villivihanneksia. Hortoilua se oli kyllä silloin parhaimmillaan, päämäärätöntä vaeltelua, jolla oli sitten kuitenkin päämäärä.

Olin tänään Dodon Kaupunkiviljelijöiden järjestämällä Yrtit ja villivihannekset kurssilla. Kurssi pidettiin Dodon toimistolla ja kaksipäiväisen kurssin tämän päivän aiheena oli villivihannekset. Villivihannekset ovat siis niitä syötäviä kasveja, jotka tuolla luonnossa villinä kasvavat. Nokkosta, voikukkaa, vuohenputkea ja niin edespäin. Useimmat hortat ovat juuri niitä, joita monet nimittävät rikkaruohoiksi. Itse jalkauduin ensimmäistä kertaa hortoilemaan juuri viime kesänä siskoni ja äitini kanssa, jos marjojen keruuta ei siis tässä kohtaa lasketa hortoiluksi. Ja innostuneena aion jatkaa hortoilua ja laajentaa kattausta monipuolisemmalla hortalla.

Villivihannesten keruun, hortoilun voi aloittaa melkeinpä heti, kun maasta alkaa nousta vihreää. Monet villivihannekset ovatkin parhaimmillaan juuri nuorina alkuina. Jos kevät on kovinkin aikaisessa tänä vuonna, ainakin näillä näkymin saattaisi niin olla, niin hortailun voi aloittaa jo ihan lähiaikoina. Takatalvi toki ehtii tulla vielä moneen kertaan, mutta kyllä se kevätkin sieltä jokatapauksessa joskus saapuu. Niin kuin aikaisemminkin jo olen todennut, hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty.

Villivihanneksia voi kaupunkilaisetkin keräillä, ei tarvitse lähteä kauas maaseudulle, kunhan vain tarkkailee ympäristöä hieman tarkemmin liikenteen, maaperän ja alueen käytön suhteen. Tienvarsien kasvit kannattaa suosiolla jättää keräämättä. Myös jonkinlainen alueen historian tietous on hyvästä, ettei vaan keräile kasveja vanhoilta jätemailta tms. Hieman syrjemmältä on ehkäpä turvallisempaa kerätä, ja aina on hyvä pestä kasvit keruun jälkeen. 

Inspiroivia hortareseptejäkin oli jaossa kurssilla ja esimerkiksi voikukan kukinto munakkaan ja horsmaparsojen kokkaus kuulostivat riittäviltä inspiraation lähteiltä hortoiluun. Kurssin innoittamana mietin jo alkavaa hortoilukautta ja keruusuunnitelmissa voisi olla esimerkiksi apilat, horsma, vuohenputki, mesiangervo, marjatuomipihlajanmarjat, juolavehnä, timotei, voikukka kukintoineen lehtineen, nokkonen, liitulaukka, kanankaali jne. Viime kesänä keräilin vähän nokkosta, voikukan lehteä, marjapensaiden lehtiä ja siankärsämöä. Ensikesänä voikin sitten laajentaa taas kattausta, vielä kun oppisi tunnistamaan kasvit! 

Selailin kurssiohjaajan mukanaan tuomaa kasvikirjaa "Suuri Pohjolan kasvio", joka vaikutti kattavalta opukselta ja laitoinkin sen samantien kirjastosta varaukseen. Jos se vaikuttaa hyvältä, niin ehkäpä sellaisen voisi hankkia itsellekin. Tunnistusapua käytännössä voisi tarjota myös kasvitieteelliset puutarhat, senkin joku kurssilla ideoi. Nettisivustoista, tiedon keruuseen liittyen, tuli mainituksi www.yrttitarha.fi, jota olenkin jo selaillut. Sieltä löytyy yrttihausta yrttilista hortailun tai yrttitarhailun avuksi. Yrttikävelyitä on myös nykyään monen eri tahon järjestäminä, joten tietoa varmasti löytyy.

Kurssilla sivuutettiin myös muutamia viljelyvinkkejä kateviljelyyn, etanoiden torjuntaan ja taimikasvatuksen liittyen, sen enempiä niistä kuitenkaan nyt kertoilematta. Viikon päästä kurssin toisen osion aiheena on yrtit. Sitä odotellessa.

"Kevätsää lämmittää, luonnon kauniin herättää.

Katsokaa: sulaa maa, puut jo silmut saa.
Lintusten nyt laulu soi niityt kaikki vihannoi.
Kevätsää lämmittää, luonnon herättää."

Dodo ry

Viime viikolla olin huolisssani siitä, miten alakuulla istuttamani paprikat ja chilit lähtisivät kasvamaan, vai lähtisivätkö ollenkaan. Ihan turhaan! Tällä viikolla olen saanut ihastella kasvun ihmettä ja seurata kuinka pienestä siemenestä nopeasti kasvaa reipas pieni kasvin alku. Alla olevissa kuvissa on paprikan alkuja. Chilitkin ovat lähteneet ujoon kasvuun. Vaikka onkin vielä varhainen kevät, taimet tuntuvat saaneen valoa kasvua varten, ja onhan aurinko jo päivittäin kauemman aikaa valaisemassa. Päivän pituus on tänään ollut jo 10 h 25 min Forecan mukaan. Niin se kevät vaan taas sieltä saapuu.

Uusia esikasvatuksia suunnittelen laittavani seuraavan kerran vasta maaliskuun loppupuolella, sillä tämän puutarhurin kasvatukset siirtyvät uuden kodin ikkunoiden eteen. Vähemmän on muutossa sitten siirreltävää ja kasvukausi silti riittänee. Sitä mietin, että ehtivätköhän paprikan alut kasvaa sen verran, että ne on jo siirretävä uuteen astiaan ennen muuttoa? Katsotaan, mitä parissa viikossa tapahtuu.

Vihannespaprika

Suippopaprika

"Kauvan kattanut maata on

hallan ja hämärän vyö,

kauvan on kuura

peittänyt maan,

kauvan on huura

huokunut mielihin hallaa vaan -

Paistaos armahin aurinko,

hellitä hempeä pouta,

jotta lähtisi sydänten jää

ja sulais rintojen routa."

Eino Leino Kevätlaulu