Villinä luontoon

Viime kesänä sanoin avopuolisolleni lähteväni äitini ja siskoni kanssa hortoilemaan.  Mitäköhän hän siinä kohtaa mietti, sillä hänelle selvisi vasta hieman ennen lähtemistäni, että emme tosiaan vain hortoile minne sattuu, vaan menemme keräämään villivihanneksia. Hortoilua se oli kyllä silloin parhaimmillaan, päämäärätöntä vaeltelua, jolla oli sitten kuitenkin päämäärä.

Olin tänään Dodon Kaupunkiviljelijöiden järjestämällä Yrtit ja villivihannekset kurssilla. Kurssi pidettiin Dodon toimistolla ja kaksipäiväisen kurssin tämän päivän aiheena oli villivihannekset. Villivihannekset ovat siis niitä syötäviä kasveja, jotka tuolla luonnossa villinä kasvavat. Nokkosta, voikukkaa, vuohenputkea ja niin edespäin. Useimmat hortat ovat juuri niitä, joita monet nimittävät rikkaruohoiksi. Itse jalkauduin ensimmäistä kertaa hortoilemaan juuri viime kesänä siskoni ja äitini kanssa, jos marjojen keruuta ei siis tässä kohtaa lasketa hortoiluksi. Ja innostuneena aion jatkaa hortoilua ja laajentaa kattausta monipuolisemmalla hortalla.

Villivihannesten keruun, hortoilun voi aloittaa melkeinpä heti, kun maasta alkaa nousta vihreää. Monet villivihannekset ovatkin parhaimmillaan juuri nuorina alkuina. Jos kevät on kovinkin aikaisessa tänä vuonna, ainakin näillä näkymin saattaisi niin olla, niin hortailun voi aloittaa jo ihan lähiaikoina. Takatalvi toki ehtii tulla vielä moneen kertaan, mutta kyllä se kevätkin sieltä jokatapauksessa joskus saapuu. Niin kuin aikaisemminkin jo olen todennut, hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty.

Villivihanneksia voi kaupunkilaisetkin keräillä, ei tarvitse lähteä kauas maaseudulle, kunhan vain tarkkailee ympäristöä hieman tarkemmin liikenteen, maaperän ja alueen käytön suhteen. Tienvarsien kasvit kannattaa suosiolla jättää keräämättä. Myös jonkinlainen alueen historian tietous on hyvästä, ettei vaan keräile kasveja vanhoilta jätemailta tms. Hieman syrjemmältä on ehkäpä turvallisempaa kerätä, ja aina on hyvä pestä kasvit keruun jälkeen. 

Inspiroivia hortareseptejäkin oli jaossa kurssilla ja esimerkiksi voikukan kukinto munakkaan ja horsmaparsojen kokkaus kuulostivat riittäviltä inspiraation lähteiltä hortoiluun. Kurssin innoittamana mietin jo alkavaa hortoilukautta ja keruusuunnitelmissa voisi olla esimerkiksi apilat, horsma, vuohenputki, mesiangervo, marjatuomipihlajanmarjat, juolavehnä, timotei, voikukka kukintoineen lehtineen, nokkonen, liitulaukka, kanankaali jne. Viime kesänä keräilin vähän nokkosta, voikukan lehteä, marjapensaiden lehtiä ja siankärsämöä. Ensikesänä voikin sitten laajentaa taas kattausta, vielä kun oppisi tunnistamaan kasvit! 

Selailin kurssiohjaajan mukanaan tuomaa kasvikirjaa "Suuri Pohjolan kasvio", joka vaikutti kattavalta opukselta ja laitoinkin sen samantien kirjastosta varaukseen. Jos se vaikuttaa hyvältä, niin ehkäpä sellaisen voisi hankkia itsellekin. Tunnistusapua käytännössä voisi tarjota myös kasvitieteelliset puutarhat, senkin joku kurssilla ideoi. Nettisivustoista, tiedon keruuseen liittyen, tuli mainituksi www.yrttitarha.fi, jota olenkin jo selaillut. Sieltä löytyy yrttihausta yrttilista hortailun tai yrttitarhailun avuksi. Yrttikävelyitä on myös nykyään monen eri tahon järjestäminä, joten tietoa varmasti löytyy.

Kurssilla sivuutettiin myös muutamia viljelyvinkkejä kateviljelyyn, etanoiden torjuntaan ja taimikasvatuksen liittyen, sen enempiä niistä kuitenkaan nyt kertoilematta. Viikon päästä kurssin toisen osion aiheena on yrtit. Sitä odotellessa.

"Kevätsää lämmittää, luonnon kauniin herättää.

Katsokaa: sulaa maa, puut jo silmut saa.
Lintusten nyt laulu soi niityt kaikki vihannoi.
Kevätsää lämmittää, luonnon herättää."

Dodo ry

Viime viikolla olin huolisssani siitä, miten alakuulla istuttamani paprikat ja chilit lähtisivät kasvamaan, vai lähtisivätkö ollenkaan. Ihan turhaan! Tällä viikolla olen saanut ihastella kasvun ihmettä ja seurata kuinka pienestä siemenestä nopeasti kasvaa reipas pieni kasvin alku. Alla olevissa kuvissa on paprikan alkuja. Chilitkin ovat lähteneet ujoon kasvuun. Vaikka onkin vielä varhainen kevät, taimet tuntuvat saaneen valoa kasvua varten, ja onhan aurinko jo päivittäin kauemman aikaa valaisemassa. Päivän pituus on tänään ollut jo 10 h 25 min Forecan mukaan. Niin se kevät vaan taas sieltä saapuu.

Uusia esikasvatuksia suunnittelen laittavani seuraavan kerran vasta maaliskuun loppupuolella, sillä tämän puutarhurin kasvatukset siirtyvät uuden kodin ikkunoiden eteen. Vähemmän on muutossa sitten siirreltävää ja kasvukausi silti riittänee. Sitä mietin, että ehtivätköhän paprikan alut kasvaa sen verran, että ne on jo siirretävä uuteen astiaan ennen muuttoa? Katsotaan, mitä parissa viikossa tapahtuu.

Vihannespaprika

Suippopaprika

"Kauvan kattanut maata on

hallan ja hämärän vyö,

kauvan on kuura

peittänyt maan,

kauvan on huura

huokunut mielihin hallaa vaan -

Paistaos armahin aurinko,

hellitä hempeä pouta,

jotta lähtisi sydänten jää

ja sulais rintojen routa."

Eino Leino Kevätlaulu