Palstalla kasvaa kesän makuja

Taas on piipahdettu palstalla tarkastelemassa tilannetta ja todettu, että kyllä sieltä rikkaruohojen kitkemisen jälkeen paljastuu kesän makujen paraati. Vaikka palsta tuntuu vielä näyttävän autiolta ja aika tyhjältä, niin siellä ne hiljalleen kasvavat; nimittäin lehtikaalit, tillit, retiisit, persiljat, salaatit, sipulit, kesäkurpitsat ja muut. Kohta on lautasella jo oman maan antimia, aivan mahtavaa!

Tällä kertaa penkin välit ovat turhankin leveät, mutta ensikesänä täytyy ottaa tila paremmin käyttöön. Ei jää rikkaruohoillekaan sitte niin paljoa tilaa kasvaa.

Letikaalipenkissä minua odotti iloinen yllätys, sillä kaksi lehtikaalilajiketta Half tall  ja Red russian ovat kasvaneet hyvin. Yksi lehtikaalin siemenpussi on avaamatta, lajike Starbor F1 Hybrid. Ja kasvatusohjeen mukaan tuota Starboria voisi kasvatella kotona ikkunalaudalla läpi vuoden, lehdet syödään poimitaan jo pienenä. Sehän tarkoittaa sitä, että palstakauden päätyttyä voin jatkaa puutarhurin hommia kotona. :)

,

Half tall -lehtikaali

Red russian-lehtikaali yllättää erikoisella ulkomuodollaan, nimittäin lehtiruodit ovat punaiset. Erikoisen näköinen, jännittävää maistella sitten onko lajeissa minkälaisia makueroja. Red russian-lehtikaalinhan sain blogin kautta (Isoäidin Kasvit, ks. aikaisempi kirjoitus täältä). Molemmat lehtikaalit kylvin suoraan palstalle.

Red russian -lehtikaali

Lehtikaalipenkissä oli taas myös jotakin ylimääräistä, sillä siellähän ne pienet muurahaiset rakensivat edelleen imperiumiaan ahkeralla työtahdilla. Ei auttanut viime kertainen mullan siirto, oli taas munia, toukkaa ja muurahaista. Oih. Hyötykasviyhdistyksen sivuilta löysin listan yrteistä tuholaisten torjunnassa, jonka mukaan muurahaisia voisi torjua esim. mintulla, kirvelillä ja laventelilla. Jotakin täytyy tehdä, mutta ratkaisu jääköön tehtäväksi juhannuksen jälkeen.

Kesäkurpitsat kasvavat myös urheina viileistä säistä huolimatta. Kesäkurpitsoja kasvaa palstalla neljää eri lajiketta: Atena Plokaa, Eight Ballia, Diamantia ja Nimbaa. Harmi etten merkinnyt niitä, mikä on mikäkin. Täytyy vaan arvuutella, kun rupeavat kasvattamaan kurpitsoja.

Ja joka kerrallahan oppii uutta, ja juuri tuo kasvien merkitseminen on yksi, mikä kannattaa mielstäni tehdä hyvin alusta alkaen. Vaikka kuinka ajattelisi, että kyllähän sitä muistaa, mikä on mikäkin, niin itse olen huomannut, että kaikkea ei muista kuitenkaan. Ja sitten sitä ihmetellään, että mitäköhän nämäkin olivat. Ja ryöpätään joitain vihreitä lehtiä pinaattina pakastimeen ja myöhemmin heitetään ne roskiin, kun epäilys kasvaa, ette ne eivät olleetkaan pinaattia. Nimimerkillä kokemusta on. ;) Suosittelen siispä alusta alkaen merkitsemään kasvit hyvin. :)   

Palstalla kasvaa myös muutama puska, joita silloin aikaisemmin ihmettelin. Toinen puska on epäilysteni jälkeen osoittautunut karviaispuskaksi. Ja vaikka puska onkin vielä kovin pieni, niin sen oksat melkeinpä notkuvat kypsyvistä karviaisista. Voi tätä onnen päivää! 

Että sellaisia kesänmakuja tällä kertaa palstalta.

Se on juhannus huomenna! 

Joten juhannustaikojen ihmeitä 

sekä valon, kesän ja yöttömän yön juhlaa!

Eih...

.. Aina ei kaikki suju leikiten...

Noh, tiedättekö sen tunteen, kun luonto ympärillä puhkeaa kukkaan ja vihertämään, ja jokapuolella on niin kaunista. Aurinko paistaa ja linnut laulaa. Ja matkalla omalle palstalle näkee jo kaukaa, kuinka kauniisti omalla palstallakin jo vihertää ja se niin hymyilyttää. Ja kun saapuu lähemmäksi palstan reunaa ja tajuaakin, että koko palstahan on täynnä rikkaruohoja, että nehän siellä vihertävät valtoimenaan... 

Palstalla todella vihersi, nimittäin voikukat, ohdakkeet ja jonkinlainen kortemikälie. Vain viljelykehykset, joihin olin kärrännyt usemman pussin uutta multaa olivat säästyneet tuolta rikkaruohojen vallankumoukselta. Leppoisa palstalla piipahdus vaihtuikin raivokkaaseen rikkaruohojen kitkemiseen. Eikä niissä rikkaruohoissa sinänsä, tiesinhän sen, että niitä tulee olemaan, mutta kun koko palsta oli niiden vallassa... Oih.

Oijoijoi...

Oijoijoijoijoij... Avomaankurkuille tehdyssä penkissä vihertää jo, nimittäin rikkaruohot. Ja huomaa taustalla pullistuneen harson alla ei todellakaan ollut lehtikaalien tunkua, vaan siellähän olivat oikein rikkaruohojen bileet, kun harson alle uskaltauduin kurkistamaan.

Ovatkohan naapuripalstalaiset kauhistelleet rikkaruohopeltoani? Pyöritelleet päitään ja muljautelleet silmiään. "Siinä taas jätetty palsta hoitamatta oman onnensa nojaan". Tai ehkäpä he eivät ole edes huomanneet... Häpeän tunteita kuitenkin siinä sain käydä läpi itsekseni nyppiessäni rikkaruohoista rehottavia penkkejä. Taisi olla sisäinen itsekriitikko taas vain vauhdissaan :D Nyt alkaa jo naurattamaan, vaikka sillä hetkellä ei naurattanut. Eihän sitä voi hetkessä olla valmis puutarhuri, saati olla kaiket aikaa kitkemässä.

Eikä sitä voi oppia, jos ei yritä ja malta jaksaa, vaikka tuntuisikin siltä, että matka on välillä kivikkoinen. Kyllä niitä unelmia kannattaa toteuttaa siitäkin huolimatta, että aina ei suju kuin tanssien vaan. Siksipä mitäpä sitä rikkaruohoista lannistumaan, vaikka alkujärkytys olikin suuri. Naapuripalstat kun näyttävät omiin silmiin olevan rikkaruohottomia ja kuin suoraan puutarhalehdistä. :D

Oijoijoi, noh mikäpä sen parempaa liikuntaa olisikaan kuin kykkiä monta tuntia rikkaruohoja kitkien. 

Siinä kitkiessä paljastui myös yllätys lehtikaalipenkissä, nimittäin isohko muurahaispesä. Kitkiessäni, pikkuisten muurahaisten risteillessä ympäriinsä, päätin hieman kaivaa lapiolla penkkiä ja sieltähän sitä löytyi muurahaisia, toukkia ja munia. Loppujen lopuksi kaivoin puolen neliömetrin kokoisen aukon lehtikaalipenkkiin ja kärräsin muurahaisten valtaaman multa-alueen pois palstalta. En tiedä onnistuuko muurahaispesän siirto niin, mutta inhotti ajatus siitä, että valtaavat koko penkin. Rakentavatkohan uuden yhdyskunnan vielä samaan kohtaan vai olisivatko tyytyväisiä muuttoon? Ja olisikohan niistä muurahaisista ollut edes haittaa kasveille, vai pikemminkin oman mukavuuden takiako halusin tuon pesän siirtää? Noh samalla palstan "siivoamis"vimmalla tuo pesäkin siirtyi.

Muurahaisia, toukkia ja munia.

Lehtikaalipenkki sai kyytiä

Lehtikaalipenkin päätyyn syntyneeseen "lisätilaan" rupesinkin kaavailemaan paikkaa jättikurpitsalle. Jospa jäljelle jääneestä lehtikaalipenkistä saisi riittävästi lehtikaalia, ettei jäisi kaduttamaan menetetyt lehtikaalien alut. Osan sain onneksi pelastettua ja siirrettyä, mutta osa jäi lapioimisen alle.

Kaikesta selvittiin ja nyt palsta on tältä erää putsattu, ja pienet taimen alut vahvistuvat päivä päivältä. Täytyykin niistä ottaa kuvia ensikerralla.

Tulevana viikonloppuna ohjelmassa on myös mökkipuutarhan katsastaminen. Miltäköhän siellä näyttää, ihan jännittää! :)

Aurinkoisen ihanaa kesäkuun alkua!

toivotellen: Kuutarhurin

Rohkeus on sitä, että uskaltaa aloittaa, yrittää ja jatkaa, eikä hetkessä lannistu.

Rohkeus on sitä, että uskaltaa kohdata haasteita ja epäonnistuakin, ja siltikin jatkaa.

Rohkeus on sitä, että kulkee kohti unelmiaan luottaen, 

että kaikki on juuri niin kuin on tarkoitettu olevan.