Kesän tunnelmia mökkipuutarhassa

Viikonloppuna pääsimme nauttimaan mökkeilystä ja luonnon rauhasta, sekä katsomaan mökkipuutarhan rauhallista kasvun alkua. Mitäpä sitä muuta ihminen kesällä kaipaakaan kuin sinisen taivaan, auringon paisteen, vehreän ruohon jalkojen alla, lintujen laulun ja aikaa katsella luonnon pieniä ihmeitä. Tässäpä tunnelmapaloja mökkipuutarhan ja luonnon antimista ja pienistä ihmeistä.

  

"Onnellinen on se ihminen,
joka osaa nauttia pienistä asioista,
arkipäiväisistä tapahtumista
auringonpaisteesta, linnuista langoilla,
aamiaisesta, päivällisestä, lounaasta,
aamun lehdestä postilaatikossa,
vastaantulevasta ystävästä -
Niin monet tavoittelevat elämän nautintoja
menemällä niiden ohitse."

T.Tabermann 

Kesäkurpitsaa

Ruohosipulia

omenan kukkaa

viinimarjaa

Perunaa

Minttua

Härkäpapuja

Puolukkaa

"Lennä, lennä hetken tulinen lintu.
Tee pesä pilvien väliin.
Sitä se onni on,
ettei hetkeen katso taakseen, eikä eteen."
T.Tabermann

 Sen enemmittä puheitta,

Kesätunnelmissa

Kevään sienistä kohta kesän sieniin...

Jos johonkin voi jäädä koukkuun, niin löytämisen riemuun. Viime syksyinen sienien löytämisen riemu on saanut minut myös innostumaan jo keväällä sienien etsimisestä ja oikeastaan näillä näppäimin kesäisestä sienestämisestä. Jonkin aika sitten löysinkin keväisten sienten aatelia, nimittäin kartiohuhtasieniä ja niistä kirjoittelinkin juttua tänne. Uusia löytöjä ja tunnistamisharjoittelua on ollut ohjelmassa myös viime viikkojen aikana, ja niihin tunnelmiin ovat kuuluneet korvasienet ja lehtokorvasienet ja kevätkaunolakit. 

Korvasienien olemuksessa on mielestäni jotain huumaavan kaunista. Ne ovat kuin pieniä taideteoksia poimuisine lakkeineen. Myrkyllisyytensä vuoksi ne eivät taida monenkaan lautasella päätyä, vaikka Eviran sivuilta löytyykin käsittelyohjeet, jotta korvasienet saadaan syömiskelpoisiksi. Minunkin korvasienilöytöni päätyivät osa kuivattavaksi ja osa käsittelyn jälkeen pakkaseen. Huvittuneena myönnän, että en vieläkään ole maistanut korvasientä, vaikka herkuksi sitä kehutaan. Kotona ne korvasienet vaan odottavat kokkaamista.

 Vasemmalla lehtokorvasieni, oikealla korvasieni (Sipoonkorpi 17.5.2015)

Löytöjä iltalenkin varrelta (Vantaa 13.5.2015)

Korvasienet kuivumassa auringon lämmössä

Tunnistamisharjoittelua: kevätkaunolakki 

Keväkaunolakit ovat myös keväisiä sieniä ja kasvavat yleensä nurmikolla ryhminä ja rengasmaisesti. Nämä yllä olevat löytyivätkin rykelmässä nurmikolta rakennuksen seinän viereltä. Kevätkaunolakeissa on jauhoinen tuoksu ja nekin ovat herkullisia ruokasieniä, eivätkä ne tarvitse käsittelyä. 

Keväisistä sienistä taitaa jäädä löytämättä tällä kertaa poimukellomörsky, joka jostakin syystä olisi ollut houkuttava löytää, ehkä jo pelkästään hassun nimensä vuoksi. Poimukellomörsky on haavikoiden sieni, joten vielä kun oppisi tunnistamaan hyvin haavan, niin ehkäpä ensikeväänä jo saattaisi löytää mörskyjä. PS. kaikenlaisissa puistikoissa on tullut jo koluttua ja mietiskeltyä, että olisiko nuo tai nuo haapoja. Mutta vielä en ole varmuutta löytänyt tunnistamiseen.
Miten paljon luontoon liittyvää uuden opettelua onkaan, aivan kuin olisi taas peruskoulussa opettelemassa. Aivan mahtavaa!

Seuraavaksi siirrytäänkin sitten jo kesäisempiin sieniin, nimittäin tatteihin, kanttarelleihin ja muihin herkkuihin, vielä hetken kun malttaa odottaa. Sienikorit käyttöön!

On

rouskua, tattia, haperoa,

vahakasta ja malikkaa,

kuukusta, vinokasta, haarakasta,

mörskyä ja valmuskaa,

nuljaskaa, vahveroa, 

hytykkää ja kääpää

on.

Eih...

.. Aina ei kaikki suju leikiten...

Noh, tiedättekö sen tunteen, kun luonto ympärillä puhkeaa kukkaan ja vihertämään, ja jokapuolella on niin kaunista. Aurinko paistaa ja linnut laulaa. Ja matkalla omalle palstalle näkee jo kaukaa, kuinka kauniisti omalla palstallakin jo vihertää ja se niin hymyilyttää. Ja kun saapuu lähemmäksi palstan reunaa ja tajuaakin, että koko palstahan on täynnä rikkaruohoja, että nehän siellä vihertävät valtoimenaan... 

Palstalla todella vihersi, nimittäin voikukat, ohdakkeet ja jonkinlainen kortemikälie. Vain viljelykehykset, joihin olin kärrännyt usemman pussin uutta multaa olivat säästyneet tuolta rikkaruohojen vallankumoukselta. Leppoisa palstalla piipahdus vaihtuikin raivokkaaseen rikkaruohojen kitkemiseen. Eikä niissä rikkaruohoissa sinänsä, tiesinhän sen, että niitä tulee olemaan, mutta kun koko palsta oli niiden vallassa... Oih.

Oijoijoi...

Oijoijoijoijoij... Avomaankurkuille tehdyssä penkissä vihertää jo, nimittäin rikkaruohot. Ja huomaa taustalla pullistuneen harson alla ei todellakaan ollut lehtikaalien tunkua, vaan siellähän olivat oikein rikkaruohojen bileet, kun harson alle uskaltauduin kurkistamaan.

Ovatkohan naapuripalstalaiset kauhistelleet rikkaruohopeltoani? Pyöritelleet päitään ja muljautelleet silmiään. "Siinä taas jätetty palsta hoitamatta oman onnensa nojaan". Tai ehkäpä he eivät ole edes huomanneet... Häpeän tunteita kuitenkin siinä sain käydä läpi itsekseni nyppiessäni rikkaruohoista rehottavia penkkejä. Taisi olla sisäinen itsekriitikko taas vain vauhdissaan :D Nyt alkaa jo naurattamaan, vaikka sillä hetkellä ei naurattanut. Eihän sitä voi hetkessä olla valmis puutarhuri, saati olla kaiket aikaa kitkemässä.

Eikä sitä voi oppia, jos ei yritä ja malta jaksaa, vaikka tuntuisikin siltä, että matka on välillä kivikkoinen. Kyllä niitä unelmia kannattaa toteuttaa siitäkin huolimatta, että aina ei suju kuin tanssien vaan. Siksipä mitäpä sitä rikkaruohoista lannistumaan, vaikka alkujärkytys olikin suuri. Naapuripalstat kun näyttävät omiin silmiin olevan rikkaruohottomia ja kuin suoraan puutarhalehdistä. :D

Oijoijoi, noh mikäpä sen parempaa liikuntaa olisikaan kuin kykkiä monta tuntia rikkaruohoja kitkien. 

Siinä kitkiessä paljastui myös yllätys lehtikaalipenkissä, nimittäin isohko muurahaispesä. Kitkiessäni, pikkuisten muurahaisten risteillessä ympäriinsä, päätin hieman kaivaa lapiolla penkkiä ja sieltähän sitä löytyi muurahaisia, toukkia ja munia. Loppujen lopuksi kaivoin puolen neliömetrin kokoisen aukon lehtikaalipenkkiin ja kärräsin muurahaisten valtaaman multa-alueen pois palstalta. En tiedä onnistuuko muurahaispesän siirto niin, mutta inhotti ajatus siitä, että valtaavat koko penkin. Rakentavatkohan uuden yhdyskunnan vielä samaan kohtaan vai olisivatko tyytyväisiä muuttoon? Ja olisikohan niistä muurahaisista ollut edes haittaa kasveille, vai pikemminkin oman mukavuuden takiako halusin tuon pesän siirtää? Noh samalla palstan "siivoamis"vimmalla tuo pesäkin siirtyi.

Muurahaisia, toukkia ja munia.

Lehtikaalipenkki sai kyytiä

Lehtikaalipenkin päätyyn syntyneeseen "lisätilaan" rupesinkin kaavailemaan paikkaa jättikurpitsalle. Jospa jäljelle jääneestä lehtikaalipenkistä saisi riittävästi lehtikaalia, ettei jäisi kaduttamaan menetetyt lehtikaalien alut. Osan sain onneksi pelastettua ja siirrettyä, mutta osa jäi lapioimisen alle.

Kaikesta selvittiin ja nyt palsta on tältä erää putsattu, ja pienet taimen alut vahvistuvat päivä päivältä. Täytyykin niistä ottaa kuvia ensikerralla.

Tulevana viikonloppuna ohjelmassa on myös mökkipuutarhan katsastaminen. Miltäköhän siellä näyttää, ihan jännittää! :)

Aurinkoisen ihanaa kesäkuun alkua!

toivotellen: Kuutarhurin

Rohkeus on sitä, että uskaltaa aloittaa, yrittää ja jatkaa, eikä hetkessä lannistu.

Rohkeus on sitä, että uskaltaa kohdata haasteita ja epäonnistuakin, ja siltikin jatkaa.

Rohkeus on sitä, että kulkee kohti unelmiaan luottaen, 

että kaikki on juuri niin kuin on tarkoitettu olevan.

Puolivuosijuhlapäivä!

Aamulla ajatukseni karkasivat blogiini ja tuleviin aiheisiin ja samalla myös mieleeni putkahti pohtiva ajatus siitä, että milloin olinkaan ensimmäisen blogitekstin julkaissut. Muistin sen olleen viime vuoden marraskuussa ja pakkohan se tarkka päivämäärä oli mennä tarkistamaan blogiarkistosta, sillä kohtahan olisi sitten varmaankin puolivuotta blogin aloittamisesta. Ette varmasti usko, tai ehkä uskottekin, mutta juuri tänään 25.5.2015 tulee kuin tuleekin puoli vuotta siitä, kun kirjoitin ensimmäisen Kuutarhurin blogikirjoituksen! Kuutarhurin blogi astui esiin "Siemen itämään"-merkeissä 25.11.2014! Sehän tarkoittaa sitä, että juuri tänään on syytä juhlaan puolivuosijuhlapäivän merkeissä!

Joten, blogille toivotellen,

"Onnen onnen omenoita,

menestyksen mansikoita,

hyvän tuulen pulvereita,

ilonpäivien ihmeitä noita!" 

Juhlapäivää juhlistin kahvituokiolla auringonpaisteessa parvekkeellamme ja ulkoilutin samalla taimia. Ja rentoutuen totesin, että aurinko se paistaa jo kesän tunnelmissa. :)

Matka sai alkunsa...

"Kysyykö kukaan kukilta 

miten ne uskaltavat?

Rohkeudessa

on aina pisara hulluutta

hulluudessa 

ei pisaraakan muuta"

Rohkeus, 1986

T. Tabermann

... ja matka jatkuu...

"Pimeydeltä älä kysy,

mitä mieltä se on auringosta.

Tieltä älä kysy,

minne sinun pitäisi mennä.

Kukalta älä kysy,

milloin syksy tulee.

Sydämeltäsi kysy vain

vieläkö sitä huvittaisi."

T.Tabermann

Kohti uusia seikkailuja,
"Tie on auki. Tartu tilaisuuteen" 
tämänpäiväisen mainossähköpostin otsikon ohjastamana 
matka jatkukoon, sillä tie on auki.

Kiittäen,
Kuutarhurin

Taimet ne vaan kasvaa...

... ja sisällä alkaa olla ahdasta. Kohta pitäisi saada kasvihuone jo parvekkeelle ja sää saisi lämmetä niin, että taimia voisi viedä ulos huoleti.

Taimikasvatus on edennyt siihen vaiheeseen, että suuri osa taimista on jo siirretty isompiin astioihin. Laiskuudesta johtuen osa taimista on kasvanut liiankin isoiksi alkuperäisissä astioissaan ja nyt vain mietityttää, mitenköhän harvennus enää tässä kohtaa onnistuu. Ja olisikohan parempi vaan joissakin tapauksissa siirtää koko nippu suurempaan astiaan ilman erottelemista.

Rehvakkaana kasvavat ikkunan edessä. 
On myös ollut joitakin kasveja joiden kohdalla olen joutunut myöntämään tappioni ja muun muassa kaikista kylvämistäni purjon siemenistä, vain kaksi kasvaa edelleen. Loput purjon aluista kuivahti, ja jouduin ne heittämään pois. Oppia ikä kaikki.

Jollakin tavalla sen myös huomaa, mitkä kasvit itseä eniten innostavat ja mitkä kasvit jättäisi vähemmälle huomiolle. Intoni on herännyt erityisesti tomaattien, kurkkujen ja kesäkurpitsan taimien kasvua seurataessa. Liekö johtuu siitä, että ne kasvavat niin nopeantuntuisesti ja rehevästi. Chilipaprikat taasen eivät ole intoani herättäneet, ehkä johtunee siitä, että niiden syömistä en itse odota ja ne tuntuvat haastavilta kasvattaa satovaiheeseen asti.

Herkkuhyppykurkun (saatu Maatiaiselta blogin kautta kasvatettavaksi) laitoin ohjeistuksen mukaisesti kasvamaan vapun tienoilla, tarkalleen 3.5.2015, ja tuloksia on jo nähtävissä. Siirsin taimet jo isompiin astioihinkin kasvamaan. 
Ja itselleni muistutuksena, kouliminen olisi hyvä tehdä varovaisesti, ettei pahasti vahingoita herkkiä alkuja. Onnistuin jo nimittäin yhden herkkuhyppykurkun taimen katkaisemaan siirron yhteydessä. Miten sitä tuntuukaan, että jokainen pieni kasvin alku on niin tärkeä. <3

Herkkuhyppykurkun kummallisia siemeniä, yhtä kummallisia kuin on kasvin nimikin :)

3.5.2015 Herkkuhyppykurkun siemenet multaan

Herkkuhyppykurkku 21.5.2015

Kasvitarhani helpotukseksi, sain blogin kautta testattavaksi Green House Effectin Sack -kasvatussäkkejä. Laitoinkin heti L-koon säkkiin TinyTim-tomaattipuskan kasvamaan. Kirsikkatomaattipuska olisi varmastikin sopivan kokoinen kasvi kasvamaan tuossa säkissä koko kasvukauden. 
Ihastuin GHE:n kasvatussäkkeihin heti, materiaali on pehmeää, väri on luonnollinen ja kantokahvat helpottavat huomattavasti säkin siirtämistä. Kastellessa tulee olla tarkka, että alla on vedenkestävä alusta, sillä säkki päästää veden läpi. No näinhän se on normaalin ruukunkin kanssa, että alusta tarvitaan ylimääräistä vettä varten. Mutta kyseinen kasvatussäkki "vuotaa" ylimääräisen veden läpi myös muualta kuin pohjasta, joten aivan pienelle alustalle ei säkkiä kannata laittaa, ettei ympäristö lainehdi.  

Kaiken kaikkiaan kasvit alkavat olla valmiita seuraavaa vaihetta varten, eli siirtoa ulkopuutarhaan - parvekkeelle, palstalle ja mökille. Kesä, tule jo - täällä ollaan jo valmiita!

Palstallakin alkaa näyttämään jo sellaiselta, että vihertävää maisemaa kaipaillaan. Naapuripalstoilla kukkii jo värikkäät kukat, omalla palstalla vihertävät tällä hetkellä vain rikkaruohot. Paljon on palstan penkkien välissä ja etualalla tilaa, joten katsotaan minkälaisiin rikkaruohotalkoisiin tässä päästään.  No jospa nyt ei kuitenkaan... ;)

Ostin muuten palstalle myös kasvitunnelin, jota rupesin kokoamaan, mutta silloisen tuulisen sään vuoksi jäi sillä kertaa kokoamatta. Ohuen muovin laittaminen kaarien päälle, tuulenpuuskien riepotellessa, tuntui liian haastavalta yksinään toteutettavaksi. Täytyy ottaa ensikerralla apuvoimia mukaan. 

Taimet ne vaan kasvaa, ja luonto se vaan vihertyy silmissä. Joko sitä voisi sanoa, että on kesä jo? Vai mitä olette mieltä?

"Kuu kiurusta kesään

puolikuuta peipposesta

västäräkistä vain vähäsen

pääskysestä ei päivääkään"