Siemen itämään

                   Kun lähtee etsimään kaukaa, löytääkin ihan lähelle. 

Ensin lähdin etsimään itseäni. Etsin hyvää oloa, sisäistä tasapainoa ja rauhaa, ja löysinkin tien ulkoisista asioista sisälleni, sisäisen rauhani lähteelle. Jatkoin matkaani ja nyt olen kulkemassa matkaa luonnon äärelle. On aika yhdistää itseni takaisin luontoon, olla ihmisenä maanpäällä, kulkijana ÄitiMaan syleilyssä.

Kuutarhurin opettelee kulkemaan luonnon rytmissä, esi-isien jalanjälkiä, ÄitiMaan poluilla. Tämä blogi matkaa villikasvien keruun, viljelypalstailun, luonnonantimien kokkailun sekä myös valokuvauksen, tuunauksen ja kierrätyksenkin parissa. Tärkeimpänä on vahvistaa yhteyttä luontoon, luonnon rytmiin ja luonnolliseen elämäntapaan.

Ja kuinka sitä sitten löytää takaisin luonnon äärelle? On lähdettävä liikkeelle aivan perusasioista. Siitä, miten kasvit kasvavat villeinä tai itse kasvatettuina. On istahdettava mättäälle ja pysähdyttävä katsomaan, näkemään, kuulemaan ja tuntemaan. On maisteltava, haisteltava ja tehtävä. On havainnoitava ja opittava ymmärtämään. Luonto kulkee omassa rytmissään ja sykleissään ja tuossa luonnollisessa tahdissa olisi kuutarhurinkin varmasti hyvä kulkea. 

Kuutarhurin blogi haluaa jakaa löytämäänsä tietoa myös muille kulkijoille, jotta tieto virtaisi metsäpuron lailla sinne, missä sitä milläkin hetkellä tarvitaan.

Kuutarhurin polku on kuin siemen, joka laitetaan nyt itämään, tietämättä, minkälainen kasvi ja luomus siitä oikein kasvaakaan. Ja kasvu alkaa tästä hetkestä.



Kysyykö kukaan kukilta

miten ne uskaltavat?

Rohkeudessa

on aina pisara hulluutta

hulluudessa 

ei pisaraakan muuta

Rohkeus, 1986

T. Tabermann