Sateen jälkeen maa on märkä

Minne katosi se keväinen auringon paiste, joka eilen sai ajatuksiini sen, että piipahtaisin tänään katsastamassa viljelypalstan tunnelmia? Tänään aamulla taivas oli harmaa, ilma oli sateinen ja maa märkä. No kun olin kerta ajatuksiini jo saanut palstapiipahduksen, niin eipä tuo harmaa sää minua estänyt lähtemästä tarkastelemaan tiluksia. Kumisaappaat vaan jalkaan ja menoksi.

Karultahan siellä näytti, maa oli märkä ja mutainen ja osittain jäisen lumen peitossa. Ruskeaa ja harmaata. Toisaalta niin lannistava näky, vaikka toisaalta sitä suurempi ihme se taas olisi, kun jonkin ajan kuluttua kaikki olisi taas vihreää ja kukoistavaa.

Mutta oli siellä palstalla myös jotain, mikä muistutti siitä, että kyllä se kevät ja kesä vielä saapuu. Nimittäin viime syksynä maahan laittamieni kukkasipulien alut olivat lähteneet puskemaan tietään mutaisen mullan läpi kohti kevään kasvukautta. Siellä niitä vihreitä alkuja pilkisteli mullan seasta. Mitäs sinne istutinkaan? Pakkohan se oli tarkistaa viime vuoden blogikirjoituksesta, että narsisseja ja tulppaanejahan minä sinne laitoin. Näin hyvin sitä muistaa. Mutta ihanaa, jotain sieltä siis nousisi, ja se minkälaisia kukkia, jää vielä nähtäväksi. Kannustavaa! Kasvuvoimaa! Kukkaisenergiaa!

Oli siellä palstoilla joku muukin jo puuhastelemassa, selvä kevään merkki sekin. Ja palstapiipahduksen jälkeen käyntini läheisen tavaratalon puutarhaosastolla todisti myös samaa - siellä oli jo viherpeukalot ostamassa multaa ja puutarhatarvikkeita - kevättä ilmassa!

Mukaan puutarhaosastolta tarttui rivivälikangasta, joka lupaili jotain tämän kaltaista "torjuu tehokkaasti rikkakasvien kasvua kasvimaan riviväleissä". Sehän kuulosti juuri sellaiselta helpotukselta, jota kaipaisin tulevalle palstakaudelle.  Jospa tuolla kankaalla saisi vähän vähemmäksi kitkemisen tarvetta ja palstalla oleilu painoittuisi enemmän sadonkorjuuseen. Toivoa sopii :) 

Viherpeukalot odottaa jo aherruskauden alkua. Vielä pitäisi hetki malttaa ja antaa vielä pikkupuutarha-apuleisenkin syntyä maailmaan - vaikkei taida pikkuisesta vielä puutarha-apulaista tänä kesänä saada- no aikansa kaikella!

Kevät on, ja keväistä ohjelmaakin on tulossa! Pysykääpä kuulolla, nimittäin tarkoituksena olisi arpoa lippu Kevätmessuille vielä tällä viikolla! Ja Kuutarhurilla olisi suunnitelmissa taas bloggailla messuilta tunnelmia tänäkin vuonna, jos vain tilanne sallii!

Kevätpäiväntasauksen tunnelmia

Kevät saapuu varoen vaivihkaa. 

Se antaa merkkejä tulostaan, 

vaikka samalla takatalvikin saattaa vielä yllättää.

Mutta kevät saapuu,

Se saapuu tulppaanien tuoksussa,

Se saapuu ensimmäisten sirkkalehtien avautumisissa,

Se saapuu huonekasvien uudelleen heräämisissä,

Se saapuu rairuohon vihreydessä,

Ja se saapuu kaikissa kevään merkeissä.

Tänään on kevätpäiväntasauksen päivä ja Palmusunnuntai, 

ne ovat varmoja kevään merkkejä ne.

Kevät saapuu.

. 

Kevään ensimmäiset kylvöt kuukalenterin innoittamana

Kevättalvi on vierähtänyt jo maaliskuun puolelle ja itse en ole aloittanut kevään kylvöjä vielä ollenkaan. Aivan kuin olisin odottanut jonkinlaista oikeaa ajankohtaa. Jostain muistin lukeneeni otollisesta kylvöajankohdasta päivinä 10-11.3.16 ja tuo ajatus hypähti muistin perukoilta mieleeni tänä aamuna. Löysinkin vahvistuksen asiaan uudesta Kotipuutarhalehdestä. Sieltä löytyi pieni juttu Kuukalenterin mukaisista kylvöajankohdista, minkä mukaan juuri uudenkuun aika 10.3-22.3.2016 on suotuisa aika maanpäällä satoa tuottavien kasvien kylvöön. Ja erityisesti 10-11.3.16 on hyvä aika hedelmävihannesten kylvöön (mm. tomaatin, paprikan ja munakoisoin), sillä silloin on vallalla eläinradan merkki oinas (mitä se sitten  tarkemmin tarkoittaakaan). :D Mutta näin siis kertoi Kotipuutarha-lehti Kuukalenterin mukaisista tämän hetkisistä suotuisista kylvöajoista ja sen mukaan kaivoin siemenet ja kylvövälineet sitten esiin.

Aiemmin hankittuja siemeniä löytyikin kaapista laatikollinen. Vaikka olin ajatellut, että haluaisin jotain uusia lajeja, niin menkööt nyt nuo samat. Noista säilöönkertyneistä siemenpusseista valikoitui multaan laitettavaksi seuraavat kasvit: chilipaprika, oranssi vihannespaprika, pensastomaatti, kirsikkatomaatti ja yellow submarine cocktail-tomaatti. Näitä samoja minulla oli kasvamassa myös viime vuonna ja pienen sadon niistä sainkin kerättyä. 

Nämä kasvit on tarkoitus jättää kasvamaan parvekkeelle, olkoon siinä sitten parvekkeen hyötypuutarha, mitä aikaisemmin pohdiskelin. Viime vuonna samaiset kasvit täyttivät koko parvekkeen, oli ruukkua ja multasäkkiä joka paikassa, mutta tänä vuonna pyrin siihen, että jokaista kasvia olisi vain muutama kappale kasvihuoneessa ja kasvihuoneen ulkopuolella. Parvekkeelle olisi kiva saada mahtumaan nimittäin jotain värikkäitä kesäkukkiakin. 

Multaa astioihin, mullan kastelua, siemenet multaan ja pienoiskasvihuoneen kansi kiinni ja kasvihuone ikkunan eteen luonnonvalon äärelle odottelemaan kevätauringon lämpöä. Siinä ne nyt sitten ovat - ensimmäiset kylvöt! 

Tästä(kö?) voi sanoa kevään alkaneen!

Ihanaa kevään tuloa ja kasvuvoimaa uuteen kasvukauteen!

Kuutarhurin seikkailee somessa

Niin se hetki ja päivä tuli eteeni, jolloin Kuutarhurinkin päätti laajentaa sosiaalisen median ympyröitään ja liittyi Instagramiin. Ennen oudolta ja tuntemattomalta maailmalta kuulostanut instagram houkutti ja koukutti myös minut hästägien maailmaan. Sieltähän voisi löytyä jotain inspiroivaa, ajattelin! Mitä sieltä sitten löytyykin, jää nähtäväksi. Jokatapauksessa Kuutarhurin päätti myös siis ruveta jakamaan kuvia instagramissa liittyen luontoon, viljelypalstailuun, puutarhajuttuihin, hortoiluun, omavaraisuuteen ja mihin milloinkin, inspiraation kuljettamana. (Instagram profiili on nimikkeellä kuutarhurin)

Tällainen uusi aluevaltaus tarvitsisi hieman hauduttelua, mutta eiköhän se vielä virtansa löydä. Ja jospa saisin uutta inspiraatiota bloggailuun myös instagramin siivittämänä. Siskonikin kysäisi tuossa muutama päivä sitten, että vieläkö se Kuutarhurin-blogi on hengissä. Siihen totesin, että näköjään, muutama hengen veto tarvittiin välissä ja tuntuu, että kevättalven lisääntyvä valo on tuonut mukanaan intoa jatkaa kirjoittelua. Näinpä siis.

Viime kesänä poimitut piparmintunlehdet hautumassa teekupissa, 

samalla kun hauduttelen uutta aluevaltausta! 

Kypsyvät hedelmät

Viimeksi palauttelin blogia tauolta ja makustelin tulevan kasvatuskauden ideoita ja ajatuksia. Vaikka taasen on vierähtänyt kuukausi jos toinenkin kirjoittelusta, se on koko ajan pysynyt ajatuksena taustalla. Ideat ovat odottaneet vain oikeaa hetkeä poimittavaksi kuin kypsyvät hedelmät odottavat poimijaansa auringon lämmössä. Tuleva viherpeukalon aherruskausi saa uudenlaisia haasteita myös hieman erilaisesta kypsyvästä hedelmästä, joka on ilmoittanut saapumisajankohdakseen keväisen auringon paisteen päivät. <3 

"Elämäntehtävä

Kylvää ja rakastella,

niittää ja synnyttää:

kun elämälle hymyilee,

hymyilee elämä

vaikkei hymyä näkisikään

Kauniisti livertää leivo,

kujertaa kyyhky,

mutta myös

raakkuvaa varista rakasta:

jokainen meistä

ontuu jollakin tavalla"

T.Tabermann

Haasteena onkin uudella kasvukaudella toteuttaa helpohkot parvekepuutarha ja hyötykasvipuutarha palstalle, jotta puutarhurius ei kasaannu kiireisen taakaksi. Ajatuksenani olisi ehkä myös löytää toinen viherpeukalo jakamaan viljelypalstaa, mutta se on vielä ajatuksen tasolla. Jos kaipailet ensi kesäksi puuhaa puutarhan äärellä ja omakasvattamia kasviksia lautasellesi, mutta et omaa palstaa ehdi saada / halua koko palstaa viljeltäväksi, niin olehan yhteydessä (kuutarhurin@gmail.com). Palstani sijaitsee pk-seudulla ihanassa vehreässä ympäristössä. Kerron mielelläni lisää!

Luonto lepää tällä hetkellä paksun lumipeitteen alla, se valmistautuu lähestyvään kevääseen. Vielä on aikaa nauttia rauhallisesta oleskelusta ja kypsytellä ideoita, kasvatushommiin ei ole vielä kiire. Ehkäpä monella on jo esikasvatukset lähteneet käyntiin, mutta itse ajattelin raottaa multapussia vasta keväämmällä.

Elättelenkö liian suuria haaveita, kun ajattelen, että ehdin olla pienokaisen hoidon lisäksi myös puutarhan parissa? Toisaalta, mikäpä muu pitäisi tulevan äidin voimissaan kuin luonnon voimauttava vaikutus puutarhan multaa hipsuttaessa. Mahdollista? Kyllä, siihen uskon! 

Kysymys siis kuuluu:

- Minkälainen olisi helpohko parvekepuutarha? Olisiko siellä kukkia vai hyötykasveja vaiko molempia? Mitä laittaisin parvekkeen pienoiskasvihuoneeseen?
- Ja minkälainen on helpohko palstapuutarha? Onko sellaista edes? Ja jos ei löydy osalle palstaa kaveria jakamaan, niin mitä voisi laittaa osalle palstaa tarvittaessa kasvamaan "peitekasviksi" tai maanparannustarkoituksessa, jottei tarvitsisi koko palstaa "viljellä"? 

Minkälaista satoa haluaisin saada parvekkeelta ja palstalta? 

Näitä ajatuksia kypsyttelen ja odottelen tulevaa mielenkiinnolla ja innolla niin kuin ensimmäistä kertaa uusiin seikkailuihin lähdössä... :)

"Lapsi juoksee

ensimmäisen kerran

omin paljain jaloin

niityn poikki

Niitty hymyilee

niin kuin elämän tulisi hymyillä

joka kukalla, joka korrella

Lapsi juoksee 

paljain jaloin niityn poikki

ja niityn kukat ja korret

pitävät häntä pystyssä,

levittävät siipeensä hänen suojakseen,

ja lapsi juo onnen maljasta

eikä enää koskaan

saa onnen maulta rauhaa

Niin kauan kuin kuljet

joka paikassa

niin kuin juoksisit ensimmäistä kertaa

niityn poikki,

olet kevyt ja onnellinnen,

et murehdi

ilmettä elämän kasvoilla"

T.Tabermann, Ihme nimeltä me