Makupaloja nokkosesta, horsmasta ja raparperista

Mökillä ollessa ympärillä olevan luonnon puhkeaminen vihertävään väriloistoonsa inspiroi maistelemaan luonnon antimia. Muun muassa nokkosta, parsaa ja raparperia päätyi tällä kertaa lautaselle erimuodoissa.

Nokkosta keräämään

Keittymässä nokkoslannoitetta kasveille ja teetä itselle

Nokkossipsejä uuniin menossa

Ripaus oliiviöljyä ja suolaa, ja uuniin 200 °C noin 5 minuutiksi

Hmm... hieman täytyy totutella nokkossipsien suussasulavaan rakenteeseen, maku on kyllä ihan hyvä. :)

Horsmaparsoja odottamassa keittämistä. Keitto-ohjeena parsojen tapaan, keittäminen suolalla maustetussa väljässä vedessä niin että pehmenevät, mutta pysyvät kiinteinä.

Keittämisen jälkeen lautasella, vain voi puuttuu.

Raparperista tehtiin mehua ja raparperimuhennosta lettujen kanssa. Raparperi on kyllä yksi kestosuosikeistani, vaikka vielä reseptit vaativat hiomista. Raparperi-mansikkakiisseliä ei kyllä mikään voita.

Korvasieniä metsäpolulla

Jotain jäi luontoonkin vain ihmettelemistä varten, nimittäin korvasieniä, joita löytyi metsälenkin varrelta muutama hassu pieni. Tätä erikoisuutta en ole vielä päässyt/uskaltautunut kokkailemaan. Ohjeenahan on vähintään kaksi kertaa 5 minuutin keittäminen väljässä vedessä. Ei vain ryöppääminen vaan keittäminen ja keittämisen välissä huuhtelu. Keittämisohjeet toki kannattaa vielä tarkistaa Eviran sivuilta sillä korvasienihän on käsittelemättömänä / väärin käsiteltynä tappavan myrkyllinen. Vaatii siispä vielä rohkeutta, että kokkailtavaksi asti päätyvät keittiööni. ;) Korvasienet bongasin tarkkaillessani, löytyiskö huhtasieniä tai muita herkullisia keväisiä sieniä, mutta tällä kertaa sienet päättivät piilotella minulta.

No löytyipähän muuta maisteltavaa. Luonto on kyllä ihmeellinen aarreaitta!

Raparperinlehti kipsissä

Suunnitelmissani on tehdä viljelypalstani reunapenkkiin muutama astinkivi. Tein yhdestä reunapenkistä sen verran leveän, että penkki kaipaisi muutamaa astinkiveä, joilta ylettyisi hyvin kasvien keskelle työskentelemään. Olin joskus nähnyt jutun itse tehdyistä betonilaatoista ja hetken etsittyäni löytyikin netistä ohjeita betonisten laattojen tekoon, esimerkiksi täältä.

Betonilaattojen tekeminen vaatisi sementtilaastin ostamista, mutta koska en mökille sitä vielä ehtinyt ostaa, päätin kokeilla tekniikkaa käytännössä joskus askarteluliikkeestä ostamani kipsijauheen avulla. Kipsityö tuskin tulisi kestämään astumista tai ulkoilmaa, mutta ehkäpä se päätyy sisälle koristeeksi. Joka tapauksessa halusin testata, millä tavoin raparperinlehdestä onnistuisi tehdä lehden muotoinen kipsityö. 

Etsiskelin työvälineiksi vanhan sankon, sekoitustikun, muovipussin suoja-alustaksi ja hanskat, ja rupesin hommiin.

Kipsin mukana tuli sekoitusohje mittamääristä ja laskeskelin, että 1,5kg kipsijauhetta tarvitsisi noin 0,75 litraa vettä. Tarkasti en vettä mitannut, vaan arvioin mutu-tuntumalla massan koostumusta. Sekoittelin jauheen veteen ja sekoituksen jälkeen levittelin massan lehden päälle, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

 

 

Kipsi kuivui muutamassa tunnissa (tai muutaman tunnin kuluttua kävin kipsiä kokeilemassa) sellaiseksi, että sitä uskalsin jo liikutella. Ja pakkohan se oli heti kokeilla irrotella myös lehteä siitä. Innostuksestani huolimatta, jätin kuitenkin lehden vielä kuivumaan siinä ajatuksessa, että kuivana lehti varmasti irtoaisi vielä paremmin. 

Seuraavana päivänä jatkoinkin irrotustyötä. Lehtiruodit olivat joissakin kohtaa tiukahkosti kipsin välissä kiinni, mutta pala kerrallaan irtosivat. Ehkä joku tarkempi haluaisi pitää kipsityön valkoisena, ja selvittäisi, miten lehti irtoaa parhaiten. Voisiko käyttää esim. öljyä lehden päällä tms. Nyt kipsiin jäi värjäytymää lehdestä, mikä minua ei kuitenkaan haitannut.

Mikäli sikäli kun päätän ryhtyä betonilaattojen tekoon, täytyy ehkä tutkia ohjeistusta hieman tarkemmin eikä vai hutkia. No mielestäni raparperinlehtikipsityö onnistui joka tapauksessa hyvin ja itse olen tyytyväinen. Kipsi tuntuu vielä muutaman päivän jälkeenkin hieman kylmän kostealta. En ole aikaisemmin tehnyt kipsitöitä, joten en tiedä, miten työ kestää ja voiko kuivua ja haljeta, mutta senhän näkee sitten. Voisihan sitä tietty ohjeitakin lukea, mutta mennään nyt intuition ja käytännön oppimisen varassa. 

Ja seuraavalla kerralla betonitöiden kimppuun.

Mökkipuutarhaa laittamassa

Viime päivät ovatkin kuluneet mukavissa ja ahkerissa merkeissä, kun olimme siskoni kanssa laittelemassa mökkipuutarhaa valmiiksi. Ennen kuin pääsimme tositoimiin, oli aluksi kuitenkin ohjelmassa vanhojen rakennelmien purkaminen ja alueen tyhjentäminen, sillä puutarhalla on ollut aikaisempina vuosina eri tarhuri. Tänä vuonna puutarhalla häärisi lauma uusia innokkaita tarhureita.

Mitä kaikkea löytyikään tuolta mullan kätköistä - lautaa, muovia, tiiliä ja laatikkoa. Myös ensimmäiset matelijat heräilivät lautojen alta ihmettelemään asuinpaikan muodonmuutosta. Toivottavasti löysivät uudet asuinpaikat järkytyksen jälkeen.

Maan tyhjentämisen jälkeen olikin vuorossa mullan kääntämistä ja penkkien tekoa. Maa oli pehmeää ja muhevaa, sillä osassa aluetta oli ollut myös suojamuovia estämässä rikkaruohojen kasvua. Maa kääntyi kuin leikiten ja aikakin kului kuin siivillä. Eipä sitä melkein edes huomannut, että kymmenenkin tuntia melkein yhtäsoittoa ;) vierähti hommissa, niin innostavaa oli nähdä omien kättensä jälki.

Ilman suunnittelua vain luovuuden puuskassa, alkoi puutarha hiljalleen hahmottua penkkipenkiltä ja osaosalta. Kaikki tarvikkeet ja materiaalit löytyivät oikeastaan tuolta tarvikekasasta, jotka alkuun sieltä maasta perattiin pois. Tämähän on sitä kierrätyspuutarhaa parhaimmillaan. 

 Ja laaduntarkkailijat olivat paikalla joka vaiheessa. :)

Ja valmistuipa siinä samassa luovuuden puuskassa pienempikin kasvimaa sivummalle. Kyllä näiltä kasvimailta saadaan kesäkasvikset mökkiläisille, jos vaan lämpöä ja sadetta piisaa. Laittelimme myös joitakin kasveja jo kasvamaan mm. sipulia, perunaa, tilliä, härkäpapua, lehtikaalia, yrttejä, lanttua, naurista, porkkanaa jne. Jännitystä toki on ilmassa, että miten mahtavat pärjätä ilman säännöllistä hoitoa. Villinä ja vapaana se siellä kasvakoon, mikä siellä sitten kasvaakaan.

Kesäpuutarhaksi nimetty kasvimaan lisäosa

Mökkimaisemat tarjosivat myös muita mielenvirikkeitä ja inspiraation lähteitä kuin vain puutarhanlaitto, mutta niistä seuraavalla kertaa lisää.

Näihin tunnelmiin...

Herkkuja iltalenkin varrelta

Ettei menisi ihan vain puutarhahommiksi tämä blogi...

Toissa iltana iltalenkki avopuolison ja koiran kanssa kodin lähimaastossa muuttuikin gourmetherkkujen keräilyksi. Siinä ne nököttivät suippomaisine hattuineen, nimittäin elämäni ensimmäiset löytämäni kartiohuhtasienet. Häkeltyneenä ja hurmioituneena en tajunnut ottaa kuvia paikan päältä. En ollut aikaisemmin löytänyt, enkä maistanut kartiohuhtasieniä. Eikä ollut avopuolisonikaan, joka hieman epäili vakuuttelujani siitä, että "kyllä nuo ovat huhtasieniä, keräämään vaan!". No uskoipa kuitenkin ja suostui keräämään kaikki näkyvillä olevat sienet kanssani. Eipä ollut sienikoria, ei edes koirankakkapussia mukana, joten sienisaalis kulkeutui kotiin avopuolisoni takin hupussa. Sieniä hupussa, kyllä, "kaikkeen sitä joutuukin" luin hänen ajatuksistaan ;) ! 

Kotona vielä varmistelin sienikirjasta ja facebookin sieniryhmästä, vaikkakin olin 99.99% varma itsekin jo asiasta - kyllä kyseessä oli kartiohuhtasienet. 

"Lakkiosa on ontto, nuorena vaaleanruskea, tummuu iän ja kuivumisen myötä.

Verkkomaisesta pinnasta erottuu selkeimmin pystykuvio ja alareuna on kiinni jalassa.

Ontto jalka on vaalea, vaaleankeltainen ja pinta on jyväksikäs."sanoi Sepon sieniopas

Sieniä halkaistuna, onttoja ovat

Voissa paistumassa

Kartiohuhtasienet ovat erinomaisia ruokasieniä. Ja vaikka ensin ajattelin, että pakastan koko saaliin, niin olihan sitä muutama pala maistettava. Ei kun voita pannulle ja muutama sieni halkaistuna paistumaan ja ripaus suolaa. Ja ei voi muuta sanoa, kuin että "VAU!". Eipä ole turhaan kehuttu tuota herkkua. Sienet olivat paistettuna todella herkullisen makuisia. Avopuolisolleni piti vielä paistaa muutama sieni lisää, taisi hänkin tykästyä. Loput sienistä paistoin sienten omassa nesteessä ja laitoin rasiassa pakastimeen. Sienet kutistuvat kasaan aika reilusti, joten pakasterasian pohjalle ei kovin isoa määrää jäänyt pakastettavaksi. Eiköhän tuosta pienestäkin määrästä kuitenkin jotain kokkaile, vaikka sienilisäkkeen jonkin ruuan seuraksi.

Täytyy toivoa, että huhtasieniä tulee vastaan toistekin, niistä tuli meidän perheen lemppareita! Kartiohuhtasieniä kannattaa etsiskellä muuten esimerkiksi Luontoportin ohjeistuksen mukaan sellaisista paikoista kuin: "Kartiohuhtasieni kasvaa melko yleisenä koko maassa pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. Se on karikkeenlahottaja ja viihtyy lehti- ja sekametsissä, lehdoissa ja puistoissa hiljattain rikotulla maassa, metsäteillä ja hakkuujätteillä. Puutarhassa vanhoihin omenajätekasoihin voi ilmaantua runsaastikin huhtasieniä.". 

Suosittelen!

Suomen Luonto: "Huhtasieni on ruokasienen aatelia"

Ps. kuvien kuvanlaatu ei ole parhaimpia, kun siinä iltavalaistuksessa kännykkäkameralla sieniä innoissani kuvailin, mutta eiköhän kuvista  selvää saa. :)

Katkennut puutarhalapio ja vierailevat valkosipulit

Lähdinpä viikonloppuna palstalle nyhtämään rikkaruohoja ja kasaamaan penkkejä. Ehkäpä liian innokkaasti ja väärällä työvälineellä ahkeroin pitkäjuuristen voikukkien parissa, sillä vain "naps" kuului, kun uusi puutarhalapioni varsi katkesi. Ei tainnut olla tällaiseen puuhaan tarkoitettu, heh... ;) No onneksi minulta löytyi kunnon pistolapio, jolla sain jatkettua puuhiani. Multa oli sopivan kosteaa ja hieman lapiolla multaa kaivamalla voikukat lähtivät suht helposti irti. Puutarhalapion menetyskään ei jäänyt vaivaamaan, kun sain työt tehtyä. Täytyy ostaa tarkoitukseen sopivampi väline jatkoa silmälläpitäen. On muuten aikamoiset juuret noissa voikukissa, ei ihme, ettei pikkupuutarhalapio sellaista koettelemusta kestänyt. 

Voih...

Voikukan juuret. Juuria olisi voinut myös kerätä samalla vaivalla hyötykäyttöön, mutta tässä kohtaa näin nuo juuret vaan "vihollisina"...

Aikaisemmin palstalta bongaamani "ehkä raparperi" näyttäisi todella olevan ryhdikkäästi punaisia varsiaan oikova raparperi. Nam, nam, nam, oman maan raparperia. mansikka-raparperikiisseliä, raparperipiirakkaa ja muita herkkuja. 

"Äidin kasvimaalla, raparperin alla 
sammakolla koti oli kultainen. 
Vilpas lehtikatto, alla multamatto, 
hirsiseinä vihreä ja punainen. 
Hämärä, vihreä, sammakon mielestä on viihtyisä. 
En mä siedä kuumaa, sammakko se tuumaa, 
raparperin lehden alla hymyillen"

Palstalta on löytynyt myös useammasta kohtaa ruohosipulia, joita siirtelin riviin palstan reunalle. Muista sipulilajeista aion myös laittaa palstalle kasvamaan mm. punasipulia ja vihersipulia. Lisäksi minulla kasvaa valkosipuleita ystäväni palstalle, niistä lisää alempana. :)

Palstalla oli puinen puutarhatyövälinelaatikko. Laatikko oli kuitenkin niin lahonnut ja kansikin oli irti kiinnityskohdan lahottua, että suunnitelmissa oli laatikon vaihto. Vaihtoehtona olisi myös ollut uusia puisesta laatikosta lautoja, mutta tarkastelun jälkeen totesin laatikon olevan liian laho korjattavaksi, korjaaminen olisi tarkoittanut puolien lautojen vaihtamista, eli melkein kuin olisi rakentanut kokonaan uuden laatikon. Päätinkin ostaa vanhan tilalle uuden muovisen tarvikelaatikon. Käytettynä en tuollaista laatikkoa löytänyt, vaikka sitäkin etsiskelin netistä monesti, joten päädyin HongKongin muoviseen puutarhalaatikkoon, jonka kokoaminen oli alkukatsauksen mukaan vain muutama "klikkaus" ja laatikko olisi valmis. Noh ei se ihan niin mennyt, mutta koottuna se on nyt joka tapauksessa. Kasatessa yksi osa muovista hieman lohkesi, mutta teipillä se korjaantui, eikä se käytössä haitanne. Pääasia, että työvälineet on säilössä.

Oikeassa alareunassa teippiä

Ja sitten on se, kun nostaa maassa kauan olleen puupalan ylös ja katsoo sen alle, niin siellä on ihan oma maailmansa. No niin oli myös vanhan puisen säilytyslaatikon allakin. Alta löytyi muun muassa kuoriaispariskunta kevättunnelmissa. Minkäköhän lajin edustajia ovat kiiltävine kuorineen? Turilasmaiset, kärsäkäsmäiset, härömäiset, haiskiaismaiset, jumimaiset jne - olettekos koskaan tutkailleet kovakuoriaislajien alalohkotaulukkoa?

Tarvikelaatikon vaihdon lisäksi sain viikonlopun aikana aloitettua myös penkkien teon. Vaikkakin sade esti jatkamasta loppuun. Noh, työt jatkuu sitten tulevina päivinä kun on säätiedotuskin luvannut aurinkoa ja jopa kesäisiä lämpötiloja.

Karultahan multakasat vielä näyttää, mutta kunhan alkaa vihertämään...

Ja niistä talvivalkosipuleista...

Ehkä jossain kohtaa mainitsin jo, että laitoin viime syksynä talvivalkosipuleita kasvamaan ystävieni T&M:n palstalle kahteen viljelykehykseen. Kuulin väliaikatietoja tuossa aikaisemmin keväällä, että vihreää valkosipulin vartta nousi jo laatikoista ja kävin sen myös itse toteamassa jonkin aikaa sitten - Sieltähän ne versot ponnistivat talven jäljiltä. 
Talvivalkosipulilajeina ovat: Pure White, Morado ja Therador.

 Talvivalkosipulit pärjäilevät onneksi aika itsenäisesti tuolla palstavieraina, toki muutaman lannoitus ja kastelukeikan ja tarkkailukäynnin ajattelin tehdä kesän aikana. Siellä se valmistuu, jee, nimittäin runsas valkosipulisato! Sadonkorjuuaika on vasta syksyllä, kun ensimmäiset lehdet ovat tuulentuneet ts. kellastuneet ja laonneet. Ensimmäisiä omia valkosipuleja odotellessa! 

Tällä viikolla aloittellaan myös villin&vapaan mökkipuutarhan laittamista kesäkuntoon. Jännittävää!

Upeaa toukokuun alkua!

toivottaa: 

Kuutarhurin